Siirry pääsisältöön

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

"– Ja sinä siis näit, että lapsi kuristettiin? Strike kysyi, kun Denise sopotti viereisessä huoneessa:
– Yhdistäkää poliisille, äkkiä.
– Mitä tuo sanoi? Billy kysyi syvät silmät suurina ja vilkaisi hädissään ovelle päin pidellen edelleen toista kättään hillitäkseen ticinsa.
– Ei mitään, Strike vastasi huolettomasi. – Minulla on muutama juttu kesken. Kerro siitä lapsesta.

Robert Galbraith:
Valkoinen kuolema
Otava 2018
Alkuteos Lethal white 2018
Suomentanut Ilkka Rekiaro
687 sivua
Äänikirjan lukija Eero Saarinen
kesto 23 t 7 min.

Cormoran Strike, tuo karhumainen yksityisetsivä ja sotaveteraani vetää puoleensa vastustamattomasti. Hänen ja hänen avustajansa Robin Ellacottin välillä säkenöi aina vain voimakkaammin, mutta ei, lukijaa ei päästetä piinasta vielä tässä sarjan neljännessäkään osassa. Päinvastoin, mielenkiintoa kutitellaan niin, että tarinan päätyttyä tuntuu taas kerran, että millään ei malttaisi odottaa sarjan seuraavaa osaa. Helsingin Sanomat muuten paljastaa, että pseudonyymin Robert Galbraith taakse kätkeytyvä J. K. Rowling on luvannut sarjaan vähintään seitsemän kirjaa.

Tällä kertaa selvitellään paitsi Robinin ja tämän sulhasen – kohtuullisen epämiellyttävän Matthew'n – välejä, myös tasapainottoman oloisen nuoren miehen, Billyn, tarinaa rikoksesta, jonka mies muistaa lapsuudestaan. Samoihin aikoihin Strikeen ottaa yhteyttä parlamenttiedustaja Jasper Chiswell, jota kiristetään. Miksi poliitikkoa kiristetään, se selviää vasta aivan viime hetkillä.

Kuuntelin tarinan Storytelin kautta Eero Saarisen lukemana. Ja vaikka Cormoran ja Robin kiinnostavat minua suuresti ja vaikka pidän kovin Saarisen äänestä, olin välillä tuskastua siihen, miten kiemurainen juoni Valkoisessa kuolemassa on. Alkuosa on kovin verkkainen ja loppuosa taas niin kieputteleva, että perässä oli vaikea pysyä. Toisaalta taas se, että Valkoinen kuolema odotti kuuntelemistaan puhelimessani, innosti lähtemään lenkille, vaikka ulkona tuuli ja tuiskusi. Jokin (no, suoraan sanottuna päähenkilöpari) dekkarissa siis vetää puoleensa, ja paljon kiinnostavia yksityiskohtia tarinasta löytyykin: sanotaan nyt vaikkapa politiikan kammarit ja englantilainen kartanomaisema kaikessa tummuudessaan.

Valkoisesta kuolemasta kirjoittavat myös MarikaOksaMaija ja Kirsi.
Helmet 2019: 31. Kirjassa kuljetaan metrolla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on