Siirry pääsisältöön

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

Kun Laumaan on kerran päässyt, siinä pysytään. Se jos mikä vaatii luonnetta eikä kaikista ole siihen. Heikkouttaan ei saa näyttää, muuten menettää otteen. Otteen, josta niin moni yrittää pitää turhaan kiinni. Hekin, joilla ei ole samanlaista luonteenlujuutta kuin meillä.

Petra Forstén: Kadonneet tytöt
WSOY 2022
kansi Anna Makkonen
270 sivua

Taide, ihmissuhteet, menneisyys ja nykyisyys nivoutuvat yhteen Petra Forsténin esikoisromaanissa Kadonneet tytöt. Kertomuksen minäkertoja on Agnes, joka on palannut nuoruutensa kotikaupunkiin tavatakseen Lauman kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Hän istuu täpötäydessä ravintolassa ja odottaa, pyytää kaatamaan viiniä seuralaisilleen varattuihin laseihin, vaikka ketään ei näy.

Ja kun Agnes odottaa, hän palaa samalla vuosien takaiseen kesään. Silloin Agnes oli vasta muuttanut kaupunkiin eikä tuntenut oikein ketään. Sattumalta hän pääsi osaksi tyttöporukkaa, Laumaa, ja kiihkeästi halusikin olla osa sitä – olihan nyt vihdoin luvassa jotain muuta kuin yksinäisyyttä, mahdollisuus olla muutakin kuin se uusi tyttö.

Lauman jäsenet ovat Ellen, Honey, CC, Misty – ja Agnes. Erityisesti Honey, CC ja Misty jäävät etäälle, vaikeasti toisistaan erotettaviksi. He tosiaan ovat kuin lauma, joukkio, jossa yhden on vaikeaa erottua muista.

Helteisenä kesänä tytöt viettävät aikaa rannalla ja viehättyvät tarinoista, joilta vaaditaan koko ajan enemmän. Leikkiin ja leikittelyyn limittyy jotain vakavampaa, eikä ole aivan selvää, kuka leikkiä ohjaa.

Niin voisimme. Voisimme tosiaan itse päättää. Maailma oli meidän. Me olimme vapaita tekemään mitä tahansa eikä kukaan voisi sanoa, milloin leikkimme olisi ohi. Ei kukaan muu kuin me itse.

Kertomuksen vaikuttava teho onkin tunnelmassa, joka avautuu ja syvenee vähitellen. Olisi mahdollista, että kaikki olisi kesäisen kepeää ja heleää, mutta jokin kytee pinnan alla koko ajan: on kuin ilmassa väreilisi hellepäivää vääjäämätttä varjostava ukkosen uhka. Tätä varjoa Petra Forstén rakentaa taiten, painavin ja hengästyttävinkin virkkein, ja loppua kohden tuntuu siltä, että kirjaa ei vain voi laskea käsistään. On pakko saada tietää enemmän.

Ja se lopetus sitten! Taidokas huipentuma, joka ei ajaudu selittämään liikaa.

Kadonneet tytöt kertoo koskettavasti yksinäisyydestä, tyttöjen välisestä ystävyydestä ja vallankäytöstä. Keskiössä on halu olla osa joukkoa ja tulla nähdyksi, eikä toiveiden toteutuminen ole aivan mutkatonta. Keskiössä on se, miten Agnes tapahtumat näkee ja muistaa. Vuosien etäisyys voi tuoda jonkinasteista ymmärrystä mutta myös hämärtää muistoja, mikä sekin tuo kertomukseen omaa viehätystään. Kaiken kaikkiaan Kadonneet tytöt on vahva esikoisromaani, joka erottuu joukosta ja jää mieleen. 

"Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani", toteaa Omppu. "Ailahteleva, aistivoimainen ja surullinen", määrittelee Helmi Kekkonen. "Hienoa, että ystävyyskuvaukset ovat lisääntyneet myös kotimaisessa kirjallisuudessa!", kiittää Kirjaluotsi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä