"Mummit käy meillä kylässä vuorotellen, samaan aikaan ne ei tule. Voiton-mummi on äidin äiti. Sofia asuu kosken toisella puolella keskustassa."
Omien lapsuusmuistojensa äärelle vie Jari Järvelä lukijansa romaanissaan Kosken kahta puolta. Todellisiin tapahtumiin perustuvassa mutta kuitenkin fiktiivisessä tarinassa eletään 1970-luvun kesää Vammalassa. Pienen Jarin mummit asuvat kosken kahdella puolen: Aino-mummi Nälkälänmäessä ja Sofia-mummi keskustassa.
Etäisyys Jarin mummien välillä on henkisesti paljon suurempi kuin kilometreissä mitattuna. Ainon perhe on kuulunut punaisiin ja edustaa työläisiä. Elämä on melko vaatimatonta: sisältä käydään asioilla ulkohuussissa eivätkä olot ole mitenkään prameat. Toista on Sofian luona, valkoisten puolelle kuuluneen perheen kodissa on sisävessa ja muutenkin hienoa.
Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja sen lapsikin ymmärtää. Mummiloissa on erilaista mutta kummankaan luona ei ole pelkästään hyvää tai huonoa. Sisällissodan kaiut muistuttavat, että viaton ei ole kumpikaan puoli. Kahtia jakautuneen kansan haavat kivistävät pitkään.
Jari Järvelän luoma lapsi, pieni Jari, on vakuuttava. Kuultu ja kuviteltu kietoutuvat pojan mielessä yhteen – poika esimerkiksi päätyy juttelemaan vatsaan ammutun Vilho-pojan kanssa – ja kokonaisuudesta muotoutuu kiinnostava, elävä ja vetävä. Mietin, olisiko tarina toiminut paremmin luettuna ihan perinteisenä kirjana, mutta kyllä äänikirjakin mainiosti toimi.
Jari Järvelän Finlandia-ehdokkaana olleesta romaanista ovat sanailleet myös esimerkiksi Marjatta, Arja, Amma ja Paula.
Helmet 2019: 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.
Keski-kirjastot 2019: 29. Kirja, jonka kertoja on lapsi.
 |
| Jari Järvelä: Kosken kahta puolta Tammi 2018 200 sivua Äänikirjan lukija Jon-Jon Geitel kesto 5 h 49 min. |
Omien lapsuusmuistojensa äärelle vie Jari Järvelä lukijansa romaanissaan Kosken kahta puolta. Todellisiin tapahtumiin perustuvassa mutta kuitenkin fiktiivisessä tarinassa eletään 1970-luvun kesää Vammalassa. Pienen Jarin mummit asuvat kosken kahdella puolen: Aino-mummi Nälkälänmäessä ja Sofia-mummi keskustassa.
Etäisyys Jarin mummien välillä on henkisesti paljon suurempi kuin kilometreissä mitattuna. Ainon perhe on kuulunut punaisiin ja edustaa työläisiä. Elämä on melko vaatimatonta: sisältä käydään asioilla ulkohuussissa eivätkä olot ole mitenkään prameat. Toista on Sofian luona, valkoisten puolelle kuuluneen perheen kodissa on sisävessa ja muutenkin hienoa.
Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja sen lapsikin ymmärtää. Mummiloissa on erilaista mutta kummankaan luona ei ole pelkästään hyvää tai huonoa. Sisällissodan kaiut muistuttavat, että viaton ei ole kumpikaan puoli. Kahtia jakautuneen kansan haavat kivistävät pitkään.
Jari Järvelän luoma lapsi, pieni Jari, on vakuuttava. Kuultu ja kuviteltu kietoutuvat pojan mielessä yhteen – poika esimerkiksi päätyy juttelemaan vatsaan ammutun Vilho-pojan kanssa – ja kokonaisuudesta muotoutuu kiinnostava, elävä ja vetävä. Mietin, olisiko tarina toiminut paremmin luettuna ihan perinteisenä kirjana, mutta kyllä äänikirjakin mainiosti toimi.
Jari Järvelän Finlandia-ehdokkaana olleesta romaanista ovat sanailleet myös esimerkiksi Marjatta, Arja, Amma ja Paula.
Helmet 2019: 16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.
Keski-kirjastot 2019: 29. Kirja, jonka kertoja on lapsi.
En ole kuunnellut vielä yhtään romaania, vain yhden novellikirjan automatkalla. Jotenkin vain perinteinen lukeminen viehättää. Jos tekisin vielä (ennen tein) käsitöitä, niin olen aivan varma, että äänikirjat olisivat minun juttuni.
VastaaPoistaJari Järvelän tyyli on kyllä viehättävä. Siinä on aina hymyä mukana.
Ihanasti muotoiltu: "aina hymyä mukana". Niin tosiaan on!
PoistaMinulle äänikirjat ovat nykyään ihan ehdoton juttu. Toki jotkut kirjat ovat toisia paremmin kuunneltavissa ja paperikirjassa on aina vain oma viehätyksensä.