Siirry pääsisältöön

Clare Mackintosh: Anna minun olla

"Vanhempani kuolivat seitsemän kuukauden välein, mutta koska heidän kuolemansa liittyvät toisiinsa, kuolemansyyn selvittämislautakunta hoiti molemmat tapaukset samassa kokoontumisessa. Niiden kahden päivän aikana sain tietää monia asioita, mutten sitä yhtä asiaa, joka oli minulle tärkeä.
Miksi he tekivät sen.
Jos he oikeasti tekivät sen."

Clare Mackintosh:
Anna minun olla
Gummerus 2018
Alkuteos Let me lie 2018
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
438 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 14 tuntia.

Clare Mackintosh on noussut teoksillaan lempidekkaristieni joukkoon. Kuuntelin Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut peräjälkeen (postaus täällä), ja vaikka ensin mainittu ei aivan täysin saanutkaan minua puolelleen, jokin Mackintoshin tavassa kieputtaa juonta jäi kiinnostamaan. Kirjailijan uusin dekkari Anna minun olla vetikin sitten mukanaan niin, että kirjaa tuli kuunneltua aina, kun yhtään oli mahdollista.

Lähtötilanne on se, että pienen Ellan äiti Anna on menettänyt molemmat vanhempansa. Isä päätti hypätä Beachy Headin rantakallion jyrkänteeltä kuolemaansa, ja äiti seurasi perässä reilut puoli vuotta myöhemmin. Tarinan nykyhetkessä eletään joulun aikaa, ja Annan äidin itsemurhasta on kulunut vuoden verran. Tapahtumat eivät jätä Annaa rauhaan, sillä hän ei ymmärrä, miten hänen vanhempansa olisivat voineet päätyä tappamaan itsensä. Hän on vakuuttunut, että jutussa on jotain hämärää, ja hakeutuu viimein poliisin puheille.

Sitten Annan kotiin tulee postin mukana tulee outo kortti. Onnellisen vuosipäivän toivotuksen lisäksi kortissa on kummallinen viesti: Itsemurhako? Mieti vähän.

Viesti saa Annan toimimaan, ja hän päätyy poliisin pakeille. Hänet ottaa vastaan Murray Mackenzie, joka ryhtyy omin päin tutkimaan Johnsonin perheen tragediaa. Pian Mackenzie vakuuttuu siitä, että Anna on oikeassa, mutta tutkinnan tiellä on monenlaisia mutkia. Anna ja iäkäs poliisi eivät kumpikaan aavista, millaisen Pandoran lippaan he avaavat ryhtyessään tutkimaan Carolinen ja Tomin kuolemia.

Dekkarissa on kysymys lopulta suurista salaisuuksista. Ne ovat jopa elämää suurempia, ja lukijaa kieputetaan kovin moneen suuntaan, ennen kuin totuus lopulta selviää. Clare Mackintosh todella taitaa juonen punonnan, ja Anna minun olla vie mukanaan toden teolla. Vetävää dekkaria etsivälle tarinaa voi suositella. Kannattaa tosin varautua kylmään kyytiin!

Mackintoshin esikoinen Annoin sinun mennä oli varsin hyvä alku, mutta Minä näen sinut oli minun makuuni enemmän. Anna minun olla on osoitus siitä, että dekkaristi vain parantaa menoaan koko ajan. Saapa nähdä, millaista kieputusta Mackintosh tulevaisuudessa lukijoilleen tarjoilee.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Paula, Leena ja Mikko.

Keski-kirjastot 2019: 10. Kirja, joka pelottaa sinua.
Helmet 2019: 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Kommentit

  1. Clare ei toistele vanhoja vaan vetää ns. maton alta lukijalta joka kerta. Olen pitänyt kaikista, mutta edelleen ehkä eniten Annoin sinun mennä...

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pitänyt kaikista, vaikka esikoisessa oli makuuni hieman liian rajua menoa. Innolla odotan, mitä Mackintosh tulevaisuudessa keksii saadakseen lukijan pään pyörälle!

      Poista
  2. Pidin enemmän kahdesta aiemmin ilmestyneestä kirjasta. Varsinkin kakkonen oli oikein jännittävä. Luen kyllä kaikki jännityskirjat mitä kirjailija julkaisee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa huomata, miten eri kirjat vetoavat eri lukijoihin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…