"– – ja silloin huomaan kappaleen mittaisen uutisen vauvasta.
'TYÖMAALLA LAPSEN RUUMIS', siinä lukee. Vain muutama rivi siitä, että rakennustyömaalta Woolwichista on löydetty sylilapsen luuranko ja että poliisi tutkii asiaa. Luen tekstin kerran toisensa jälkeen. En käsitä sitä kunnolla, aivan kuin se olisi vierasta kieltä."
Luin vuosi sitten Fiona Bartonin esikoisteoksen Leski, josta muistan edelleenkin piinaavan tunnelman hyvin. Niinpä oli selvää, että tartuin alkuvuodesta 2019 julkaistuun Bartonin Lapsi-dekkariin, jonka löysin Storytelin valikoimista sekä ääni- että e-kirjana.
Heti alussa selviää tarinan perusasetelma. Rakennustyömaalta on löytynyt lapsen ruumis, ja uutinen löydöstä herättää tunteita monella suunnalla. Toimittaja Kate Waters haistaa mahdollisuuden saada käsiin suuri lehtijuttu. Emma puolestaan pelkää, että hänen varjelemansa salaisuus paljastuu viimein, vuosien hiljaisuuden jälkeen. Angela puolestaan palaa muistoissaan siihen, miten hän aikoinaan menetti oman lapsensa.
Lapsen henkilöt ovat kiinnostavia. Erityisesti mieleen jää Emma, jonka historia on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, ja hänen äitinsä, joka on varsin omintakeinen henkilö. Emma ja Angela tosin ovat välillä sekoittua – ehkä haasteena oli sekin, että kuunnellessani en aina ollut niin skarppina kuin olisi pitänyt olla.
Pidän siitä, että Barton ei todellakaan retostele väkivallalla vaan kuvaa tapahtumia varsin tyylikkäästi. Leskestä mieleen jäänyt psykologisesti vahva ote jäi kuitenkin tästä tarinasta puuttumaan, ja aika ajoin podin lievää kyllästymisen tunnetta kirjan äärellä. En kokenut vahvaa intoa saada selville, mistä kaikessa on lopulta kysymys, eikä juoni lähtenyt oikein missään vaiheessa kunnolla vetämään.
Lapsesta sanansa sanovat myös Kirsi, Mai ja Riitta.
Keski-kirjastot 2019: 41. Kirjan henkilöistä ainakin yksi on eläkkeellä.
'TYÖMAALLA LAPSEN RUUMIS', siinä lukee. Vain muutama rivi siitä, että rakennustyömaalta Woolwichista on löydetty sylilapsen luuranko ja että poliisi tutkii asiaa. Luen tekstin kerran toisensa jälkeen. En käsitä sitä kunnolla, aivan kuin se olisi vierasta kieltä."
 |
| Fiona Barton: Lapsi Bazar 2019 Alkuteos The Child Suomentanut Pirkko Biström 432 sivua Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn Kesto 12 t 45 min. |
Luin vuosi sitten Fiona Bartonin esikoisteoksen Leski, josta muistan edelleenkin piinaavan tunnelman hyvin. Niinpä oli selvää, että tartuin alkuvuodesta 2019 julkaistuun Bartonin Lapsi-dekkariin, jonka löysin Storytelin valikoimista sekä ääni- että e-kirjana.
Heti alussa selviää tarinan perusasetelma. Rakennustyömaalta on löytynyt lapsen ruumis, ja uutinen löydöstä herättää tunteita monella suunnalla. Toimittaja Kate Waters haistaa mahdollisuuden saada käsiin suuri lehtijuttu. Emma puolestaan pelkää, että hänen varjelemansa salaisuus paljastuu viimein, vuosien hiljaisuuden jälkeen. Angela puolestaan palaa muistoissaan siihen, miten hän aikoinaan menetti oman lapsensa.
Lapsen henkilöt ovat kiinnostavia. Erityisesti mieleen jää Emma, jonka historia on täynnä epäoikeudenmukaisuutta, ja hänen äitinsä, joka on varsin omintakeinen henkilö. Emma ja Angela tosin ovat välillä sekoittua – ehkä haasteena oli sekin, että kuunnellessani en aina ollut niin skarppina kuin olisi pitänyt olla.
Pidän siitä, että Barton ei todellakaan retostele väkivallalla vaan kuvaa tapahtumia varsin tyylikkäästi. Leskestä mieleen jäänyt psykologisesti vahva ote jäi kuitenkin tästä tarinasta puuttumaan, ja aika ajoin podin lievää kyllästymisen tunnetta kirjan äärellä. En kokenut vahvaa intoa saada selville, mistä kaikessa on lopulta kysymys, eikä juoni lähtenyt oikein missään vaiheessa kunnolla vetämään.
Lapsesta sanansa sanovat myös Kirsi, Mai ja Riitta.
Keski-kirjastot 2019: 41. Kirjan henkilöistä ainakin yksi on eläkkeellä.
Toinen teos on varmasti kirjailijalle vaikea, etenkin loistavan esikoisen jälkeen. Toivotaan, että seuraavaan Barton löytää taas Lesken imua.
VastaaPoistaSitä minäkin toivon! Ja uskon kyllä, että Bartonin teoksia kannattaa lukea jatkossakin. :)
PoistaKiitti Jonna <3
VastaaPoistaMinulle tämä oli Bartonin kirjoista ykkönen, Leski lähinnä puistatti.
Leski oli kyllä hyytävä, ja ymmärrän puistatuksesi oikein hyvin. Onhan tämä lempeämpi, ihan selvästi.
Poista