"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään."
Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.
Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aarteet avaavat sitä, mitä muutakin Sandra oli kuin pikkutytön mieleen jäänyt pehmeäsylinen vanha nainen.
Tarinan kehyskertomus on Klaaran, mutta ytimen muodostaa ehdottomasti Sandra. Hänen ohellaan ääneen pääsee myös Lyyti, Sandran käly, mutta erityisesti Sandra on se, jonka kautta 1910-luvun loppupuolen tapahtumat piirtyvät esiin. Odotukset itsenäistyneen maan olojen vakiintumisesta eivät toteudu vaan päinvastoin: Suomi ajautuu kaaokseen, kun sisällissota syttyy. Miehet ovat muualla, osa ei suinkaan omasta tahdostaan, ja naisten tehtäväksi jää pyrkiä pitämään perhe hengissä ja elää elämää eteenpäin, kun kaikesta on pulaa. Ruoaksi kelpaavat nokkoset, välillä ketunleivätkin, kun muuta ei ole. Äärimmäinen köyhyys ja raskaat murheet ovat merkittävä osa elämää, eivätkä huhut siitä, mitä miehet joutuvat vankileireillä kohtaamaan, oloa helpota.
Tuttuun tapaansa Heidi Köngäs kirjoittaa kauniisti. Raskas ja ajoittain julmakin sisältö on kiedottu pakettiin, johon ei ole jäänyt mitään ylimääräistä, eikä toisaalta lisättävääkään ole. Sandra on yksinkertaisesti upea lukukokemus.
Romaanista muualla: Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin.
 |
| Heidi Köngäs: Sandra (Otava 2017) Äänikirjan kesto 7 h 13 min. Lukija Karoliina Kudjoi. |
Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.
Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aarteet avaavat sitä, mitä muutakin Sandra oli kuin pikkutytön mieleen jäänyt pehmeäsylinen vanha nainen.
Tarinan kehyskertomus on Klaaran, mutta ytimen muodostaa ehdottomasti Sandra. Hänen ohellaan ääneen pääsee myös Lyyti, Sandran käly, mutta erityisesti Sandra on se, jonka kautta 1910-luvun loppupuolen tapahtumat piirtyvät esiin. Odotukset itsenäistyneen maan olojen vakiintumisesta eivät toteudu vaan päinvastoin: Suomi ajautuu kaaokseen, kun sisällissota syttyy. Miehet ovat muualla, osa ei suinkaan omasta tahdostaan, ja naisten tehtäväksi jää pyrkiä pitämään perhe hengissä ja elää elämää eteenpäin, kun kaikesta on pulaa. Ruoaksi kelpaavat nokkoset, välillä ketunleivätkin, kun muuta ei ole. Äärimmäinen köyhyys ja raskaat murheet ovat merkittävä osa elämää, eivätkä huhut siitä, mitä miehet joutuvat vankileireillä kohtaamaan, oloa helpota.
Kenttäoikeudet tekivät pikapäätöksiä ja vankien teloitukset jatkuivat, vaikka Mannerheim oli ne kenttäoikeudet kieltänyt, Lyyti selosti. Viha korvensi voittajia, eikä armoa annettu, lisäksi nälkä niitti punavankeja, että sen kautta moni kuoli pois.Tarina on raastava, eikä lukiessa jää kylmäksi. Henkilöhahmojensa kautta Köngäs kuvaa elävästi maamme historiaa. Vaikka nykyajan Klaara jää väistämättä sivuosaan, on hänen roolinsa myöskin paikallaan: Klaaran avulla tarina muistuttaa siitä, miten suuresti yhteiskuntamme on muuttunut vain sadassa vuodessa ja kuinka nykyaikaisen yltäkylläisyyden ja ankaran osattomuuden välillä saattaa olla vain sukupolvi tai pari.
Tuttuun tapaansa Heidi Köngäs kirjoittaa kauniisti. Raskas ja ajoittain julmakin sisältö on kiedottu pakettiin, johon ei ole jäänyt mitään ylimääräistä, eikä toisaalta lisättävääkään ole. Sandra on yksinkertaisesti upea lukukokemus.
Romaanista muualla: Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin.
On järkyttävää ajatella, miten köyhissä ja puutteellisissa oloissa tuolloin elettiin, ja me täällä lämpimässä marmatamme... Sisällissodan kauheutta, kuolemaa, nälkää ja vankileirejä on vaikea ymmärtää. Tämä on itselleni jostain syystä vaikea aihe. Köngäs on taitava kertoja, ihailen.
VastaaPoistaNiinpä. Ja aikaa on lopulta kulunut hyvin vähän. Vaikealta tuntuu käsittää.
PoistaTämä oli kyllä vallan hieno romaani ja tärkeä myös. Romaanin lukeminen ei ollut minulle helppoa, mutta tämän asian toteaminen ei ole moite itse romaania kohtaan. Hertasta olin ihan tulessa, mutta Sandrasta oli kirjoitettava maltilla.
VastaaPoistaPitääkin käydä lukemassa, mitä romaanista sanot. Heidi Köngäs onnistui minut jälleen kerran vakuuttamaan.
Poista