Siirry pääsisältöön

Milena Busquets: Tämäkin menee ohi

"Ja tässä sitä kuitenkin ollaan. Äidin hautajaisissa ja päälle päätteeksi neljäkymmentävuotiaana. En osaa sanoa, miten olen päätynyt tämän ikäiseksi, ja tähän kylään, joka yhtäkkiä herättää minussa hirveän halun oksentaa. Ja luulen etten ole eläissäni pukeutunut näin rumasti. Kotiin päästyäni poltan kaikki vaatteet jotka minulla on tänään päälläni, suru ja väsymys ovat piintyneet niihin, ne eivät lähde niistä millään."
Milena Busquets:
Tämäkin menee ohi
(Otava 2016)
Alkuteos También esto pasará
Suomentanut Tarja Härkönen
119 sivua (e-kirja)
Tämäkin menee ohi on espanjalaisromaani, jonka päähenkilö ja minäkertoja on Blanca, nelikymppinen nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä. Hautajaisten jälkeen Blanca matkustaa Cadaquésiin, perheen kesähuvilalle, ja mukana on lapsia, joukko ystäviä, ex-miehiä - sekalainen seurakunta, joka elää kepeää ja huoletonta aikaa keskellä kesää.

Blancan mukana on kuitenkin myös äiti, jota nainen välillä puhuttelee ja joka on ajatuksissa hyvin tiiviisti. Tarinan ytimessä onkin äidin tärkeys koko elämässä, ja sitä myöten romaanista muotoutuu myös kuvaus luopumisen tuskasta.
Se mitä ajattelemme ei ole niin tärkeää, ratkaisevaa on se mitä näemme. Luopuisin yhtään epäröimättä aikuisuuteni säälittävästä paperimassakruunusta, jota kannan niin sulottomasti ja joka kahtena kertana kolmesta luiskahtaa päästä ja alkaa kieriä pitkin katua, jos vain saisin palata äitini auton takapenkille puristuksiin Bruno-veljen, lastenhoitajamme Marisan, hänen lomillamme aina mukana olleen Elenira-tyttärensä, nakkikoiriemme Safon ja Corinan ja Marisan valtavan Lali-puudelin viereen, kömpelön ja hupsun kirppupesän joka niin inhosi Cadaquésia ja meidän hienostuneita mäyriksiämme.
Kesähuvilallaan Blanca elää huolettomaan tapaan ystäviensä kanssa, suhteita solmitaan ja pohditaan, ja rakastajaansa Blanca katsoo äkkiä uusin silmin. Hän käy läheistensä kanssa keskusteluja, jotka sisältävät kiinnostavia ajatuksia elämästä, jota hän itse tarkastelee äitinsä antamin eväin ja varsin epäsovinnaiseen - tai ainakin vapaamieliseen - tapaan.
- -- Kaikki asiat, joiden läpi olet kulkenut kiinnostuneena ja silmät auki, ovat sinun. Voit kutsua niitä luoksesi, kun mielesi tekee. Hänen kapea päänsä, joka on kuin kapteeni Haddockin hovimestarilla, rypistyy rumaan irvistykseen. Minun tekee mieli silittää ryppyjä pehmeästi sormenpäilläni, mutta tyydyn ojentamaan hänelle sätkän.
- Ei, ystäväiseni. Tajuan etten ole koskaan ennen puhutellut häntä noin tuttavallisesti. - Minun mielestäni me menetämme jotkin asiat ikiajoiksi. Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet kuin sitä mitä meillä on.
Romaania mainostetaan Siri Hustvedtin, Riikka Pulkkisen ja Sadie Jonesin lukijoille. On kuitenkin pakko tunnustaa, että en aivan samaa lumoa tarinasta löytänyt, vaikka siinä kiehtovia yksityiskohtia onkin. Romaanin kuvaama oleileva ja päämäärätön elämäntapa pilvenpoltteluineen ei oikein vetoa minuun - tunnustan tosikkomaisuuteni - ja vaikka paikoin se, että minäkertoja osoitti sanansa äidilleen ja veti tämän ikään kuin mukaan elämäänsä, toimi ihan mukavasti, en aina kokenut sitä aivan luontevana.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Ullan Luetut kirjat, LukuneuvojaTuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin Book Club ja Kirjapolkuni.

Sen verran juhlansekaista elämää romaanissa vietetään, että Tämäkin menee ohi soveltuu Helmet 2016 -haasteen kohtaan 17.

Kommentit

  1. Tämä lainaamasi on hieno lause: "Itse asiassa minusta tuntuu että olemme enemmän sitä minkä olemme menettäneet"

    Noin muutoin kirja ei oikein taida olla juttuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu. Eipä ollut oikein minunkaan juttuni tämä.

      Poista
  2. Eipä kirvoittanut olè-huutoja minultakaan, vaikka espanjankielisestä kirjallisuudesta kiinnostunut olenkin. Busquets onnistuu ajoittain hetkien tunnelmain ja tuokiokuvien luomisessa, muttei hänellä tämän perusteella ole asiaa Hustvedin ja Pulkkisen kanssa samoille kalkkiviivoille. Oudoksun myös teoksen sijoittamista Otavan kirjastoon kuuluvaksi. Ehkä kesäkirjaksi riippumattoon, mutta muutoin meni kyllä nimensä mukaisesti ohi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Yllätyin vertauksesta niin Hustvedtiin ja Pulkkiseen kuin Jonesiinkin, sillä minun mielestäni tämä jää aika kauas. Kesäkirjaksi riippumattoon tosiaan voisi ajatella.

      Poista
  3. Minä odotin tätä juuri Hustvedt- ja Pulkkis-vertausten vuoksi, mutta kirja jäi kesken. Joten ärsyynnyin tekstin lapsellisuuteen ja koko tunnelmaan.

    Joskus käy näin. :)

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaukset eivät nyt osuneet oikein kohdalleen, odotin niiden vuoksi tekstiltä enemmän.

      Poista
  4. Tosikko täällä myös. En syttynyt sitten yhtään.

    VastaaPoista
  5. Minä innostuin tästä, mutta kommenttienne perusteella taitaa saada jäädä hyllyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, odotinko tältä liikaa (syvällisempää). Kepeäksi ajanvietteeksi tämä voi kyllä sopia, vaikka minä en isommin innostunutkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on