Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja

Olin törmännyt kustantamon juhlissa entisen poikaystäväni ystävään, jota en ollut nähnyt lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Kohtaamisen jälkeen aika yhdessä poikaystäväni kanssa liukui nykyhetkeen ja tyttö, joka silloin olin, täytti aikuisen mieleni.

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja
WSOY 2023
kansi Elina Warsta
229 sivua

Rakkauksien lokikirja on romaanitrilogian avausosa. Itse trilogian ”kaunokirjallinen maailma muodostuu keskusteluista eri puolilla kasvaneiden ihmisten kanssa”, ja tässä avausosassa keskeisenä teemana on rakkaus, kuten nimestä voi päätellä: on rakkautta menneessä aikamuodossa, rakkautta nykyään, erilaista rakkautta – mahdotontakin – ja rakkautta sinänsä.

Mutta on kirjassa paljon muutakin. Se avaa romaanin minän, jota autofiktiohengessä voi pitää kirjailijana itsenään, maailmaa ja kokemuksia. Selviää esimerkiksi, että hänellä on ystäviä ympäri maailmaa kansainvälisen toiminnan myötä. Hän avaa myös avoimesti omaa mielenmaisemaansa, kuten nuoruuden kipeitä kokemuksia ja taipumustaan masentuneisuuteen. Jokin hänen kerronnassaan koskettaa syvästi ja vetoaa: siinä on samaan aikaan sekä vierasta että tunnistettavaa, ja yhdistelmä saa ajatukset lukiessa lentoon. Erityisesti ajaudun pohtimaan sitä, miten menneisyyden minä voi olla läsnä yhdessä nykyisen minän kanssa ja miten valintamme meitä määrittävät.

Pidän Rakkauksien lakikirjassa suuresti siitä, miten se käsittelee syviä ja suuria teemoja yhdessä arkisten ja pienten asioiden kanssa. Sitä voi kävellä merenrantaan ihan tavalliseen tapaan, voi elää hitaassa poikkeustilassa ja olla vain joitakin aikoja myöhemmin mukana pelastamassa ystävää Afganistanista. Välähdykset avaavat hienosti elämän pienempiä ja suurempia hetkiä, ja niin on hyvä.

Parhaimmillaan kirjallisuus avaa jonkinlaisia unohduksissa olleita ovia lukijan sisällä. Rakkauksien lokikirjan kohdalla koin, että niin kävi, ja kokemus oli sekä lohdullinen että lämmittävä. Pidin Elina Hirvosen romaanista erittäin paljon.

Kun joskus sanon kirjojen pelastaneen minut, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Yksi lapsuuteni tärkeimmistä kokemuksista oli hetki, jolloin astuin ensimmäistä kertaa kirjastoauton ja ymmärsin, että voisin lainata sieltä mitä haluan. Kirjat ovat saaneet minut uskomaan rakkauteen silloin, kun olen kokenut olevani maailmassa yksin, ja elämään silloin, kun olen halunnut kuolla. Kirjat ovat olleet ikkunoita toisaalle silloin, kun kaikki omassa elämässäni on ollut mahdotonta kestää, ja säikeitä yhteisiin kokemuksiin silloin, kun omien kokemusteni jakaminen on ollut mahdotonta.




Kommentit

  1. Olen lukenut vain yhden Hirvosen romaanin (Että hän muistaisi saman – tosin luin sen englanniksi) ja vaikka se ei täysin kolahtanut siinä oli paljon kohtia, joihin jäin jumiin, jotka saivat pohtimaan.

    Kirjoituksesi perusteella tämä Rakkauksien lokikirja (jonka nimi hieman pelottaa, heh) vaikuttaa erittäin kiintoisalta. Tulee tunne, että sen tunnelma erityisesti koskettelisi minua. Minua alkoi koskettaa myös tuo ajatus, jonka mainitset: se, miten menneisyyden minä voi olla läsnä yhdessä nykyisen minän kanssa.

    Myös tuo lainaamasi kohta kirjojen toimimisena pelastajana tuntuu erityisen tutulta minulle! Käytän toisinaan kirjallisuutta hyväksi suoraan sanottuna paetakseni jotain. Kun anoppini oli vakavasti sairas (ja menehtyikin), pakenin kirjoihin, koska minulle lukeminen oli aikaa kun pääsin kaikkea pakoon edes hetkeksi. Se ei surua ja pelkoa vie, mutta auttaa kestämään.

    Tämä minun pitää ehdottomasti lukea! <3

    VastaaPoista
  2. Tämä on siinä mielessä erikoinen kirja, että se herätti aika ristiriitaisiakin ajatuksia lukiessa, mutta pääsääntöisesti siitä kyllä pidin. Nyt kun lukemisesta on kuukaudet päivät, en kuitenkaan enää oikein saa teoksesta kiinni. Toisaalta tämä voi johtua myös omasta tilanteesta, mennyt kuukausi on ollut tosi hektinen, joten ehkä keskittyminenkään ei ollut lukiessa parasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat