Siirry pääsisältöön

C. J. Tudor: Liitu-ukko

"Tiedätkö, mitä joku minulle kerran sanoi? Salaisuuksille ja perärei'ille on yhteistä se, että jokaisella on omansa, mutta jotkut niistä ovat likaisempia kuin toiset."

C. J. Tudor: Liitu-ukko
WSOY (2018)
Alkuteos Chalk Man 2018
Suomentanut Raimo Salminen
426 sivua

Liitu-ukon päähenkilö ja minäkertoja on Eddie, joka elee hitaanlaiseksi käynyttä aikuiselämää vanhassa kotitalossaan pikkukaupungissa, jossa lapsuutensakin aikanaan vietti. Tasainen ja hieman alkoholilta haiskahtava elämä muuttuu, kun Eddie saa kirjeen, jossa on vain kuva liitu-ukosta. Saman kuvan saavat muutkin lapsuuden kaveriporukkaan kuuluvat, ja kun yksi heistä vielä kuolee pian Eddien luona käytyään, on menneisyys astunut niin lähelle, ettei siltä enää voi sulkea silmiä.

Vuodesta 2016 palataan kolmen vuosikymmenen taakse vuoteen 1986, kun Eddie, Fat Gav, Metal Mickey, Hoppo ja Nicky viettävät aikaa yhdessä.
Meidän kaikkien oli määrä tavata sinä lauantaina. Tapasimme yleensäkin lauantaisin ja kävimme toistemme luona tai menimme leikkikentälle ja toisinaan metsään. Tämä lauantai oli kuitenkin sikäli erityinen, että kaupungissa oli kiertävä tivoli.
Tivolin saapuminen kaupunkiin käynnistää ajanjakson, joka muuttaa paljon. Joidenkin viikkojen kuluttua moni asia on toisin. Pikkukaupungin rauhaa järkyttävät monetkin asiat, mutta kaverijoukon mieleen painuu erityisesti se, että salaperäinen liitumies johdattaa heidät liitupiirrosten avulla paikalle, mistä löytyy silvottu ruumis. Kuka pääsi perille viisikon tavasta viestiä toisilleen liitu-ukoin? Ja ennen kaikkea: kuka syyllistyi raakaan murhaan?

Kun kirjan kannessa vakuutetaan "Vuoden pelottavin kirja", nousevat odotukset vääjäämättä varsin korkealle. Samalla on jopa todennäköistä, että odotukset eivät aivan täyty. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Odotin, milloin alkaa toden teolla pelottaa – ja sitä sainkin sitten odotella. Olisinko ilman mainoslausetta ollut vähemmän odottavalla kannalla ja enemmän tyytyväinen? Ehkä.

Paradoksaalista toki on, että lopulta hieman petyin siihen, ettei tarina ollut pelottavampi: enhän varsinaisesti edes ole hyytävän pelottavan kirjallisuuden ystävä. Toisaalta tarinan etu on se, että hyytävä tunnelma syntyy vaivihkaa, ilman halpoja temppuja. Pelon tunne häilyy pinnan alla eikä synny niinkään veriroiskeista vaan psykologiasta.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että C. J. Tudorin esikoisteos Liitu-ukko on varsin onnistunut trilleri. Vaikka tarina ei onnistukaan hyydyttämään verta suonissani eikä saa minua säikkymään varjoani, on siinä paljon hyvää. Liitu-ukko nappaa lukijastaan kiinni niin, että tarina lähtee vetämään sujuvasti melkein alusta lähtien. Napakka ote vieläpä pitää oikeastaan koko luku-urakan ajan, ja loppua kohden tunnelma tiivistyy niin, että entistä vastahakoisemmin kirjan käsistään laskee.

Tarinan päätyttyä olen yllättynyt. Sitä paitsi täytyy myöntää, että – vihdoinkin – pelko nostaa hieman päätään. Samalla tunteeseen sekoittuu jotain haikeaa, pieni surumielisyyden vivahde. Liitu-ukko onnistuu siis jättämään jälkensä ja erottautumaan joukosta.

Helmet-lukuhaaste: 31. Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa.

Kiitos kustantajalle ennakkolukukappaleesta!

Kommentit

  1. Minäkin jäin odottamaan pelkäämistä, mutta sitä ei oikeastaan tullut. Jännitystä ja hyytävää tunnelmaa onneksi senkin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnelma oli kyllä onnistuttu rakentamaan mukavan hyytäväksi – jos niin sopii sanoa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok