Siirry pääsisältöön

Sofi Oksanen: Norma

"Äänensävy oli tunnusteleva ja Norma säikähti sen vaikutusta. Vaikka kihinä päänahassa muistutti vieressä seisovan miehen olevan uhka, hän halusi kuulla, mitä Lambertilla oli kerrottavana Reijo Rossista ja hänen teki mieli tarttua Lambertin tarjoukseen, tuskin yhdestä lasillisesta olisi haittaa; mutta heti kun ajatus oli vilahtanut hänen päässään, hän tunsi hiusjuurten kiristyvän kuin ne tukistaisivat häntä ja se palautti hänet järkiinsä."
Sofi Oksanen: Norma
(Like 2015)
304 sivua
Sofi Oksasen romaani kantaa päähenkilönsä nimeä. Norma on nainen, joka on juuri menettänyt äitinsä ja jolla on kannettavanaan erikoinen salaisuus hiuksissaan. Tuon salaisuuden myötä Norman hiukset ovat kuin teoksen merkittävä sivuhenkilö: ne kertovat kantajalleen viestejä, varoittavat ja rauhoittavat.

Kun tarina alkaa, on Norman äiti juuri kuollut heittäydyttyään metron alle. Onko selitys kuitenkaan niin yksinkertainen? Norma alkaa selvittää, mitä oikein tapahtui, ja päätyy keskelle omituista vyyhtiä, jossa on mukana äidin viimeiseksi jäänyt työtoveri Marion ja hänen sukunsa, Lambertin suku. Äitinsä jäämistön myötä Norma matkaa menneisyyteen, saa kuulla Lambertin suvun ja isänsä yhteydestä, äidin hyvän ystävän, Marionin äidin, kohtalosta, ja kaltaisestaan luonnonoikusta, Evasta. Samalla selviää äidin vahva halu suojella tytärtään ajojahdilta. Kääntyykö suojelunhalu kuitenkin hyötymiseksi tai liian voimakkaaksi haluksi pitää kiinni, ohjailla toisen elämää?

Norma on kiehtova ja viihdyttävä. Tavalliseen arkeen limittyy ripaus maagisuutta, kun Norman hiukset elävät omaa elämäänsä. Intertekstuaalisena lähteenä toimii satu Tähkäpäästä, mutta aivan omalakisensa kokonaisuus romaani on. Hiukset ovat teoksessa niin runsaasti läsnä, että ne nousevat motiiviksi saakka, ja lukiessa tulee hämmästellen pohtineeksi sitä, miten merkittäväksi asiaksi hiukset voivat naisen elämässä nousta. Eivätkä ne jää vain naisen asiaksi, vaan hiusbisneksessä ovat mukana myös miehet, eikä liiketoiminta aina kestä päivänvaloa.

Hiusalan ohella mukana on myös muitakin eettisesti arveluttavia aiheita Lambertin elinkeinoista yksittäisen ihmisen valintoihin. Kokonaisuuden myötä tulee pohtineeksi laajemminkin naisen asemaa oman elämänsä subjektina, jolla ei välttämättä kuitenkaan ole minkäänlaista mahdollisuutta valita oman tahtonsa mukaisesti vaan kohtalona on olla osa raakaa ja rajua bisnestä, ahneuden keskellä. Lopulta romaanista jää tunne, että se on näennäisen kepeä mutta tarjoaa suuria pohtimisen aiheita.

Kirjasta muualla: Oksan hyllyltä, Kirjapolkuni, Kannesta kanteen, Nenä kirjassa, Savannilla ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kommentit

  1. En ole pitänyt Sofi Oksasen kirjoista, mutta tämän idea kuulostaa mielenkiintoisimmalta. Jotenkin minun päähän on iskostunut ajatus, ettei Oksanen voi kirjoittaa kirjaa, josta minä pitäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvin erilainen Oksasen muihin lukemiini teoksiin verrattuna. Ehkä siis kannattaa kokeilla.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja. Psykologista jännitystä alusta loppuun, johon lisätty yhteiskunnallista pohdintaa, rikollisuutta ym. Suosittelen :)

    VastaaPoista
  3. Näennäisen kepeä, kyllä. Mielenkiintoinen kirja.
    Kiitos linkityksestä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin nyt, kun lukemisesta on aikaa, tuntuu, että tarinassa riittää paljon mietittävää. Tämä olisi hyvää lukupiirikirjallisuutta, luulen.

      Poista
  4. Ihanan kaunis kansi, oikein vanhanajan satukirjamaisuutta :) Tarinakin kuulostaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta.
    Blogissani on sinulle tunnustus:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  6. Hei! Jos tahdot, voit vastat minunkin tunnustukseeni :3

    http://kirjoitanjaluen.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    VastaaPoista
  7. Oksanen 'yllätti' hiuskirjallaan! Katselin tätä tänään juuri ja ajattelin, että odottakoon tämä nyt hetken vielä. oksaselta tartun seuraavaksi ehkä kyyhkysiin...

    Kiitos mukavasta arviosta! <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on