Vedenpinta aaltoilee. Se näyttää erilaiselta täältä pohjasta katsottuna. Sorsat näyttävät pulleilta palloilta, joiden räpylät pyörivät rytmikkäästi kuin potkurit. Silmäni ovat jääneet auki ja minut on pakotettu katsomaan ikuista pintaa, sen pieniä muutoksia, kaloja jotka uivat päältäni, vihreää merilevää joka välillä suurina lauttoina peittää kaiken alleen. Hiukseni leijailevat veden rytmin mukana ja välillä nekin asettuvat silmieni eteen, estävät näkemästä toiseen maailmaan.
Eletään 1920-lukua, kun jonkinlaiset vapautumisen tuulet puhaltavat. Ihmiset, jotka eivät ole kuuluneet yhteiskunnan hyväosaisiin, kuulevat uusien mahdollisuuksien kutsun: parempaa elämää voi tavoitella, vaikka ei olisi syntyjään rikas ja hyväosainen.
Yksi paremman elämän tavoittelija on Elsa, joka muuttaa Helsinkiin. Hän päätyy palvelijattareksi taloon, jonka isäntä keräilee hyönteisiä. Palvelusväen arjessa uudet tuulet tosin eivät kummoisemmin näy, sillä työtä saa tehdä aamusta iltaan eikä vapaa-ajan käsitettä tunnisteta ainakaan palvelijoiden kohdalla.
Talossa on palvelijattarena myös Aada, jonka kanssa Elsa voisi periaatteessa ystävystyä, ovathan nuoret naiset kovin samanikäisiä. Ja alkuun he löytävätkin jotain yhteistä, mutta jokin kuitenkin hiertää, eikä ystävyys pääsekään lämpenemään, vaan ennemmin päinvastoin.
Talon tavallista arkea horjuttaa isännän serkku, Valter, joka on merimiehenä nähnyt maailmaa. Maailmanmies hän onkin, ja pian hän on Elsan ajatuksissa aivan liikaa. Elsan pitäisi osata olla varovainen, sillä kyllähän hän tietää, miten naisen lopulta käy, jos kanssakäymisellä on tietyt seuraukset. Mies voi vain kadota, naisen osaksi jää kantaa vastuu.
Ja samaan aikaan pääkaupungissa sykkii aivan erityinen maailma, johon maalaistyttö ei ole tottunut. Uudet tuulet saavat Elsan pohtimaan, voisiko tarjolla olla jotain muutakin kuin palvelustyö. Ehkä jostain konttorista voisi löytää työtä?
Hyvin kiehtova elementti Vedenmorsiamessa on hän, johon romaanin nimikin viittaa. Kun Elsa elää uudenlaista elämänvaihetta ja pohtii mahdollisuuksiaan, makaa meren pohjassa nainen, jolta on riistetty tulevaisuus. Surmattu nainen ajattelee elämäänsä, ja vähitellen lukijallekin avautuu, mitä oikein on tapahtunut. Veteen jääneen naisen tarina eritoten houkuttaa jatkamaan romaanin parissa, ja arvoituksellisuudessaan se luo muuhunkin kerrontaan pahaenteistä tunnelmaa. Tuntuu, että lukija tietää enemmän kuin luottavainen Elsa, jota haluaisi varoittaa: Älä ihmeessä luota! Varo!
Vedenmorsian on taitavasti rakennettu esikoisromaani, jonka henkilöhahmot tuntuvat uskottavilta. Erityisesti Elsan halussa päästä elämässä eteenpäin on jotain koskettavaa, kun samalla on selvää, että mahdollisuuksien arkun pohja voi olla hyvinkin lähellä. Ajankuva tuntuu sekin toimivalta, ja kokonaisuus jää arvoituksineen ja jännitteisine tunnelmineen hienosti mieleen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.