Siirry pääsisältöön

Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat

"- Tuonelta se on tullut. Tuonelle se on ajettava. Ei ole Tuonen rakki, eikä Louhi, sitä ei silmä näe eikä käsi kosketa. Mutta tyttö osaa karhuna juosta ja hakea sen ainoan väkevän, joka voi ajaa pahan pois."
Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat
Haamu 2016)
159 sivua
Tuonella kulkijat on itsenäinen jatko-osa nuortenkirjaan Louhen liitto, ja aiemmasta kirjasta tuttua perinteiden, fantasian ja tavallisen elämän sekoittamista on luvassa myös tässä teoksessa. Päähenkilö Roona on teinityttö, jota ei voi aivan tavallisena pitää: tytön suku on varsin erikoista väkeä ja lisäksi Roona hallitsee salaperäisiä taitoja.

Tuonella kulkijat alkaa melko tavanomaisissa merkeissä, kun Roona matkaa lomareissulle Turkuun tapaamaan isäänsä. Matkalla mietityttävät niin heinänteko Valpurin luona kuin poikaystävä Aleksi, mutta Turussa mielen valtaavat aivan muut asiat. Isän lisäksi kaupungista ovat salaperäisesti kadonneet kaikki linnut, ja lopulta Roona päätyy retkelle tavallisen maailman rajojen taakse.

Hieman yskähtelevän alun jälkeen tarinasta muodostuu varsinainen jännitysnäytelmä, joka vie mukanaan. Miljöötä on kuvattu vivahteikkaasti niin, että retki Turkuun alkaa kummasti kirjan edetessä kiinnostaa. Tarinaan on sidottu luontevasti kalevalaista kansanperinnettä ja mytologiaa niin, että voisi kuvitella monen lukijan kiinnostuvan esimerkiksi Kullervon traagisesta tarinasta. Tuonella kulkijoiden soisikin löytävän tiensä yläkoululaisten ja miksei myös lukiolaisten käsiin.

Kiitos kirjasta kustantajalle, jonka sivuilta löytyy muuten kirjaan liittyvää opetusmateriaalia.

Roonan tarinasta ovat kirjoittaneet myös Kia, Jonna ja Kirsi.

Kommentit

  1. Olet oikeassa tuosta, että miljöö on kuvattu hyvin elävästi. Minäkin mietin lukiessani, josko sitä pääsisi kesällä taas Turkuun lomailemaan. Siellä on ihania historiallisia retkikohteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun linnaan ihastuin jo teininä, sinne olisi ihanaa matkata vuosien jälkeen uudestaan. Muutenkin pitäisi Turkuun perehtyä paremmin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on