Syksyn puskiessa päälle huomasin kaipaavani kepeää luettavaa, ja siksi tällä kertaa äänikirjanelikkoon valikoitui viihteellisiä romaaneja. Kaikki tämän koosteen teokset ovat paitsi viihdyttäviä myös kotimaisia ja ilahduttavasti kotoisia maisemia kuvaavia.
Auri venytteli ja päätti kokeilla kirjoittamista hieman myöhemmin. Hän asteli eteiseen tutkimaan postia. Hän jätti pankin ja sähköyhtiön kirjeet sikseen ja tarttui paikallislehteen, joka oli vain muutaman aukeaman paksuinen. Kannessa oli kuva äijäporukasta ja hirsitalosta. Otsikko kertoi hirviseurueen metsästysmökin remontin valmistuneen juuri ennen jahtikautta. Etusivun alareunassa oli kolme tiiseriä sisäsivujen annista. Menestyskirjailija muutti Kettukoskelle, luki ensimmäisessä.
Marke Talvi -kirjailijanimen taakse kätkeytyy kaksi pitkän linjan kirjailijaa: Anne Leinonen ja Helena Waris. Ensin mainitusta tulee mieleeni lähinnä spekulatiivinen fiktio ja jälkimmäisestä fantasia, joten mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman pitää.
Romaanin päähenkilö on kirjailija Auri Tuhkanen, joka on muuttanut Kettukoskelle vanhempiensa asuntoon. Vanhemmat majailevat Portugalissa ja tarvitsevat hoitajaa kissalleen. Auri puolestaaan kaipaa uusia maisemia, joten kyseessä on eräänlainen win–win-tilanne. Aurilla on tekeillä Neulemurhat-romaanisarjan toinen osa, mutta sanat eivät vain suostu ilmaantumaan paperille. Kirjoitusjumia ei erityisesti paranna se, että Auria syytetään toisen henkilön idean varastamisesta.
Koska työ ei kerta kaikkiaan etene, ryhtyy Auri selvittelemään kadonneen nuoren miehen arvoitusta. Avukseen hän saa komean konstaapelin, joka ei suinkaan ole ainoa Aurin ajatuksia sekoittava mieshahmo.
Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella on humoristisen cozy crime -sarjan avaus. Ainakin tässä ensimmäisessä osassa tuntui painottuvan enemmänkin huumori ja cozy kuin varsinaisesti rikos, vaikka jonkin verran jännitettäkin kertomukseen sisältyy. Rikosratkontaa kaipaileva saattaakin hieman pettyä mutta minua romaanissa eniten kiehtoi kiinnostava ja moninainen henkilögalleria. Kettukoskelle mahtuu monenlaista kulkijaa.
**********
Siru pyyhkäisi puhelimen näyttöä. Kun kerran oli yks kaks yllättäen tullut etsintätoimistoyrittäjäksi ja vaihtanut nukkumapaikan lähiöstä keskikaupungille, oli aivan paikallaan hankkia asiantuntevaa konsultaatioapua. Onneksi hänellä oli suora numero luotettavalle Kaikkien Maailman Asioiden Asiantuntijalle.
Karisto 2023
äänikirjan lukija Anni Kajos
kesto 5 t 8 min
Kirsi Pehkosen chick lit -romaani Etsivä löytää vie petolliseen puolisoonsa pettyneen Siru Valppaan uusiin maisemiin ja uudenlaiseen elämäntilanteeseen: yhtäkkiä nainen luotsaa Etsintätoimisto Vitosta, jonka toimenkuva ei ole alkuun tuoreelle yrittäjällekään aivan selvä. Niinpä hän joutuu asiakkaan saapuessa tovin miettimään, uskaltaako ensinkään avata ovea ja miten osaa olla vakuuttava asiakkaan edessä.
Genreen sopivasti päänvaivaa tuoreelle yrittäjälle aiheuttavat tietenkin myös miehet. Mukana kuvioissa on petollisen ex-heilan lisäksi miehiä lain rajan molemmilta puolilta, ja toimeliaalla naisella riittääkin puuhaa monella rintamalla.
Tässäkin on kyseessä uuden sarjan avausosa. Siinä määrin vetävästi kertomus etenee, että voisin vallan hyvin ottaa seuraavankin osan kuunteluun vallankin, kun tämä ensimmäinen osa päättyi varsinaiseen cliffhangeriin.
**********
Bändin kitaristi rämpytti lattarimaisia alkurytmejä, ei aivan niin hyvin kuin alkuperäisversiossa. Markku työnsi minut tanssilattialle ja heilutti lanteitaan. Hän nosti kätensä ylös ja lauloi solistin mukana. Humalassa Markusta kuoriutui tarvittaessa kiihkeä diskohile. Hän antautui tanssiin joka solulla ja riisui esimerkillään minutkin kontrollista. Markun liikehdinnän vieressä kukaan ei voinut häpäistä itseään. Antauduin. Päästin musiikin kehoni läpi, ja kun kertosäe alkoi, annoin keinun viedä. Lauloin mukana. Lähestyimme Markun kanssa toisiamme ja iskeydyimme yhteen. Markku löi lantiotaan minun kylkeeni ja minä hänen reiteensä. Kun kappale vaihtui, mieheni veti minut hikiseen poskivalssiin ja suuteli huuleni märiksi, niin kuin Timo oli vasta äsken tehnyt.
Minna Haapasalon esikoisromaani Tilkkuterapiaa jäi mieleeni lämpimän humoristisena ja kevyenä kertomuksena nelikymppisen Riinan uudesta elämänvaiheesta. Oli siis selvää, että perehdyn mielelläni Riinan edesottamuksiin jatkossakin, jos vain mahdollista. Ja nyt on: Kierrätyshäät-romaanissa Riina on vanhentunut pari vuotta ja saanut kierrätyssisustusbisneksensä vauhtiin. Lisäksi häntä on kosittu, ja edessä onkin häävalmistelujen aika.
Valmistelut eivät kuitenkaan suju niin innokkaissa tunnelmissa kuin voisi odottaa. Riina ei lopulta oikein tiedä, mitä haluaa, eikä tilannetta helpota ympärillä pyörivä mieskavalkadi. Huolia riittää muutenkin, ja osuvasti romaani tuo esille sitä, miten häiden ei tarvitsekaan nousta elämän ykkösasiaksi eikä kaiken tarvitse olla somekriteerit täyttävää.
Erityisesti pidänkin Tilkkuterapiaa-romaanin lempeydestä ja maanläheisyydestä. Kulutushysterian kritiikki tuntuu varsin tervetulleelta, ja Riinan mielenmaiseman kuvaus miellyttää.
**********
Krisse tuijotti mykkänä kahvilan seinää. Rappaus oli palon jäljiltä hiiltynyt mustaksi ja kattoräystään alla olevat laudat olivat niin ikään mustaksi palaneita. Kahvilan viereinen kenttä näytti siltä, kuin siellä olisi käyty tykistötaistelu. Paloautojen renkaat olivat ruopineet syviä jälkiä kosteaan maahan.
Kahvila Koivu -sarja se vain paranee edetessään! Eikä syksytunnelmiin oikein paremmin voikaan sopia muu kuin Sahramisyksy, joka on jatkoa Korvapuustikesälle ja Taatelitalvelle.
Sarjan päähenkilö Kristiina Kivimaa on asettunut aloilleen Pyhävirralle, ja elämä kahvilaa ja hotellia pyörittäessä ja vakaassa parisuhteessa tuntuu mukavan tasaiselta ja turvalliselta. Turvallisuudentunne kuitenkin järkkyy, kun paikkakunnalla syttyy kummallisia tulipaloja, joista Kahvila Koivukaan ei jää osattomaksi. Samaan aikaan Tommi virittelee tulevaisuudensuunnitelmia, joista Kristiina ei erityisesti ilahdu.
Monenlaista pohdittavaa yrittäjällä siis riittää, eikä syksy olekaan aivan niin seesteinen kuin olisi voinut turistisesongin päätyttyä kuvitella. Käänteitä siis on, eikä jännite liity pelkästään perinteisiin suhdekiemuroihin, mikä on ilahduttavaa.
Kahvila Koivu -sarjan ystäville Sahramisyksy on varmasti mieleistä luettavaa. Ainakin minä pidin romaanista oikein paljon ja innolla odotan, minkälaisiin tilanteisiin Krisse ensi keväänä ilmestyvässä Sitruunakevät-romaanissa päätyy.
Mulla on jännästi just toisinpäin, ja tämä on ollut jo monet vuodet. Eli kesällä kaipaan kevyempää, sellaista hellelukemista. Sitten kun tulee syksy, kaipaan selvästi vakavampaa tai ainakin sellaistab"ei-höttöä", ja olenkin viime aikoina ladannut luureihin esimerkiksi Anneli Kannon Punaorvot, Sally Salmisen Katrinan ja Ulla-Lena Lundbergin Leon.
VastaaPoistaNoista neljästä en ole vielä kuunnellut mitään, mutta ainakin Kettukoski ja Sahramisyksy on suunnitteilla kunhan kerkiän! Sain Taatelitalven kuunneltua ihan hiljattain.
Tuon keveämmän nelikon jälkeen olenkin liikahtanut jo aika eri suuntaan: tällä hetkellä kuuntelussa on esimerkiksi Rauli Virtasen uusin teos Täällä Rauli Virtanen. Ei todellakaan kevyt mutta todella tärkeältä tuntuva tietokirja.
PoistaToisaalta olen alkanut hieman haaveilla lempeistä joulukirjoista :)
Minullakin on tällä hetkellä kaipuu kevyen pariin. Näistä kaksi olen jo lukenut Sahramisyksyn ja Etsivä löytää. Haapasalon kirjoihin onkin ollut tarkoitus tutustua mutta tämä Silmukoita ja sutinaa oli ihan uusi tuttavuus! Alkoi vähän kiinnostaa.
VastaaPoistaHaapasalon kirjoja suosittelen lämpimästi! Niissä on miellyttävä tunnelma ja mukavasti sanottavaa.
Poista