Siirry pääsisältöön

Clare Mackintosh: Anna minun olla

"Vanhempani kuolivat seitsemän kuukauden välein, mutta koska heidän kuolemansa liittyvät toisiinsa, kuolemansyyn selvittämislautakunta hoiti molemmat tapaukset samassa kokoontumisessa. Niiden kahden päivän aikana sain tietää monia asioita, mutten sitä yhtä asiaa, joka oli minulle tärkeä.
Miksi he tekivät sen.
Jos he oikeasti tekivät sen."

Clare Mackintosh:
Anna minun olla
Gummerus 2018
Alkuteos Let me lie 2018
Suomentanut Päivi Pouttu-Delière
438 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
Kesto 14 tuntia.

Clare Mackintosh on noussut teoksillaan lempidekkaristieni joukkoon. Kuuntelin Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut peräjälkeen (postaus täällä), ja vaikka ensin mainittu ei aivan täysin saanutkaan minua puolelleen, jokin Mackintoshin tavassa kieputtaa juonta jäi kiinnostamaan. Kirjailijan uusin dekkari Anna minun olla vetikin sitten mukanaan niin, että kirjaa tuli kuunneltua aina, kun yhtään oli mahdollista.

Lähtötilanne on se, että pienen Ellan äiti Anna on menettänyt molemmat vanhempansa. Isä päätti hypätä Beachy Headin rantakallion jyrkänteeltä kuolemaansa, ja äiti seurasi perässä reilut puoli vuotta myöhemmin. Tarinan nykyhetkessä eletään joulun aikaa, ja Annan äidin itsemurhasta on kulunut vuoden verran. Tapahtumat eivät jätä Annaa rauhaan, sillä hän ei ymmärrä, miten hänen vanhempansa olisivat voineet päätyä tappamaan itsensä. Hän on vakuuttunut, että jutussa on jotain hämärää, ja hakeutuu viimein poliisin puheille.

Sitten Annan kotiin tulee postin mukana tulee outo kortti. Onnellisen vuosipäivän toivotuksen lisäksi kortissa on kummallinen viesti: Itsemurhako? Mieti vähän.

Viesti saa Annan toimimaan, ja hän päätyy poliisin pakeille. Hänet ottaa vastaan Murray Mackenzie, joka ryhtyy omin päin tutkimaan Johnsonin perheen tragediaa. Pian Mackenzie vakuuttuu siitä, että Anna on oikeassa, mutta tutkinnan tiellä on monenlaisia mutkia. Anna ja iäkäs poliisi eivät kumpikaan aavista, millaisen Pandoran lippaan he avaavat ryhtyessään tutkimaan Carolinen ja Tomin kuolemia.

Dekkarissa on kysymys lopulta suurista salaisuuksista. Ne ovat jopa elämää suurempia, ja lukijaa kieputetaan kovin moneen suuntaan, ennen kuin totuus lopulta selviää. Clare Mackintosh todella taitaa juonen punonnan, ja Anna minun olla vie mukanaan toden teolla. Vetävää dekkaria etsivälle tarinaa voi suositella. Kannattaa tosin varautua kylmään kyytiin!

Mackintoshin esikoinen Annoin sinun mennä oli varsin hyvä alku, mutta Minä näen sinut oli minun makuuni enemmän. Anna minun olla on osoitus siitä, että dekkaristi vain parantaa menoaan koko ajan. Saapa nähdä, millaista kieputusta Mackintosh tulevaisuudessa lukijoilleen tarjoilee.

Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Paula, Leena ja Mikko.

Keski-kirjastot 2019: 10. Kirja, joka pelottaa sinua.
Helmet 2019: 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Kommentit

  1. Clare ei toistele vanhoja vaan vetää ns. maton alta lukijalta joka kerta. Olen pitänyt kaikista, mutta edelleen ehkä eniten Annoin sinun mennä...

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen pitänyt kaikista, vaikka esikoisessa oli makuuni hieman liian rajua menoa. Innolla odotan, mitä Mackintosh tulevaisuudessa keksii saadakseen lukijan pään pyörälle!

      Poista
  2. Pidin enemmän kahdesta aiemmin ilmestyneestä kirjasta. Varsinkin kakkonen oli oikein jännittävä. Luen kyllä kaikki jännityskirjat mitä kirjailija julkaisee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa huomata, miten eri kirjat vetoavat eri lukijoihin. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii