Siirry pääsisältöön

Saara Cantell: Kaikki tuoksuu lumelta

Kaikista mahdollisista aluista päätän antaa sinulle sen, joka levittäytyy pehmeänä, kylmänä ja valkoisena. Haikeana siitä, ettet ehkä tule kokemaan sellaisia talvia, jotka vielä minun lapsuudessani olivat itsestäänselvyys, haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta.

Saara Cantell: Kaikki tuoksuu lumelta
Tammi 2021
323 sivua

Kaikki tuoksuu lumelta -romaanin kehystarina muotoutuu siitä, kun Olivia kertoo nykyajassa sukunsa tarinaa omalle lapselleen. Olivian kerronnan kautta rakentuu tarina, joka kurottaa 1950-luvulle isoäiti Kertun ajoille saakka ja kuvaa sitä, missä Olivian ja hänen lapsensa juuret ovat.

Taiteilijasielu Kerttu elää hyvin erilaisessa maailmassa kuin näyttelijän uralle hakeutunut Olivia. Heidän välissään on vielä Tuija, Olivian äiti ja Kertun tytär, joka elää nuoruuttaan 1970-luvulla ja etsii identiteettiään maaseudun ekoyhteisöstä. Kaikki tuoksuu lumelta kuvaakin hyvin sitä, miten erilaisessa yhteiskunnassa kukin romaanin keskeisistä henkilöistä elää ja miten maailma muuttuu. Ajankuva toimii mainiosti. 

Erityisen kiehtovaa ajankuvassa on se ulottuvuus, minkälaista on olla nainen 1900-luvun puolivälin Suomessa, 1900-luvun lopulla ja sitten taas uudella vuosituhannella. Kerttu joutuu taistelemaan paikastaan naisena taidemaailmassa ja etsimään tapaansa toteuttaa intohimoaan ja olla äiti ja vaimo. Tuijan osana on tutkia suhdettaan omaan äitiinsä ja siinä samalla itseensä: Voiko äidin sisaren aiheuttama henkinen haava parantua? Minkälaisen elämän hän todella haluaa? Olivia puolestaan tasapainottelee taiteen tekemisen vaatimusten keskellä ja etsii oman tapansa elää haluamatta kutistaa lapsuuttaan kokoelmaksi kaskuja.

Saara Cantell taitaa kokonaisuuden rakentamisen. Vaikka ajat ja henkilöt vaihtuvat, on lukijana helppo solahtaa muuttuvaan näkökulmaan ja muuttuvaan hetkeen. Kaikista keskeisistä naisista tulee merkityksellisiä ja heidän kohtalonsa kiinnostavat.

Ihailen myös romaanin kerrontaa. Kieli on kaunista ja kertoja jättää sopivasti sanomatta niin, että lukijalle jää tilaa täyttää kerrottua tulkinnoillaan. Hetkistä syntyy vahvoja mielikuvia ja tarina on vahvasti visuaalinen. Kaikki tuoksuu lumelta on nautittava, laadukas romaani.

Saara Cantellin toisinkoisesta muualla: Tässä kaupungissa tuulee aina.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Tästä en olekaan aiemmin kuullut. Kiitos esittelystä, vaikuttaa tosi kiinnostavalta!

    VastaaPoista
  2. Voi miten kiinnostava kirja, kiitos kirjan esittelystä. Mielelläni tarttuisin tällaiseen kirjaan, kun nyt on tullut luetuksi vähän liian rankkoja kirjoja. Viimeksi Joonatan Tolan Punainen planeetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on jotenkin lempeä katse, joten sopii mainiosti, jos haluaa rankkoja tarinoita välttää. Suosittelen myös Cantellin esikoista Kesken jääneet hetket, jollei se ole tuttu.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat