Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja

Olin törmännyt kustantamon juhlissa entisen poikaystäväni ystävään, jota en ollut nähnyt lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Kohtaamisen jälkeen aika yhdessä poikaystäväni kanssa liukui nykyhetkeen ja tyttö, joka silloin olin, täytti aikuisen mieleni.

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja
WSOY 2023
kansi Elina Warsta
229 sivua

Rakkauksien lokikirja on romaanitrilogian avausosa. Itse trilogian ”kaunokirjallinen maailma muodostuu keskusteluista eri puolilla kasvaneiden ihmisten kanssa”, ja tässä avausosassa keskeisenä teemana on rakkaus, kuten nimestä voi päätellä: on rakkautta menneessä aikamuodossa, rakkautta nykyään, erilaista rakkautta – mahdotontakin – ja rakkautta sinänsä.

Mutta on kirjassa paljon muutakin. Se avaa romaanin minän, jota autofiktiohengessä voi pitää kirjailijana itsenään, maailmaa ja kokemuksia. Selviää esimerkiksi, että hänellä on ystäviä ympäri maailmaa kansainvälisen toiminnan myötä. Hän avaa myös avoimesti omaa mielenmaisemaansa, kuten nuoruuden kipeitä kokemuksia ja taipumustaan masentuneisuuteen. Jokin hänen kerronnassaan koskettaa syvästi ja vetoaa: siinä on samaan aikaan sekä vierasta että tunnistettavaa, ja yhdistelmä saa ajatukset lukiessa lentoon. Erityisesti ajaudun pohtimaan sitä, miten menneisyyden minä voi olla läsnä yhdessä nykyisen minän kanssa ja miten valintamme meitä määrittävät.

Pidän Rakkauksien lakikirjassa suuresti siitä, miten se käsittelee syviä ja suuria teemoja yhdessä arkisten ja pienten asioiden kanssa. Sitä voi kävellä merenrantaan ihan tavalliseen tapaan, voi elää hitaassa poikkeustilassa ja olla vain joitakin aikoja myöhemmin mukana pelastamassa ystävää Afganistanista. Välähdykset avaavat hienosti elämän pienempiä ja suurempia hetkiä, ja niin on hyvä.

Parhaimmillaan kirjallisuus avaa jonkinlaisia unohduksissa olleita ovia lukijan sisällä. Rakkauksien lokikirjan kohdalla koin, että niin kävi, ja kokemus oli sekä lohdullinen että lämmittävä. Pidin Elina Hirvosen romaanista erittäin paljon.

Kun joskus sanon kirjojen pelastaneen minut, tarkoitan sitä kirjaimellisesti. Yksi lapsuuteni tärkeimmistä kokemuksista oli hetki, jolloin astuin ensimmäistä kertaa kirjastoauton ja ymmärsin, että voisin lainata sieltä mitä haluan. Kirjat ovat saaneet minut uskomaan rakkauteen silloin, kun olen kokenut olevani maailmassa yksin, ja elämään silloin, kun olen halunnut kuolla. Kirjat ovat olleet ikkunoita toisaalle silloin, kun kaikki omassa elämässäni on ollut mahdotonta kestää, ja säikeitä yhteisiin kokemuksiin silloin, kun omien kokemusteni jakaminen on ollut mahdotonta.




Kommentit

  1. Olen lukenut vain yhden Hirvosen romaanin (Että hän muistaisi saman – tosin luin sen englanniksi) ja vaikka se ei täysin kolahtanut siinä oli paljon kohtia, joihin jäin jumiin, jotka saivat pohtimaan.

    Kirjoituksesi perusteella tämä Rakkauksien lokikirja (jonka nimi hieman pelottaa, heh) vaikuttaa erittäin kiintoisalta. Tulee tunne, että sen tunnelma erityisesti koskettelisi minua. Minua alkoi koskettaa myös tuo ajatus, jonka mainitset: se, miten menneisyyden minä voi olla läsnä yhdessä nykyisen minän kanssa.

    Myös tuo lainaamasi kohta kirjojen toimimisena pelastajana tuntuu erityisen tutulta minulle! Käytän toisinaan kirjallisuutta hyväksi suoraan sanottuna paetakseni jotain. Kun anoppini oli vakavasti sairas (ja menehtyikin), pakenin kirjoihin, koska minulle lukeminen oli aikaa kun pääsin kaikkea pakoon edes hetkeksi. Se ei surua ja pelkoa vie, mutta auttaa kestämään.

    Tämä minun pitää ehdottomasti lukea! <3

    VastaaPoista
  2. Tämä on siinä mielessä erikoinen kirja, että se herätti aika ristiriitaisiakin ajatuksia lukiessa, mutta pääsääntöisesti siitä kyllä pidin. Nyt kun lukemisesta on kuukaudet päivät, en kuitenkaan enää oikein saa teoksesta kiinni. Toisaalta tämä voi johtua myös omasta tilanteesta, mennyt kuukausi on ollut tosi hektinen, joten ehkä keskittyminenkään ei ollut lukiessa parasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia ...

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostetta...