Siirry pääsisältöön

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

"Näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi pitänyt tervehtiä häntä. Mitä merkitystä sillä olisi ollut? Ehkä ei mitään. Samuelin päivä olisi alkanut vähän mukavammin. Hän olisi ollut paremmalla tuulella lähtiessään ajamaan. Mutta enhän voinut aavistaa, että näin hänet viimeisen kerran."
Jonas Hassen Khemiri:
Kaikki se mitä en muista
(Johnny Kniga 2016)
Alkuteos Allt jag inte minns 2015
Suomentanut Tarja Lipponen
292 sivua
Jonas Hassen Khemirin romaanin Kaikki se mitä en muista valokeilassa on Samuel. Samuel on maahanmuuttoviraston virkamies, ruotsalaisäidin ja pohjoisafrikkalaisen isän poika. Tai oikeamminkin hän oli, sillä romaanin alkaessa häntä ei enää ole. Samuel on kuollut auto-onnettomuudessa, ja nimettömäksi jäävä kirjailija haastattelee Samuelin tunteneita selvittääkseen, mitä oikein tapahtui.

Romaani on rakenteeltaan haastava. Tarina koostuu haastateltavien havainnoista, huomioista, käsityksistä ja kommenteista, eikä läheskään aina ole selvää, kuka on kulloinkin äänessä. Erilaisista äänistä lukija voi kuitenkin koota palapelin, joka kuvaa Samuelia ja hänen elämäänsä sekä hänen läheisimpiä ihmisiään. Heitä ovat esimerkiksi kämppäkaveri Vandad, joka monen mielestä tekee rahan takia mitä tahansa; mystinen Laide, joka toimii arabian kielen tulkkina; isoäiti, joka joutuu hoitokotiin ja menettää ajokorttinsa ja jonka tyhjäksi jääneen kodin Samuel antaa maahanmuuttajanaisten turvakodiksi. Aivan ongelmattomana hyvän tahdon ele ei kuitenkaan näyttäydy.

Luin romaania ensisijaisesti kuvauksena siitä, mitä jäljelle jää. Läheisten muistojen moninaisuuden ansiosta Samuelista muodostuu moniulotteinen kuva, josta ei aivan helposti saa kiinni mutta joka jää mietityttämään. Samuel on sekoitus seurallisuutta ja yksinäisyyttä, varmuutta ja epävarmuutta, elämäntäyteisyyttä ja sivuraiteella katselemista. Muistaminen on romaanissa monin tavoin tärkeää: Samuel on huolissaan muististaan, hänen isoäitinsä on jo ylittänyt tietyn rajan niin, että ei osaa olla itsestään huolissaan. Samuelin läheiset muistavat häntä eri tavoin, eikä kai kenenkään muisto ole toista oikeampi. Samalla ajatuksia herättää se, mitä me oikeastaan toisistamme - tai edes itsestämme - tiedämme. Mikä on totta, mikä (väärää) tulkintaa?

Kaikki se mitä en muista ei kuitenkaan ole vain kuvaus muistoista ja kuolleen muistamisesta. Se on myös vakuuttava kuvaus yhteiskunnasta, joka ei ole lintukoto ja jonka ihmiset ovat ihmisiä kaikessa vajavaisuudessaan.

Romaani ei päästä helpolla, ja heti lukemisen päätyttyä tuli tyhjä olo: mitä tästä kirjasta pitäisi ajatella? Kuitenkin lukemisen päätyttyä alkoi ajatustyö, kun tarina jäsentyi mielessäni, ja minulle se on hyvä merkki.

Kiitos kustantajalle kirjasta, joka voitti viime vuonna ruotsalaisen August-palkinnon!

Romaanista toisaalla: Täysien sivujen nautintoLukutoukan kulttuuriblogi, Habaneran havaintojaReader, why did I marry him?Leena Lumi, Ullan Luetut kirjatLumiomena, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Mari A:n kirjablogi ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. Näitä paloista välittyy kuva Samuelista, jollainen hän oli kullekin kertojalle.
    Heitän sinua haasteella:
    http://ullankirjat.blogspot.fi/2016/03/sieluni-hymyt-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla, pitääkin käydä kurkkaamassa, mistä haasteessa on kysymys.

      Poista
  2. Tämä kirja on kirjaston varauslistalla. Ensin katselin kirjakaupassa ja luin postauksia tästä ja olihan se pakko varata, kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin sitten tulla blogiisi vierailulle katsomaan, mitä pidit.

      Poista
  3. Mitä enemmän tämän lukemisesta kuluu aikaa, sitä epäkiinnostavammalta tämä tuntuu. Minusta tässä rakenne ei ollut kertomuksen palveluksessa. Vähän niinkun se keisari, jolla ei ollutkaan vaatteita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, miten minulle käy, kun aikaa kuluu. Haalistuuko vai ei.

      Poista
  4. Tämä jotenkin niin hyvin kirjoitettu, mutta silti minulle on käynyt samoin kuin Ompulle: kirja haalistuu mielestäni koko ajan enemmän ja enemmän. Tästä ei jää muistijälkeä. Harmi sinänsä, koska romaanissa on kiinnostavia teemoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on pyörinyt mielessäni aika paljon, ja tänään mietin, olisiko vähemmän ollut kuitenkin enemmän. Kiinnostavia teemoja on, mutta tuntuu, että osa tulee ohitettua liian nopeasti. Toisaalta on hyvä, että kirja mietityttää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on