Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta

"Toisille voi keksiä järkevän selityksen, mutta itseään ei voi pettää. Tässä mielessä romaanin kirjoittaminen ja täyden maratonin juokseminen muistuttavat kovasti toisiaan. Kirjailijalla on hiljainen, sisäinen motivaatio, eikä hän etsi näkyvää hyväksyntää ulkopuoleltaan."
Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta
(Tammi 2011)
Japaninkielinen alkuperäisteos
Hashiru Koto Ni Tsuite Kataru Toki Ni Boku No Kataru Koto 2007
Käännetty englanninkielisestä laitoksesta
What I Talk About When I Talk About Running
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
175 sivua
Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on jotain aivan erilaista verrattuna kirjailijan aiempiin lukemiini teoksiin. Poissa on maagisuus, poissa on outous, tilalla on arkipäiväinen realismi ja kirjailijan henkilökohtaisuus.

Teoksessa esillä on kirjailija itse, kirjoittamisen aikaan lähes kuusikymppinen japanilaismies, joka juoksee. Lisäksi hän kirjoittaa, ja teoksessa onkin kyse paitsi juoksemisesta, myös kirjoittamisesta. Ja kirjallisuudesta ja elämästä yleensä. Mitään ällistyttäviä paljastuksia kirjan sivuilta ei kannata odottaa, mutta havainnot arkipäivästä ja elävästä elämästä tuovat kirjailijan lähelle lukijaa uudenlaisella tavalla, ja kokonaisuus on hyvin viehättävä.

Miksi juosta päivästä toiseen niin, että juostuja kilometrejä kertyy 200-300 kuukaudessa? Miksi osallistua kilpailuun, johon kuuluu sata kilometriä juoksemista? Miksi ylipäätään juosta? Kuten Murakami esipuheessaan toteaa, hän ei tyrkytä lukijoilleen neuvoja, miten pitää juosta päivittäin, jotta pysyisi terveenä. Sen sijaan hän kertoo siitä, mitä juokseminen merkitsee hänelle ja miten se on vaikuttanut häneen ihmisenä. Hän tarjoaa ajatuksiaan niin, että usein lukemisen aikana on vain nyökyteltävä myöntymisen merkiksi tai huokaistava, kun joku sanallistaa havaintojaan elämästä niin kauniisti.

En tiedä, houkuttaako Murakamin teos jonkun lähtemään lenkkipolulle. Minua kirja kuitenkin innosti ja motivoi jatkamaan juoksuharrastustani, jonka olen pelännyt sammuvan syksyn tullen. Teoksen pariin voisi palata yhä uudelleen, sillä se tarjoaa pohdittavaa ja ajatushelmiä, joita jää mielellään pyörittelemään mieleen. Olen useammin kuin kerran lenkkeillessäni miettinyt, onko mitään järjen häivää siinä, että juoksee yksinään jonkinlaisen matkan kotoa pois ja sitten palaa takaisin kotiin. Eikö tuon ajan voisi käyttää johonkin oikeasti hyödylliseen? Murakami vastaa minulle: "Toisinaan on tehtävä jotakin näennäisen joutavaa voidakseen tavoittaa jotain arvokasta." Ehkä kyse onkin juuri siitä. Mistä puhun kun puhun juoksemisesta on ihastuttava kirja.

Kirjasta muualla:

Kommentit

  1. Hauskaa, että tämä kirja motivoi sinua jatkamaan juoksemista. Minua tämä innosti uudessa alussa ja olenkin jaksanut lenkkeillä 2-3 kertaa viikossa.

    Tämä on muutenkin kiinnostava kirja: Murakami näyttää arjestaan sen minkä haluaakin. Ja kirjoittaa kaikesta niin sujuvasti. Nautittavaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sujuvasti Murakami tosiaan kirjoittaa: arkisen, tavallisen elämän kuvauksesta voi saada kiinnostavaa, kun osaa kirjoittaa.
      Lenkkeilyintoa sinulle!

      Poista
  2. Kirjoitit hienosti tästä hienosta kirjasta! ♥ MPKPJ on tosiaankin viehättävä kirja, joka jättää lukijalle hyvän ja jotenkin vähän ihastuneen olon.

    Minuakin tämä olisi innostanut juoksemaan (olen ennen ollut juoksija), mutta surin erityisesti kirjaa lukiessani etten vaikeiden selkäongelmieni vuoksi voi enää koskaan juosta. Kävelen kyllä vähintään kaksi tuntia joka ikinen päivä, ja muistan Murakamin ajatusten antaneen uudenlaista mielekkyyden tunnetta jokapäiväisille koiralenkeillekin. Hieno kirja, jolla on ehdottomasti paikkansa omassa hyllyssäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten haluaisin tämän omaan hyllyyni, nythän luin kirjaston kirjaa.
      Ikävää, että juokseminen ei enää ole mahdollista. Mutta hienoa, että mielekästä tekemistä voi löytyä muualtakin ja että sitä mielekkyyttä voi löytyä ihan arkipäiväisistä askareista - Murakamin pienellä tuella.
      Kiitos kommentistasi, Sara! <3

      Poista
  3. Minä olen kyttäillyt tätä kirjakaupoista, haluan ihan omaksi. Olin aiemmin sitä mieltä etten juokse ikinä metriäkään ja kun sillä asenteella lopulta juoksentelin lenkillä omaan tahtiini, alan ymmärtää sen huuman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluaisin tämän kirjan omaan hyllyyni. :) Hyvä asenne, bleue! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…