Siirry pääsisältöön

Hannimari Heino ja Kristiina Wallin: Puutarhakirjeitä

"On hiljaisuus

 hiljaisuus on. Mökkipihassa vanhojen mäntyjen katveessa hiljaisuuden voi kuulla, mutta vaikeampaa siihen on uskoa silloin, kun velvollisuudet ja päivien kakofoninen häly vyöryvät ylitse."

Hannimari Heino & Kristiina Wallin:
Puutarhakirjeitä
Atena 2018
147 sivua

Joulunajan lukemistooni kuului Hannamari Heinon ja Kristiina Wallin kirjeteos Puutarhakirjeitä, jonka ostin jo viime keväänä äidilleni äitienpäivälahjaksi. Kirja on ollut siitä lähtien lukulistallani, mutta sain sen hankittua kirjastosta käsiini vasta nyt. Vaikka voisi kuvitella, että puutarhakirjeet kuuluvat kesään, oli teos mainiota luettavaa myös keskellä talvea, kun
lumi peittää pihat ja palstat, kun valkeaa täplittävät vain siellä täällä esiin pistävät syksyn runtelemat sinivioletit lehdet ja puutarha on... Niin, missä?
Puutarhakirjeitä on ihastuttava teos. Se muodostuu kahden runoilijan, Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin, kirjeenvaihdosta. Kirjeissä puhutaan paljon puutarhoista mutta siinä samalla myös elämästä, ajankulusta, muistoista, totuudesta... Kirjeiden mukana kuljetaan keväästä syksyyn, kesäpäivänseisauksesta talvipäivänseisaukseen. Ja aina siellä jossain on puutarha, joka elää omia vaiheitaan milloin kukkaloistossa, milloin lumeen hautautuneena.

Runoilijat ilmaisevat ajatuksiaan niin kauniisti, että sanojen äärelle on suorastaan välttämätöntä pysähtyä. Kirjeitä ei voi ahmia kerralla vaan niille on annettava aikaa. Puuatarhakirjeiden kuuluisi olla osa omaa kirjahyllyä, jotta viehättävien lauseiden ja virkkeiden äärelle voisi palata aika ajoin aina uudelleen.

Kirja on myös kaunis katsella. Satu Kontisen luoma kansi tarjoaa aina uutta löydettävää ja sisäsivujen kuvat, joista yksi on Wallinin ja loput Heinon, tuovat suloisesti lisää lukuelämykseen.

Kirjasta kirjoittavat myös Riitta, Heidi ja Anneli.

Helmet 2018: 36, runo on kirjassa tärkeässä roolissa.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. riitta k28. joulukuuta 2018 klo 4.57

    Tämä oli ihastuttava, joskin hyvin filosofinen. Minullakaan ei tätä ole omassa hyllyssä, harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna7. tammikuuta 2019 klo 18.59

      Filosofinen tämä tosiaan on, ja se varmaan jakaa mielipiteitä.

      Poista
  2. Anneli A 28. joulukuuta 2018 klo 10.19

    Kaunis ja herkkä kirja. Kiva kun sinäkin olet tähän tutustunut. - Mukavia loppuvuoden päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  3. Anna / Ruusunnuppuja5. tammikuuta 2019 klo 19.31

    Onpa kaunis kuva tästä kirjasta <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...
8 kommenttia
Lue lisää

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...
3 kommenttia
Lue lisää

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...
4 kommenttia
Lue lisää