Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Norma

"Äänensävy oli tunnusteleva ja Norma säikähti sen vaikutusta. Vaikka kihinä päänahassa muistutti vieressä seisovan miehen olevan uhka, hän halusi kuulla, mitä Lambertilla oli kerrottavana Reijo Rossista ja hänen teki mieli tarttua Lambertin tarjoukseen, tuskin yhdestä lasillisesta olisi haittaa; mutta heti kun ajatus oli vilahtanut hänen päässään, hän tunsi hiusjuurten kiristyvän kuin ne tukistaisivat häntä ja se palautti hänet järkiinsä."
Sofi Oksanen: Norma
(Like 2015)
304 sivua
Sofi Oksasen romaani kantaa päähenkilönsä nimeä. Norma on nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä ja jolla on kannettavanaan erikoinen salaisuus hiuksissaan. Tuon salaisuuden myötä Norman hiukset ovat kuin teoksen merkittävä sivuhenkilö: ne kertovat kantajalleen viestejä, varoittavat ja rauhoittavat.

Kun tarina alkaa, on Norman äiti juuri kuollut heittäydyttyään metron alle. Onko selitys kuitenkaan niin yksinkertainen? Norma alkaa selvittää, mitä oikein tapahtui, ja päätyy keskelle omituista vyyhtiä, jossa on mukana äidin viimeiseksi jäänyt työtoveri Marion ja hänen sukunsa, Lambertin suku. Äitinsä jäämistön myötä Norma matkaa menneisyyteen, saa kuulla Lambertin suvun ja isänsä yhteydestä, äidin hyvän ystävän, Marionin äidin, kohtalosta, ja kaltaisestaan luonnonoikusta, Evasta. Samalla selviää äidin vahva halu suojella tytärtään ajojahdilta. Kääntyykö suojelunhalu kuitenkin hyötymiseksi tai liian voimakkaaksi haluksi pitää kiinni, ohjailla toisen elämää?

Norma on kiehtova ja viihdyttävä. Tavalliseen arkeen limittyy ripaus maagisuutta, kun Norman hiukset elävät omaa elämäänsä. Intertekstuaalisena lähteenä toimii satu Tähkäpäästä, mutta aivan omalakisensa kokonaisuus romaani on. Hiukset ovat teoksessa niin runsaasti läsnä, että ne nousevat motiiviksi saakka, ja lukiessa tulee hämmästellen pohtineeksi sitä, miten merkittäväksi asiaksi hiukset voivat naisen elämässä nousta. Eivätkä ne jää vain naisen asiaksi, vaan hiusbisneksessä ovat mukana myös miehet, eikä liiketoiminta aina kestä päivänvaloa.

Hiusalan ohella mukana on myös muitakin eettisesti arveluttavia aiheita Lambertin elinkeinoista yksittäisen ihmisen valintoihin. Kokonaisuuden myötä tulee pohtineeksi laajemminkin naisen asemaa oman elämänsä subjektina, jolla ei välttämättä kuitenkaan ole minkäänlaista mahdollisuutta valita oman tahtonsa mukaisesti vaan kohtalona on olla osa raakaa ja rajua bisnestä, ahneuden keskellä. Lopulta romaanista jää tunne, että se on näennäisen kepeä mutta tarjoaa suuria pohtimisen aiheita.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Kirjapolkuni, Kannesta kanteen, Nenä kirjassa, Savannilla ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. En ole pitänyt Sofi Oksasen kirjoista, mutta tämän idea kuulostaa mielenkiintoisimmalta. Jotenkin minun päähän on iskostunut ajatus, ettei Oksanen voi kirjoittaa kirjaa, josta minä pitäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin erilainen Oksasen muihin lukemiini teoksiin verrattuna. Ehkä siis kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja. Psykologista jännitystä alusta loppuun, johon lisätty yhteiskunnallista pohdintaa, rikollisuutta ym. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  3. Näennäisen kepeä, kyllä. Mielenkiintoinen kirja.
    Kiitos linkityksestä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nyt, kun lukemisesta on aikaa, tuntuu, että tarinassa riittää paljon mietittävää. Tämä olisi hyvää lukupiirikirjallisuutta, luulen.

      Poista
  4. Ihanan kaunis kansi, oikein vanhanajan satukirjamaisuutta :) Tarinakin kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta.
    Blogissani on sinulle tunnustus:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  6. Hei! Jos tahdot, voit vastat minunkin tunnustukseeni :3

    http://kirjoitanjaluen.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  7. Oksanen 'yllätti' hiuskirjallaan! Katselin tätä tänään juuri ja ajattelin, että odottakoon tämä nyt hetken vielä. oksaselta tartun seuraavaksi ehkä kyyhkysiin...

    Kiitos mukavasta arviosta! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok