Siirry pääsisältöön

Heidi Köngäs: Sandra

"Sandra-mummo oli istunut keittiön puulaatikon päällä pyörittelemässä peukaloitaan kädet ristissä, kun me äidin kanssa menimme käymään. Muistan miten hän ilahtui joka kerta minut nähdessään, nousi sukkelasti ja alkoi etsiä tarjottavaa, jos ei muuta niin edes ranskanleipää, jonka päälle laitettiin paksulti voita ja joskus siivu teemakkaraa. Parasta mummussa oli ollut se hyväksyvä katse, jolla hän katsoi minua pienenä ja piti pehmeässä sylissään."

Heidi Köngäs: Sandra
(Otava 2017)
Äänikirjan kesto 7 h 13 min.
Lukija Karoliina Kudjoi.

Heidi Köngäs tekee sen taas: puhaltaa historian henkiin, kasvattaa menneisyyden hahmoista eläviä ja tuntevia henkilöitä ja vie lukijan mukanaan vuosisadan taakse näkemään, mistä me olemme tulleet. Kuten historiasta tiedetään, Suomen itsenäisyyden alku ei ollut auvoisa. Itsenäisen Suomen ensi hetkien kipukohtia Köngäs kuvaa Sandrassa todentuntuisesti.

Sandra on ennen kaikkea kirja naisista. Nykyajassa Klaara tutkii omaa taustaansa saatuaa käsiinsä oman sukunsa konkreettista historiaa. Sandra-mummon jäämistöstä löytyneet kirjalliset aarteet avaavat sitä, mitä muutakin Sandra oli kuin pikkutytön mieleen jäänyt pehmeäsylinen vanha nainen.

Tarinan kehyskertomus on Klaaran, mutta ytimen muodostaa ehdottomasti Sandra. Hänen ohellaan ääneen pääsee myös Lyyti, Sandran käly, mutta erityisesti Sandra on se, jonka kautta 1910-luvun loppupuolen tapahtumat piirtyvät esiin. Odotukset itsenäistyneen maan olojen vakiintumisesta eivät toteudu vaan päinvastoin: Suomi ajautuu kaaokseen, kun sisällissota syttyy. Miehet ovat muualla, osa ei suinkaan omasta tahdostaan, ja naisten tehtäväksi jää pyrkiä pitämään perhe hengissä ja elää elämää eteenpäin, kun kaikesta on pulaa. Ruoaksi kelpaavat nokkoset, välillä ketunleivätkin, kun muuta ei ole. Äärimmäinen köyhyys ja raskaat murheet ovat merkittävä osa elämää, eivätkä huhut siitä, mitä miehet joutuvat vankileireillä kohtaamaan, oloa helpota.
Kenttäoikeudet tekivät pikapäätöksiä ja vankien teloitukset jatkuivat, vaikka Mannerheim oli ne kenttäoikeudet kieltänyt, Lyyti selosti. Viha korvensi voittajia, eikä armoa annettu, lisäksi nälkä niitti punavankeja, että sen kautta moni kuoli pois.
Tarina on raastava, eikä lukiessa jää kylmäksi. Henkilöhahmojensa kautta Köngäs kuvaa elävästi maamme historiaa. Vaikka nykyajan Klaara jää väistämättä sivuosaan, on hänen roolinsa myöskin paikallaan: Klaaran avulla tarina muistuttaa siitä, miten suuresti yhteiskuntamme on muuttunut vain sadassa vuodessa ja kuinka nykyaikaisen yltäkylläisyyden ja ankaran osattomuuden välillä saattaa olla vain sukupolvi tai pari.

Tuttuun tapaansa Heidi Köngäs kirjoittaa kauniisti. Raskas ja ajoittain julmakin sisältö on kiedottu pakettiin, johon ei ole jäänyt mitään ylimääräistä, eikä toisaalta lisättävääkään ole. Sandra on yksinkertaisesti upea lukukokemus.

Romaanista muualla: Kirja vieköön! ja Rakkaudesta kirjoihin.

Kommentit

  1. On järkyttävää ajatella, miten köyhissä ja puutteellisissa oloissa tuolloin elettiin, ja me täällä lämpimässä marmatamme... Sisällissodan kauheutta, kuolemaa, nälkää ja vankileirejä on vaikea ymmärtää. Tämä on itselleni jostain syystä vaikea aihe. Köngäs on taitava kertoja, ihailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja aikaa on lopulta kulunut hyvin vähän. Vaikealta tuntuu käsittää.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä vallan hieno romaani ja tärkeä myös. Romaanin lukeminen ei ollut minulle helppoa, mutta tämän asian toteaminen ei ole moite itse romaania kohtaan. Hertasta olin ihan tulessa, mutta Sandrasta oli kirjoitettava maltilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin käydä lukemassa, mitä romaanista sanot. Heidi Köngäs onnistui minut jälleen kerran vakuuttamaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...