Siirry pääsisältöön

Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon

Kuva: Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Hyvää naistenpäivää! Tähän päivää sopii mielestäni hyvin vahvan naiskirjailijan, Nobel-palkitun Toni Morrisonin, uusimman suomennetun teoksen esittely. Tässä siis pohdintojani romaanista Luoja lasta auttakoon:

"Hän oli ollut liian heikko, liian pelokas uhmaamaan Sweetnessiä tai vuokraisäntää tai Sofia Huxleyta eikä voinut tässä maailmassa enää muuta kuin nousta lopulta puolustamaan itseään, kohdata sen ensimmäisen miehen jolle hän oli paljastanut sielunsa tietämättä, että mies pilkkasi häntä. Rohkeutta se kuitenkin vaatisi ja sitä, hän ajatteli, hänenlaisellaan menestyneellä uranaisella oli riittämiin."
Toni Morrison:
Luoja lasta auttakoon
(Tammi 2016)
Alkuteos God Help the Child 2015
Suomentanut Kaijamari Sivill
186 sivua
Luoja lasta auttakoon -romaanin päähenkilö on yönmusta Bride, jonka ihonvärin tummuus on liikaa hänen vanhemmilleen. Isää ei kuvioissa näy, äidin on lähes mahdotonta hyväksyä tytärtään. Kuin kuka tahansa lapsi, Bride hakee äitinsä hyväksyntää. Sen myötä hän ajautuu tekoon, jota kantaa mukanaan vuosienkin kuluttua. Aikuisiällä Bride yrittää korjata lapsuutensa virheen mutta epäonnistuu.

Briden ohella keskiöön nousevat Brooklyn ja Booker, jotka molemmat ovat tärkeitä päähenkilön elämässä. Brooklyn on ystävä, Booker poikaystävä, joka lähtee. Hänen sanansa saavat Briden pois tolaltaan, ja saadakseen selityksen hän matkaa lopulta pitkän matkan päähän. Kolmikon lisäksi tarinassa pääsee ääneen myös Briden äiti Sweetness, josta ei synny kovin mairitteleva kuva.

Romaanissa kerrotaan toteavasti asioista, jotka tekevät pahaa. Pahinta on lasten pahoinpitely, jota tapahtuu monella eri tasolla. Henkistä pahoinpitelyä, rakkaudettomuutta; fyysistä pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä. Briden hahmossa näkyy edelleen se lapsi, joka kaipaa äitinsä rakkautta ja peilaa itseään suhteessa muihin ihmisiin. Matkallaan selitystä hakemaan menestyvä nainen palaa tietyllä tapaa lapseksi voidakseen olla taas aikuinen, ja tätä matkaa Morrison kuvaa tavattoman kiinnostavasti.

Kiinnostavasti Morrison kuvaa myös sitä, kuinka sekä Bride että Booker etsivät itseään. Lapsuuden erilaiset traumat määrittelevät molempia suuresti, ja joskus tulee hetki, kun itseä on katsottava silmiin. Kumpikaan ei ole puhtoinen, mutta ei sitä ole kukaan muukaan. Yksi tarinan vahvuuksista onkin siinä, että asiat eivät millään muotoa ole mustavalkoisia vaan sisältävät myös harmaan sävyjä.

Toni Morrisonilla on ihmeellinen taito kirjoittaa niukasti valtavan kokoisista asioista. Briden tarina kasvaa huomattavasti suuremmaksi kuin vajaat 200 sivua antaa ymmärtää. Luoja lasta auttakoon on ahdistava, traaginen, raskas ja surullinen tarina. Samalla siinä on lohtua ja toivoa, ja kaiken kaikkiaan romaani on hieno osoitus kirjoittajansa kertojantaidoista.

Helmet 2016 -listalla Morrisonin romaani kuittaa kohdan 39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja.

Kirjasta muualla: KirjapolkuniMari A:n kirjablogi, KirjakirppuOksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, Kulttuuri kukoistaa, Reader, why did I marry him?, Pieni kirjasto, Kaisa Reetta T. ja Kirjahilla.

Kommentit

  1. Tämä oli taitavasti kirjoitettu romaani. Ei mitään liikaa, mutta silti todella vahva tarina. Kirjan aiheesta ja teemoista olisi moni kirjailija taatusti saanut tuplasti sivuja aikaiseksi, mutta pidin kovasti Morrisonin tiiviistä ilmaisusta. Hieno kirja naistenpäivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On uskomatonta, miten niukasti voi kirjoittaa sanomalla samalla paljon. Naistenpäivään tämä oli aika itsestään selvä valinta. :)

      Poista
  2. Valitsitpa sopivan kirjan esiteltäväksi naistenpäivänä. Morrisonin kirjan aion minäkin lukea, vaikka olen hieman pelännytkin sitä kirjailijan aiempien väkevien romaanien jälkeen. Tämä on kai aika erilainen? Mutta puhutteleva ja ilmeisen hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä on erilainen, ehkä helpompi lähestyä kuin muut Morrisonin romaanit, mutta silti tosiaan puhutteleva. Ja hyvä, ehdottomasti!

      Poista
  3. Puhutteleva tämä oli, ehdottomasti. Tiivis tarina jäi mieleen soimaan.

    VastaaPoista
  4. Puhutteleva tämä oli, ehdottomasti. Tiivis tarina jäi mieleen soimaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok