Siirry pääsisältöön

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Irene oli jo niin tottunut näkemään toiset kaljuina, ettei hän enää osannut kiinnittää siihen huomiota. Hiusten menetys tuntui tapahtuneen iäisyyksiä sitten, jossakin toisessa ajassa ja paikassa. He olivat katselleet toistensa ajeltuja päälakia ensin leirillä, sitten matkalla kohti rajaa ja nyt kävellessä tänne. Hän oli tietenkin pistänyt merkille toisten kallon muodon ja arvet, säilyneet suortuvat ja kasvavan sängen, mutta ei ajatellut sitä eikä ottanut enää puheeksi.

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
WSOY 2020
351 sivua

 Vaellusromaani ei ole minulle mieleisin kaunokirjallisuuden alalaji. Usein huomaan kyllästyväni jatkuvaan taivaltamiseen ja hitaaseen maisemien vaihtumiseen. Tommi Kinnusen vaellusromaanin Ei kertonut katuvansa kohdalla en kuitenkaan kyllästy. Romaanin juoni vetää hyvin ja seuraan mielelläni viiden naisen vaeltamista Norjasta kohti Rovaniemeä ja sieltä eteenpäin. 

Matkalla ovat Irene, Aili, Veera, Katri ja Siiri. Alkuun heistä selvimmin esiin piirtyy Irene, mutta sitten muutkin naiset alkavat saada ääriviivoja, jotka erottavat heidät muista. Jokainen heistä menettää asemansa sodan osallisena, kun saksalaisista tuleekin kumppaneiden sijaan vihollisia. Jokainen heistä menettää hiuksensa Norjassa, ja jokainen taivaltaa kohti tulevaisuutta, josta ei ole mitään tietoa. Jokainen näyttäytyy muiden silmissä saksalaisten huorana riippumatta siitä, miksi ja miten he Norjaan saksalaisjoukkoihin päätyivät.

Naiset taivaltavat ryhmässä halki poltetun Lapin päivästä toiseen. Vaikka he tekevät matkaa yhdessä, he ovat toisistaan erillisiä: mennyttä ja tulevaa ei juurikaan avata vaan kukin keskittyy nykyhetkeen ja matkantekoon. Selvää on, että pitkän taipaleen jälkeen heidän tiensä eivät enää kohtaa vaan kukin jatkaa elämäänsä kuten parhaiten taitaa maailmassa, joka ei ole entisellään. 

Alkuun minulla on vaikeuksia päästä kiinni romaanin maailmaan. Naiset ovat joukkio, josta en oikein erota yksilöitä – toisaalta se voi olla tarkoituskin, sillä naiset nähdään eittämättä joukkona, joka on päätynyt sodan aikana väärään leiriin ja saa nyt kärsiä valinnoistaan. Yksilöillä ei ole merkitystä vaan kaikki nähdään samanlaisina.

Kun naisviisikon pitkä taival alkaa, alkavat yksilöt erottua. Matkanteon kuvaus herättää aistit ja vetoaa tunteisiin: loputon vaellus, nälkä, kylmyys ja lohduton maisema tuntuvat iholla. Vaikuttavasti Kinnunen kuvaa sitä, miten kylmä sodanjälkeinen maailma on ja miten yksin kulkijat tuossa muuttuneessa maailmassa ovat. 

Pidän romaanin monista ratkaisuista. Pidän siitä, miten maailman riepottelemista naisista muotoutuu kaikesta huolimatta toimijoita, jotka eivät ole aina vain muiden vietävissä. Pidän myös siitä, miten naisista jokainen vuorollaan kaikkoaa omaan suuntaansa ilman selittelyjä: lukijalle rohjetaan jättää tilaa tehdä omat päätelmänsä ihmiskohtaloista. Ei kertonut katuvansa on vaikuttava romaani, joka avaa sitä, miten raa'at jäljet sota jälkeensä jättää. Kieli on kaunista, romaanin kuvaama todellisuus useinkaan ei.

Tommi Kinnusen romaanista kirjoittavat myös ainakin Tuija, Leena, Arja ja Riitta.

Kommentit

  1. Tämä oli hurja vaellus. Loistava kirja. Jo kirjan miljöö oli hienosti valittu. Minulle tuttu ja kotoinen Lappi ja Pohjois-Suomi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten hienosti miljöö romaanin sivuilta välittyykään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok