Siirry pääsisältöön

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

"Poskiani poltti. Katselin, kuinka hän ohjasi pyörätuoliaan kapeassa eteisessä, ja ennen kuin tajusin mitä tein, minulta pääsi: 'Ei sinun silti tarvitse käyttäytyä kuin mikäkin kusipää.'"

Jojo Moyes:
Kerro minulle jotain hyvää
(Gummerus 2015)
Alkuteos Me Before You
Suomentanut Heli Naski
476 sivua
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
Äänikirjan kesto 15 t 47 min.

Jojo Moyesin teoksiin olen suhtautunut pitkään hyvin ennakkoluuloisesti, nolona sen tunnustan. Vaikka luottoihminen mainitsi useamman kerran, että kannattaa Moyesin kirjoihin tutustua, en uskonut. Kerro minulle jotain hyvää osui kuitenkin lopulta silmiini Storytelin valikoimista ja päätin antaa romaanille mahdollisuuden. Vaikka viihteellisyys arvelutti ja vaikka olin päättänyt, että Jojo Moyesin kirjat eivät ole minun kakkupalani.

Niin sitä ihminen voi yllättyä ja todeta ennakkoluulonsa tuulesta temmatuiksi. Olin väärässä, sen voin tunnustaa. Kerro minulle jotain hyvää yllätti myönteisesti ja upposi pitkästä aikaa ajatuksiini niin, että olisin halunnut keskustella kirjan tapahtumista jonkun kanssa vähän väliä.

Tarinan lähtökohta on traaginen. Will, joka ennen eli täyttä elämää, on onnettomuuden jäljiltä liikuntakyvytön, lähes täysin muiden armoilla. Willin henkilökohtaiseksi avustajaksi palkataan Louisa Clarke, joka ei varsinaisesti ole mikään sisar hento valkoinen. Alkuun kaksikon välejä voikin parhaimmillaankin kuvata viileiksi, mutta viimein (toki!) yhteinen sävel alkaa löytyä.

Traagisemmaksi tarina vain muuttuu. Louisa Clarke ei tiedä koko totuutta, miksi hänet palkataan Willin avustajaksi, mutta viimein asianlaita selviää. Sitten ollaankin suuren eettisen kysymyksen äärellä, ja selvää on, että yksiselitteisen oikeaa vastausta ei ole.

Kerro minulle jotain hyvää on viihdettä, jossa on runsaasti kliseisiä chick litiin kuuluvia aineksia. Siinä on kuitenkin myös syvyyttä, joka jää mietityttämään. Lämmin huumori naurattaa ja toisaalta tarina myös itkettää. Tunteisiin vetoavaa viihdyttävää tarinaa kaipaavalle tämä romaani sopii erinomaisesti.

Helmet 2018: 3. Kirja aloittaa sarjan. Louisa Clarken elämää päästään seuraamaan myös romaaneissa Jos olisit tässä ja Elä rohkeasti.

Kommentit

  1. Oi, tämä on ihana kirja! Tykkään itse Jojo Moyesista, sillä hän kirjoittaa kevyesti, mutta silti kirjoista löytyy myös niitä vakavampia aiheita ja jotain ajateltavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä löysin Moyesista uuden suosikkini. :) Pidän juuri siitä, että ilmaisu on kevyttä mutta sisällöstä löytyy syvyyttä.

      Poista
  2. Tämä kirja toimi hyvin myös elokuvanakin, joka tuotatti miun silimiini useamman kyyneleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvan haluaisinkin nähdä! Kiinnostaa kovasti, miten tarina on onnistuttu siirtämään valkokankaalle.

      Poista
  3. Minäkin pidin tästä, mutta jatko-osa oli mielestäni melko "turha". Kolmatta osaa (Still me) en aio edes lukea. Muutamia muita Moyesin kirjoja olen lukenut ja ovat olleet genressään ihan hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. After You -romaanin kuuntelin juuri, ja kyllä se jäi aika latteaksi tämän rinnalla. Aion silti vielä antaa Moyesille mahdollisuuden, kun nyt kerran olen häneen tutustunut.

      Poista
  4. Minulle kävi ihan samoin - hirveät ennakkoluulot, tämä ei voi olla hyvä, ja sitten liikutuinkin ihan oikeasti. :) Moyesissa parasta on se, että syvyyttä löytyy kevyen pinnan alta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Hirveän höttöinen chick lit ei ole minun juttuni, mutta pinnan alta löytyy jotain syvempää, olen usein aika myyty. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine.
Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?"


Kristin Hannahin romaani Satakieli tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti.

Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaakseen vallitsevaa yhteiskunnallista tilaa.

Tarina sijoittuu kahdelle aikatasolle. Liikkeelle lähdetään vuodesta 1995, kun Vi…

Alex Michaelides: Hiljainen potilas

"Alician asianajaja oli niin ikään paikalla, mutta Alicia pysyi vaiti koko tapaamisen ajan. Silloin tällöin hänen kalvakat huulensa värähtelivät, mutta ääntä ei kuulunut. Hän ei vastannut ainoaankaan kuulustelijan esittämään kysymykseen eikä sanonut mitään edes siinä vaiheessa, kun tämä syytti häntä Gabrielin murhasta ja määräsi hänet pidätettäväksi. Alicia ei suostunut sen enempää kiistämään kuin myöntämäänkään syyllisyyttään.
Hän ei puhunut enää koskaan."

Hiljainen potilas kertoo nimensä mukaisesti hiljaisesta potilaasta. Hän ei ole pelkästään hiljainen vaan lähes täysin eristäytynyt muista ja oikeastaan kaiken vuorovaikutuksen ulottumattomissa.

Hiljainen potilas on Alicia Berenson. Hän on taiteilija ja murhaaja, joka ampui raa'asti aviomiehensä ja vaikeni sen jälkeen. Yleisen mielipiteen tuomitsema nainen näyttäytyy tarinassa monenlaisessa valossa: jonkun mielestä hän on väkivaltainen ja arvaamaton, jonkun mielestä herkkä ja kykenemätön tappamaan ketään. Mikä on totuus?