Jokainen tarina vaatii sankarin, kokijan jonka kautta tarinan kaari hahmottuu, mutta tämän tarinan sankari en ole minä vaan juoksu. Minä elän tätä tarinaa juoksemalla, mutta juoksu päättää, mihin se minut vie ja mitä asioita pysähdyn matkallani katsomaan. Kun juoksen, luulen ymmärtäväni jotain itsestäni, mutta myös ihmisyyden ytimestä, johon kuuluvat perustunteet kkuten ilo, suru, pettymys, kateus ja epätoivo. Jokaisella lenkillä opin maailmasta jotain uutta, oli se sitten vain auringonnousun kauneus tai männyntuoksu kasteen peittämillä poluilla.
Maraton on juoksumatka, jolla on historialliset perinteet ja iso maine. Hieman yli 42 kilometrin matkan taittaminen juosten on joillekin utopistinen haave, joillekin kerran elämässä -tavoite, joillekin elämäntapa. Ja toki on ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kirjailija ja kustannustoimittaja Kirsikka Myllyrinnettä maraton kiinnostaa keskivertokansalaista enemmän. Hän on harrastanut juoksua jo aiemmin, mutta erityisesti hän haluaa juosta Sen Oikean Maratonin: Marathonista Ateenaan on unelmamatka, jota varten Myllyrinne alkaa valmistautua. Tätä valmistautumista lukija pääsee seuraamaan kirjan Marathonista Ateenaan kautta.
Myllyrinteen omakohtainen teos on vahvasti ajassa kiinni. Se kuvaa elämää Kyproksella maailmanlaajuisen pandemian aikana ja kertoo esimerkiksi siitä, miten vaikeaksi elämä käy, kun ulkona ei saa liikkua. Juoksija turhautuu eritoten, kun elämä täytyy rajoittaa lähestulkoon vain kodin seinien sisäpuolelle. Sitkeästi juoksija kuitenkin suuntaa kohti tavoitettaan ja on starttiviivalla marraskuussa 2021.
Kirja ei kerro vain juoksemisesta ja hikisistä treeneistä vaan juoksijan kokemuksiin niveltyy miellyttävällä tavalla historiaa. Mukana kulkee kerrontaa antiikin ajan hahmoista ja tietenkin ihan ensimmäisestä maratonista. Erityisen kiinnostavaa on kuvaus paitsi kyproslaisesta arjesta myös siitä, miten pitkän matkan naiset joutuivat tekemään pystyäkseen osallistumaan miesten tavoin juoksutapahtumiin. Erilaiset osaset limittyvät hyvin yhteen ja luovat sopivasti soljuvan lukuelämyksen.
Marathonista Ateenaan on hyvin etenevä kirja, jonka kirjoittaja tulee lähelle lukijaa. On helppoa solahtaa lukijana seuraamaan maratonille valmistautumista ja suorastaan tuntea se kuumuus, joka Kyproksella vaivaa, ja ahdistua rajoitteista, jotka saarella vaikuttavat olleen huomattavasti Suomea tiukemmat.
Kirsikka Myllyrinteen kirjaa voi luonnollisesti suositella juoksemisesta kiinnostuneille. Se sopii mainiosti kuitenkin myös heille, jotka eivät ole niinkään innostuneita juoksusta mutta kuulevat mielellään arjen kiemuroista ja antiikin myyteistä.
Muualla: Kirjavinkit ja Kulttuuritoimitus.
Helmet 2022: 44. Kirjan nimessä on kaupungin nimi.
Juoksemisessa on jotain kiehtovaa. Itsekin sitä vähän harrastin pari vuotta sitten, mutta olen tosi huono sietämään sitä kipua, mitä se aiheuttaa. Siksi ei tullut hirveästi edettyä harrastuksessa... Silti välillä tulee mietittyä, että jos sittenkin aloittaisi uudelleen.
VastaaPoistaJuokseminen on ihanan itsenäistä siinä mielessä, että ei tarvitse noudattaa tiettyjä aikatauluja ja saa aikaa itselle. On siinä tietysti myös vaaransa, jos juoksee liian pian liikaa.
Poista