Siirry pääsisältöön

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito

"Alkoholimielikuvat muovautuvat ovelasti: niitä tarjotaan meille huomaamatta kepeän puheen myötä, viiniarvostelulla päivän lehdessä, perhekomedian kulissikeittiön pöydänkulmalle puolihuolimattomasti sijoitetulla pullolla sekä internetin meemiviidakoissa. Ne kaikki välittävät viestiä siitä, minkälaiset asiat kuuluvat – ehkä aikuiseen, ehkä hyvään, ehkä laadukkaaseen – elämään ja arkeen samoin kuin vanhemmuuteen, nuoruuteen, eron aikaan tai muuten vaikeiden tunteiden hetkiin."
Ani Kellomäki:
Tiedostavan siemailun taito
Atena 2019
238 sivua
Ani Kellomäen tietokirja Tiedostavan siemailun taito sukeltaa syvälle alkoholiin kulttuurissamme. Kirja saa lukijan katseen tarkentumaan siihen, miten alkoholia on kaikkialla. Olut, siideri, viini ja väkevät juomat näyttäytyvät eri tavoin arjessa ja juhlassa, töissä ja vapaa-ajalla, kotona ja ihmissuhteissa. Saattaa vain olla niin, että siihen, miten kosteassa ympäristössä elämme, ei tule kiinnittäneeksi huomiota ennen kuin joku kehottaa katsomaan tarkemmin. Sen Kellomäki kirjassaan tekee.

Alkoholista on tullut varsin olennainen osa tavallisen ihmisen arkea. Kokkiohjelman leivonnaisiin käytetään alkoholia, töistä saatetaan lähteä after work -oluelle eikä lomalla tietenkään lasketa nautittujen juomien määrää, kun kerran lomalla ollaan – nämä kaikki esimerkit löytyvät Tiedostavan siemailun taidosta. Samoin löytyy esimerkkejä siitä, miten esimerkiksi mainoksissa ja sosiaalisessa mediassa alkoholi yhdistetään rentouteen, nautintoon ja onnellisuuteen ilman, että sitä juuri kyseenalaistetaan. Ani Kellomäki kuitenkin kyseenalaistaa ja esittää havainnollistavia esimerkkejä ja vertauksia siitä, miten alkoholi on hiipinyt lähikosketukseen kanssamme.

Aiheesta onkin syytä puhua. Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt runsaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Varsinkin naiset ovat kasvattaneet osuuttaan juomien kuluttajina 1960-lukuun verrattuna. Moni saa tälläkin hetkellä neuvoja vähentää juomistaan, mutta iso haaste on sekin, että monella käyttö ehtii karata käsistä, ennen kuin asiaan puututaan. Suomessa sallitaan varsin paljon ennen kuin ongelmalliseen juomiseen puututaan.

Tiedostavan siemailun taito kyseenalaistaa monin tavoin sen, miten tavanomaiseksi asiaksi alkoholinkäyttö on kulttuurissamme muuttunut. Kirjaa ei ole kuitenkaan kirjoitettu sormea heristellen vaan ennemminkin rennolla tavalla herätellen. Kellomäen agendana ei ole kääntää suomalaisia absolutisteiksi vaan mieluummin herätellä huomaamaan alkoholiin liittyviä ristiriitaisuuksia ja haasteita. Voisiko kalsarikännien ja aamupäiväkuohareiden sijaan ryhtyä tiedostavaksi siemailijaksi? Sellaiselle kirja tarjoaa oman huoneentaulun, suhdettaan alkoholiin pohtiva taas voi testata omia tottumuksiaan ja tutustua esimerkiksi Sallin ja Mikan tarinoihin siitä, miten elämä kävi jossain vaiheessa liian kosteaksi.

Ani Kellomäen teosta voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa. Se herättää ajatuksia ja avaa silmiä – luulenpa, että katselen nyt ympärilleni alkoholin suhteen aiempaa tiedostavammin. Kaiken lisäksi kirja on kirjoitettu hyvin!

Keski-kirjastot 2019: 47. Tietokirja sinua kiinnostavasta aiheesta.

Kommentit

  1. Hyvä aihe tällä kirjalla. Suomessa on kyllä aika outo asenna alkoholiin monin tavoin, ja juuri tuo alkoholismin sietäminen tosi pitkälle on erikoista. Kalsarikänni-ilmiö kertoo paljon meikäläisestä kulttuurista... pitäisipä itsekin lainata tämä. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä lämpimästi! Monella tapaa silmiä avaava teos.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kaikki mitä tarvitsin tai halusin oli kodin ja yhteisön näkökulmasta väärin. Siksi se kaikki oli pidettävä salassa. Olin lapsesta asti tottunut kätkemää omat tarpeeni, ja siihen oli aina liittynyt ahdistus, häpeä ja kylmä yksinäisyyden tunne. Noina vuosina ristiriita kasvoi niin valtavaksi, että halusin vain olla rauhassa. Samaa halusivat ystäväni. He pakenivat kodin sääntöjä, uhkailua ja väkivaltaa karkaamalla, ja minä lähdin heidän mukaansa. Kun lähdimme, meillä ei enää ollut kotia. Olimme yhteiskunnalle näkymättömiä ja yhteisön silmissä hylkiöitä, mutta meillä oli toisemme. Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin WSOY 2022 kansi Anna Makkonen 226 sivua Ujuni Ahmed on 3-vuotiaana Somaliasta Suomeen muuttanut musliminainen, joka avaa Elina Hirvosen kanssa kokemuksiaan ja elämäntarinaansa kirjassa Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin . Teos on tarkoitettu ensisijaisesti Ujuni Ahmedin kaltaisille, jotka kokevat olevansa vääränlaisia ja erilaisia

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja

"Hän kosketti nenäänsä ja ajatteli että se oli hänet pettänyt. Hän kumartui ja asetti päänsä pölkylle. Kirvestä oli hankala pidellä mutta se osui kohteeseen nirhaisten nenänpäästä palan joka jäi ihosta roikkumaan." (Novellista Haju ) Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017) 153 sivua Tuuve Aron novellikokoelma Lihanleikkaaja  on tuttua Aroa: Vinksahtaneisuutta ja absurdiutta tarjoillaan lukijalle tiiviissä paketeissa. Arkisiin tilanteisiin sekoittuu mystisyyttä, joka jää paikoin mietityttämään pitkäksi aikaa. Kahdentoista novellin joukosta löytyy monenlaisia lukukokemuksia. Aloitusnovelli Suojatie  etenee varsin ennalta arvattavasti mutta päättyy kauniisti: Hetken verran kurjet pysyivät tiukasti muodossaan kuin yhteisen mielen liikuttamana, sitten aura jo hajosi ja muutti suuntaa. Kokoelman päättävä Kahdet kasvot  puolestaan on ilahduttava tarina Tomista, jonka elämän lähtökohdat eivät ole loistokkaat ja jolle arkea ovat asiat, joista nykytodellisuudessa nostettaisii