Siirry pääsisältöön

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

"Nykyään yksinäisyys on uusi syöpä: se on jotain hävettävää ja kiusallista, johon siitä kärsivä on jollakin epämääräisellä tavalla itse syypää. Se on hirveä parantumaton vaiva — niin kauhistuttava, ettei sitä uskalla edes mainita. Muut eivät halua kuulla puhuttavan siitä, koska pelkäävät, että joutuvat kärsimään siitä itsekin tai yllyttävät kohtalon koettelemaan heitä jollakin sen kaltaisella vitsauksella."

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
(WSOY 2018)
Alkuteos Eleanor Oliphant is Completely Fine
Suomentanut Sari Karhulahti
431 sivua

Eleanor Oliphant on nuori nainen, joka jää mieleen. Hänellä on epäselvä menneisyys; takanaan jotain, minkä hän haluaa unohtaa. Rauhaan menneisyys ei kuitenkaan häntä jätä, ei tietenkään, vaan on läsnä esimerkiksi painajaisina ja epämääräisinä muistoina. Eleanor elää säännönmukaista elämää: hoitaa työnsä ja viettää viikonloput varsin omintakeisella tavalla. Omintakeinen hän on muutenkin, sillä hän katselee maailmaa tavalla, jolle ei aivan heti vertaista löydä.

Eleanor on erityinen sekoitus menetettyjä mahdollisuuksia ja uskoa elämään. Hän ei varsinaisesti ole mikän säihkyvä sankaritar mutta hänessä on jotain niin lämmintä ja viehättävää, että hänen puolelleen on helppo asettua. Hänen puolestaan jännittää ja hänelle toivoo hyvää samalla kun se, miten erityisesti eräs tietty henkilö hänelle puhuu, saa kiukustumaan hänen puolestaan.

Eleanorin kohtalo voisi olla surkea, ellei sattumus muuttaisi hänen rutiinejaan toisiksi. Hän on niitä, jotka pärjäävät näennäisesti kohtalaisesti, jopa ihan hyvin, mutta silti on selvää, että kaikki ei ole kunnossa. Se, mikä Eleanorin elämän on taivuttanut väärään suuntaan, selviää vähitellen. Ja mitä kaikkea lopulta paljastuukaan! Eikä voi mitään, Eleanorille kuuluu ihan hyvää vie mukanaan niin, että yli 400 sivua tuntuu lopulta puolet vähemmältä.

Pidin oikein paljon Gail Honeymanin tavasta kirjoittaa. Hän rakentaa tarinaa koukuttavasti sortumatta hätäilemään, ja päähenkilö on eittämättä yksi kiinnostavimpia kirjallisuuden hahmoja viime aikoina. Tarina etenee jouhevasti mutta höttöiseksi se ei missään tapauksessa jää. Yksinäisyyttä käsitellään riipaisevasti ja tunteisiin vedoten, sortumatta liialliseen mässäilyyn. Eleanorin ääni on ihastuttavan erikoinen ja toimiva.

Eleanorille kuuluu ihan hyvää olisi ollut lähes täydellinen romaani, jos ei lopussa olisi heitetty märkää rättiä silmille. En oikein löytänyt perusteluja lopun yllätykselle, mutta lopulta se on vain pieni yksityiskohta, joka ei minua miellyttänyt. Pääasia on, että Eleanorille voi lopulta kuulua hyvää.

Romaanista muualla: Oksan hyllyltä, KirjaluotsiRakkaudesta kirjoihin, Kulttuuri kukoistaa ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2018: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin.

Kommentit

  1. Eleanor on todella hyvä päähenkilö kaikkine ongelmineen. Tämä on nykyajan ruma ankanpoikanen tarina. Minustakin tarinassa oli outoja käänteitä, mutta ihan mahdollisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vertaus rumaan ankanpoikaseen! Eleanor on tosiaan henkilönä hyvä, suorastaan mainio. Jää mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on