"Aarni oli rajannut kuvan valmiiksi. Nyt hän odotti enää että jotakin tapahtuisi: että kuva-alalle lentäisi lintu, tuuli nostaisi voimakkaampia aaltoja, valo taittuisi ja antaisi syyn painaa laukaisinta."
 |
| Pauliina Vanhatalo: Pitkä valotusaika (Tammi 2015) 224 sivua |
Kun luin Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi -teoksen, nousi monessa kohtaa esiin tämä pari vuotta sitten julkaistu romaani, Pitkä valotusaika. Moni romaania suositteli ja se jäi mieleni lukulistalle pyörimään. Hyvä, että jäi, sillä tarina on kiehtova ja siihen oli mukavaa uppoutua.
Päähenkilö on Aarni, jolla ei suju kovin hyvin. Elämä 1960-luvun Oulussa ei tunnu tarjoavan tulevaisuudentoivoa vaan ajatukset keskittyvät siihen, miten koulun voisi räjäyttää. Kun äiti ohjaa Aarnin töihin valokuvausliikkeeseen, ei tilanne alkuun näytä juuri kirkastuvan. Mutta kun Aarni vähitellen pääsee uppoutumaan valokuvauksen maailmaan, saa elämä uutta sisältöä ja lopulta valokuvaus ohjaa miehen koko elämää.
Kuvat ja kuvaaminen ovat romaanissa merkittävässä asemassa. Kuvaustekniikka muuttuu ja kehittyy, ja se välittyy myös tarinasta, joka ulottuu 1960-luvulta nykyaikaan. Tarinan kuvallisuutta korostavat kauniisti joidenkin lukujen alusta löytyvät kuvatiedot.
Merkittävässä asemassa on myös päähenkilö, Aarni, josta Vanhatalo luo moninaisen ja vivahteikkaan kuvan. Pitkä valotusaika on psykologisesti onnistunut kuvaus miehestä, joka ponnistaa isättömyydestä kohti taiteilijaelämää, hankkii perheen ja onnistuu elämässään ainakin yli omien odotustensa - ja kantaa mukanaan taakkoja, joita onnistumisetkaan eivät harteilta pudota.Ikkuna, 1971.© Aarni KoskiaavaYhteydenotot ja hintatiedustelut:Valokuva-agentuuri Photosviakreeta
Pauliina Vanhatalo on taitava kirjoittaja, joka asettaa sanansa kauniisti. Pitkä valotusaika jää hehkumaan mieleen kirkkaan kuulaana. Vaikka alkuun Aarnin hahmo ei oikein sympatiaa herätä, huomaan jossain vaiheessa asettuneeni hänen puolelleen ja toivovani hänelle hyvää. Taitavasti romaani rakentaa elämästä kirpeänhaikean kuvan, jota katselee mielellään.
Kirjasta ovat bloganneet myös ainakin Katja, Paula, Kaisa ja Omppu.
Helmet 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia.
Hieno kirja. Minulle kirja on vielä siitäkin tärkeä, että kansikuvassa on valokuva entisen kotikaupungin Oulun vanhasta sillasta ja Aarnihan oli miettimässä pahoja tekoja siinä Lyseon kulmilla.
VastaaPoistaKansi on minusta kovin viehättävä, vaikken tienoota tunnistanutkaan. Arvaan, että tunnistaminen tekee kannesta vielä vaikuttavamman.
PoistaTämä on ollut yksi lempiromaaneistani - pitäisikin lukea se uudestaan! Itsekin pidän valokuvauksesta, kuten Aarni, ja pidin myös kirjan psykologisesta kuvauksesta ja Vanhatalon kirjoitustyylistä.
VastaaPoistaMainitsemístasi asioista pidän minäkin. Mieleenpainuva romaani.
PoistaIhanaa, että pidit tästä! Minusta tämä oli vuoden 2015 parhaita kirjoja ja edelleen hyvin mieleenpainuva lukukokemus. Olen ostanut tämän omaan hyllyynkin ja Syksyn lehden tavoin voisin hyvinkin lukea uudestaan.
VastaaPoistaEn ihmettele, että tätä on niin moni kehunut.
PoistaVoi ihana muistutus tästä ihanasta kirjasta ja sen tunnelmasta! Kiva kun bloggasit tästä!
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista, bleue! :)
Poista