Siirry pääsisältöön

Clare Mackintosh: Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut

"Se tapahtuu silmänräpäyksessä. Nainen tuntee tyhjän tilan rinnallaan kun poika juoksee kotia kohti odottaen eteisen lämpöä ja ulkovalon loistetta. Maitoa, keksi, kaksikymmentä minuuttia televisiota. Kalapuikkoja iltaruuaksi. Heille on muodostunut oma rutiininsa jo ennen ensimmäisen lukukauden puoliväliä.
Auto ilmaantuu kuin tyhjästä. Märkien jarrujen vinkaisu, tömähdys kun viisivuotias poika iskeytyy tuulilasiin ja hänen vartalonsa pyörähdys ennen kuin se paiskautuu tielle."

Clare Mackintosh:
Annoin sinun mennä
(Gummerus 2017)
Alkuteos I let you go
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
418 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 42 min.

Clare Mackintoshin esikoisteos Annoin sinun mennä kiinnitti jossain vaiheessa huomioni, ja kun se osui silmiini Storytelin valikoimista, nappasin teoksen kuunteluun. Hieman tosin epäilytti, sillä tiesin, että tarina kietoutuu pienen pojan kuoleman ympärille. Onneksi pojan kohtalolla ei kuitenkaan liikaa mässäillä vaan huomio keskittyy enemmän siihen, mitä tapahtuu, kun pienen Jacobin yliajaja on kadonnut paikalta.

Jacobin sijaan trillerin keskiöön asettuu nainen, Jenna, joka pakenee pieneen Penfachin kylään Walesin rannikolle. Karu miljöö sopii hyvin yksinäisen ja murheellisen naisen mielenmaisemaan. Mutta mitä Jenna lopulta pakenee? Mitä hän suree? Alkuosan jälkeen seuraa käännekohta, joka onnistuu yllättämään.

Pelkäsin etukäteen, että pienen pojan kuolemalla mässäillään, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Sen sijaan en aavistanut, että trillerissä mässäillään niin paljon parisuhdeväkivallalla. Minulle vähempi olisi riittänyt vallan hyvin osoittamaan, kenen puolelle kannattaa asettua, ja koin väkivaltakuvaukset suorastaan vastenmielisiksi, koska en niiden kaikkien asemaa kyennyt ymmärtämään. Lisäksi arvasin melko hyvissä ajoin ennen loppuratkaisua, mistä yliajotapauksessa lopulta oli kysymys, joten suurta jännitystäkään tarina ei kyennyt minulle tarjoamaan.

Anneli piti kirjasta minua enemmän ja myös Marja suosittelee trilleriä.

"Mies hymyilee, ja pakotan itseni vastaamaan hymyyn. Mutta sydämeni jyskyttää, ja tuijotan mainosta. Siinä on sama varoitus puhelujen minuuttihinnoista kuin muissakin mainoksissa ja sen ylälaidassa numero 0809."

Clare Mackintosh:
Minä näen sinut
(Gummerus 2018)
Alkuteos I See You
Suomentaja Päivi Pouttu-Delière
413 sivua
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
kesto 13 t 25 min.
Vaikkei Annoin sinun mennä saanutkaan minua hurmaantumaan, jokin Clare Mackintoshin tavassa kuvata henkilöitään ja kuljettaa juonta sai minut tarttumaan myös kirjailijan toiseen suomennettuun teokseen. Edellisen teoksen tapaan Minä näen sinut on trilleri.

Tarinan päähenkilö on Zoe Walker, joka kiinnittää huomiota outoon lehtimainokseen. Mainoksessa on hänen oma kuvansa, ja yhteys seuranhakuilmoituksiin on ilmeinen, vaikkei täysin selvää olekaan, mitä mainostetaan. Kun selviää, että samankaltaisissa mainoksissa esiintyneitä naisia on joutunut rikoksen uhriksi, ymmärtävät sekä poliisi että Zoe, että kyseessä on laajempi rikosvyyhti.

Aivan mutkitta rikos ei selviä, ja matkalla kohti tarinan kliimaksia Zoen mieli heittää epäilyksen varjoa useaan suuntaan siihen tahtiin, että nainen alkaa itsekin epäillä kykyään tunnistaa epäilyttävät ihmiset. Lopulta käy - tietenkin - niin, että Zoe lankeaa luottamaan väärään ihmiseen ja ajaa vaaraan sekä itsensä että toisen henkilön. Kirjan loppu tarjoaa sellaista menoa, että tarinaa ei aivan helposti käsistään laske ennen kuin viimeiset sanat on lausuttu. Se, kuka kaiken takana lopulta oli, oli minulle todellinen ja suorastaan hyytävä yllätys.

Tästä Mackintoshin uusimmasta trilleristä ovat kirjoittaneet myös ainakin Annika, Leena ja Mai.

Helmet 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa eli parisuhdeväkivaltaa (Annoin sinun mennä) ja 19. Kirja käsittelee vanhemmuutta (Minä näen sinut).

Kommentit

  1. Minä pidin molemmista, mutta ehkä ensimmäisestä hiukan enemmän, sillä meri...ja sitten puhdasverinen psykopaatti. Jopa voi olla narsisti, se eräs, tiedät ketä tarkoitan. Olet oikeassa siinä,että jokin Claren tavassa kertoa tarinaa miellyttää. Sitä en edes sanoiksi löydä, mikä se asia on, mutta aion lukea kolmannenkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Psykopaatti oli minulle hieman liikaa, mutta ehkä se, että teki pahaa kuunnella hänen ääntään, kertoo kirjailijan taidosta kuvata henkilöitään. Kyllä minullakin tämä kirjailija lukulistalla pysyy!

      Poista
  2. Minäkin olen vähitellen kiinnostunut Macintoshin kirjoista. Ehkei nämä ihan tusinatrillereitä olekaan, kuten alkuun hieman tuumailin. :) Tämä uusin vaikuttaa varsin vetävältä tapaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin tästä uudemmasta enemmän kuin ensimmäisestä, mutta toisaalta moni on esikoistakin kehunut. Kannattaa antaa näille mahdollisuus. :)

      Poista
  3. Tykkäsin kummastakin, mutta toinen oli enemmän mieleeni, kunnon trillerimeininkiä ja en arvannut millään tekijää ja loppu on aivan huippua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen oli enemmän minunkin mieleeni. Loppu on siinä tosiaan huippua!

      Poista
  4. Ensimmäisestä tykkäsin kovasti! Pitääpä ottaa tuo toinenkin lukulistalle :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on