"– Ja sinä siis näit, että lapsi kuristettiin? Strike kysyi, kun Denise sopotti viereisessä huoneessa:
– Yhdistäkää poliisille, äkkiä.
– Mitä tuo sanoi? Billy kysyi syvät silmät suurina ja vilkaisi hädissään ovelle päin pidellen edelleen toista kättään hillitäkseen ticinsa.
– Ei mitään, Strike vastasi huolettomasi. – Minulla on muutama juttu kesken. Kerro siitä lapsesta.
Cormoran Strike, tuo karhumainen yksityisetsivä ja sotaveteraani vetää puoleensa vastustamattomasti. Hänen ja hänen avustajansa Robin Ellacottin välillä säkenöi aina vain voimakkaammin, mutta ei, lukijaa ei päästetä piinasta vielä tässä sarjan neljännessäkään osassa. Päinvastoin, mielenkiintoa kutitellaan niin, että tarinan päätyttyä tuntuu taas kerran, että millään ei malttaisi odottaa sarjan seuraavaa osaa. Helsingin Sanomat muuten paljastaa, että pseudonyymin Robert Galbraith taakse kätkeytyvä J. K. Rowling on luvannut sarjaan vähintään seitsemän kirjaa.
Tällä kertaa selvitellään paitsi Robinin ja tämän sulhasen – kohtuullisen epämiellyttävän Matthew'n – välejä, myös tasapainottoman oloisen nuoren miehen, Billyn, tarinaa rikoksesta, jonka mies muistaa lapsuudestaan. Samoihin aikoihin Strikeen ottaa yhteyttä parlamenttiedustaja Jasper Chiswell, jota kiristetään. Miksi poliitikkoa kiristetään, se selviää vasta aivan viime hetkillä.
Kuuntelin tarinan Storytelin kautta Eero Saarisen lukemana. Ja vaikka Cormoran ja Robin kiinnostavat minua suuresti ja vaikka pidän kovin Saarisen äänestä, olin välillä tuskastua siihen, miten kiemurainen juoni Valkoisessa kuolemassa on. Alkuosa on kovin verkkainen ja loppuosa taas niin kieputteleva, että perässä oli vaikea pysyä. Toisaalta taas se, että Valkoinen kuolema odotti kuuntelemistaan puhelimessani, innosti lähtemään lenkille, vaikka ulkona tuuli ja tuiskusi. Jokin (no, suoraan sanottuna päähenkilöpari) dekkarissa siis vetää puoleensa, ja paljon kiinnostavia yksityiskohtia tarinasta löytyykin: sanotaan nyt vaikkapa politiikan kammarit ja englantilainen kartanomaisema kaikessa tummuudessaan.
Valkoisesta kuolemasta kirjoittavat myös MarikaOksa, Maija ja Kirsi.
Helmet 2019: 31. Kirjassa kuljetaan metrolla
– Yhdistäkää poliisille, äkkiä.
– Mitä tuo sanoi? Billy kysyi syvät silmät suurina ja vilkaisi hädissään ovelle päin pidellen edelleen toista kättään hillitäkseen ticinsa.
– Ei mitään, Strike vastasi huolettomasi. – Minulla on muutama juttu kesken. Kerro siitä lapsesta.
 |
| Robert Galbraith: Valkoinen kuolema Otava 2018 Alkuteos Lethal white 2018 Suomentanut Ilkka Rekiaro 687 sivua Äänikirjan lukija Eero Saarinen kesto 23 t 7 min. |
Cormoran Strike, tuo karhumainen yksityisetsivä ja sotaveteraani vetää puoleensa vastustamattomasti. Hänen ja hänen avustajansa Robin Ellacottin välillä säkenöi aina vain voimakkaammin, mutta ei, lukijaa ei päästetä piinasta vielä tässä sarjan neljännessäkään osassa. Päinvastoin, mielenkiintoa kutitellaan niin, että tarinan päätyttyä tuntuu taas kerran, että millään ei malttaisi odottaa sarjan seuraavaa osaa. Helsingin Sanomat muuten paljastaa, että pseudonyymin Robert Galbraith taakse kätkeytyvä J. K. Rowling on luvannut sarjaan vähintään seitsemän kirjaa.
Tällä kertaa selvitellään paitsi Robinin ja tämän sulhasen – kohtuullisen epämiellyttävän Matthew'n – välejä, myös tasapainottoman oloisen nuoren miehen, Billyn, tarinaa rikoksesta, jonka mies muistaa lapsuudestaan. Samoihin aikoihin Strikeen ottaa yhteyttä parlamenttiedustaja Jasper Chiswell, jota kiristetään. Miksi poliitikkoa kiristetään, se selviää vasta aivan viime hetkillä.
Kuuntelin tarinan Storytelin kautta Eero Saarisen lukemana. Ja vaikka Cormoran ja Robin kiinnostavat minua suuresti ja vaikka pidän kovin Saarisen äänestä, olin välillä tuskastua siihen, miten kiemurainen juoni Valkoisessa kuolemassa on. Alkuosa on kovin verkkainen ja loppuosa taas niin kieputteleva, että perässä oli vaikea pysyä. Toisaalta taas se, että Valkoinen kuolema odotti kuuntelemistaan puhelimessani, innosti lähtemään lenkille, vaikka ulkona tuuli ja tuiskusi. Jokin (no, suoraan sanottuna päähenkilöpari) dekkarissa siis vetää puoleensa, ja paljon kiinnostavia yksityiskohtia tarinasta löytyykin: sanotaan nyt vaikkapa politiikan kammarit ja englantilainen kartanomaisema kaikessa tummuudessaan.
Valkoisesta kuolemasta kirjoittavat myös MarikaOksa, Maija ja Kirsi.
Helmet 2019: 31. Kirjassa kuljetaan metrolla
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.