Siirry pääsisältöön

Kati Tervo: Iltalaulaja

"Taimia huimasi. Hän oli nyt taidetta. Vaikka kukaan ei kyllä ikinä tiedä, että hän se poseerasi siinä kuvassa. Huimaus hellitti, ja hän muisti metsässä kypsyneet mustikat. Hän poimisi niitä taiteilijalle. Ellen pitäisi niistä viilissä."


Kati Tervo:
Iltalaulaja
(Otava 2017)
204 sivua
Äänikirjan lukija Milka Alroth,
kesto 4 tuntia 25 min.

Ellen Thesleff: taiteilija, jota nuori tyttö vastarannalta ihailee; nainen, jota nuoren tytön äiti pitää pakanana. Muutenkin hän saa kyläläisten kulmia kohoamaan saapuessaan kesäkotiinsa Casa Biancaan.

Mutta Taimi, hän ihailee taiteilijaa, on ihaillut vastarannalta kauan. Sitten, kesällä 1945, Taimi luvataan aputytöksi taiteilijan kesähuvilalle. Huvila on jo parhaat päivänsä nähnyt mutta silti siinä on edelleen viehätystä. Ja paikka on taiteilijalle tärkeä.

Taimi on nuori, vain 16-vuotias. Ellen puolestaan elää viimeisiä luovuutensa aikoja. Kesä, jonka nuori ja iäkäs viettävät yhdessä, muuttaa paljon, ja myöhemmin äiti sanoo Ellenin sekoittaneen Taimin pään.
Taimi itse tietää, ettei se niin ollut. Elämä sen sekoitti.
Kati Tervo maalaa kauniisti esiin tunnelmia ja hetkiä niin, että niistä haluaa usein pysähtyä nauttimaan. Kieli on kaunista ja tarkoin punnittua, siltä tuntuu, sillä kielestä kaikuvat menneet ajat juuri sopivasti tunnelmaa luoden. Itse tarina tuntuukin lopulta jäävän jopa sivuosaan: hieman enemmän olisin kaivannut Taimin, hänen äitinsä ja Ellenin maailmoihin syventymistä.

Kati Tervon romaani on värikylläinen romaani eräästä merkityksellisestä kesästä. Tuntuu, että Iltalaulaja olisikin omiaan luettavaksi kesäisenä yönä.

Helmet 2018: 34. Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta.

Kommentit

  1. Tämä oli oikein kaunis ja herkkä kirja. Erilainen näkökulma taiteilijaelämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis tosiaan. Tämän pariin voisi palata uudelleenkin tunnelmoimaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…