Siirry pääsisältöön

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

"Nykyään yksinäisyys on uusi syöpä: se on jotain hävettävää ja kiusallista, johon siitä kärsivä on jollakin epämääräisellä tavalla itse syypää. Se on hirveä parantumaton vaiva — niin kauhistuttava, ettei sitä uskalla edes mainita. Muut eivät halua kuulla puhuttavan siitä, koska pelkäävät, että joutuvat kärsimään siitä itsekin tai yllyttävät kohtalon koettelemaan heitä jollakin sen kaltaisella vitsauksella."

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
(WSOY 2018)
Alkuteos Eleanor Oliphant is Completely Fine
Suomentanut Sari Karhulahti
431 sivua

Eleanor Oliphant on nuori nainen, joka jää mieleen. Hänellä on epäselvä menneisyys; takanaan jotain, minkä hän haluaa unohtaa. Rauhaan menneisyys ei kuitenkaan häntä jätä, ei tietenkään, vaan on läsnä esimerkiksi painajaisina ja epämääräisinä muistoina. Eleanor elää säännönmukaista elämää: hoitaa työnsä ja viettää viikonloput varsin omintakeisella tavalla. Omintakeinen hän on muutenkin, sillä hän katselee maailmaa tavalla, jolle ei aivan heti vertaista löydä.

Eleanor on erityinen sekoitus menetettyjä mahdollisuuksia ja uskoa elämään. Hän ei varsinaisesti ole mikän säihkyvä sankaritar mutta hänessä on jotain niin lämmintä ja viehättävää, että hänen puolelleen on helppo asettua. Hänen puolestaan jännittää ja hänelle toivoo hyvää samalla kun se, miten erityisesti eräs tietty henkilö hänelle puhuu, saa kiukustumaan hänen puolestaan.

Eleanorin kohtalo voisi olla surkea, ellei sattumus muuttaisi hänen rutiinejaan toisiksi. Hän on niitä, jotka pärjäävät näennäisesti kohtalaisesti, jopa ihan hyvin, mutta silti on selvää, että kaikki ei ole kunnossa. Se, mikä Eleanorin elämän on taivuttanut väärään suuntaan, selviää vähitellen. Ja mitä kaikkea lopulta paljastuukaan! Eikä voi mitään, Eleanorille kuuluu ihan hyvää vie mukanaan niin, että yli 400 sivua tuntuu lopulta puolet vähemmältä.

Pidin oikein paljon Gail Honeymanin tavasta kirjoittaa. Hän rakentaa tarinaa koukuttavasti sortumatta hätäilemään, ja päähenkilö on eittämättä yksi kiinnostavimpia kirjallisuuden hahmoja viime aikoina. Tarina etenee jouhevasti mutta höttöiseksi se ei missään tapauksessa jää. Yksinäisyyttä käsitellään riipaisevasti ja tunteisiin vedoten, sortumatta liialliseen mässäilyyn. Eleanorin ääni on ihastuttavan erikoinen ja toimiva.

Eleanorille kuuluu ihan hyvää olisi ollut lähes täydellinen romaani, jos ei lopussa olisi heitetty märkää rättiä silmille. En oikein löytänyt perusteluja lopun yllätykselle, mutta lopulta se on vain pieni yksityiskohta, joka ei minua miellyttänyt. Pääasia on, että Eleanorille voi lopulta kuulua hyvää.

Romaanista muualla: Oksan hyllyltä, KirjaluotsiRakkaudesta kirjoihin, Kulttuuri kukoistaa ja Kirjasähkökäyrä.

Helmet 2018: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin.

Kommentit

  1. Eleanor on todella hyvä päähenkilö kaikkine ongelmineen. Tämä on nykyajan ruma ankanpoikanen tarina. Minustakin tarinassa oli outoja käänteitä, mutta ihan mahdollisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vertaus rumaan ankanpoikaseen! Eleanor on tosiaan henkilönä hyvä, suorastaan mainio. Jää mieleen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Laura Malmivaara: Vaiti

Tämä talon puolikas on vain minun. Kaikesta muusta olen luopunut, mutta en tästä. Täällä olen turvassa. Kukaan ei odota minun sanovan yhtään mitään. En ota puhelinta esiin laukusta. Ikkunasta siivilöityvä valo on pehmeää, harmonia näennäisen täydellinen. Vain mahassa vellova möykky etoo.  Laura Malmivaara: Vaiti Otava 2021 kansi Elina Warsta 243 sivua äänikirjan kesto 6 t 46 min lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén Laura Malmivaaran esikoisteos Vaiti  vie minäkertojan mielenmaisemaan. Autofiktiivisen romaanin päähenkilö muistuttaa kirjailijaa itseään, hänen ex-puolisonsa Atte taas tuo mieleen Malmivaaran entisen puolison, työtavoistaan syntyneessä kohussa ryvettyneen Aku Louhimiehen. Tyttäriä pariskunnalla on kaksi, kuten oikeassakin elämässä. Vaiti  ei kerro kuitenkaan yksinomaan siitä, miten Atte – Aku – kärsii kohun keskellä tai miten ryöpytys vaikuttaa perheeseen. Se on yksi sivujuonne, mutta ennemminkin romaanissa on kysymys minäkertojasta, hänen suhteestaan läheisiinsä ja e

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä