Siirry pääsisältöön

Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas

"Alexin huone oli viimeisenä lännenpuoleisessa siivessä, ja sieltä tulin näkemään ajan mittaan monia upeita auringonlaskuja. Mutta ensimmäisenä iltana en nähnyt auringon laskevan enkä taivaan muuttuvan rikinkeltaiseksi pimeyden laskeutuessa, sillä oli alkanut tihuuttaa, ja kesä oli muutenkin liian pitkällä."
Kjell Westö:
Rikinkeltainen taivas
(Otava 2017)
Alkuteos Den svavelgula himlen
Suomentanut Laura Beck
Äänikirjan kesto 14 h 41 min.
Lukija Eero Saarinen.

"Sinun täytyy ansaita enemmän ja kuluttaa vähemmän, tilintarkastaja sanoi, ja ymmärsin hänen tarkoittavan että olin takertunut menneeseen menestykseeni liian pitkäksi aikaa", toteaa Rikinkeltaisen taivaan minäkertoja, joka on kirjailija ja historioitsija. Häntä ja hänen puhettaan kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta, josko minäkertoja on takertunut ylipäätään mennesseen liiaksi - romaani on pitkitetyltä ja turhan hajanaiselta tuntuva muistelo siitä, mitä päähenkilön elämässä tapahtui erityisesti suhteessa Alex ja Stella Rabelliin, joihin hän tutustui 1960-luvun lopulla.

Heti alusta lähtien on selvää, että kertoja ja Rabellin perhe ovat eri yhteiskuntaluokista. Rabellit viettävät kesiään sukutilalla, Ramsvikin kartanossa, ja kertojan isä puolestaan on vuokrannut perheelleen Metsätorpan, ränsistyneen kolmikymmenluvun talon.
Terassi. Valurautaparveke. Metsänvartijan tehtävät. Pienriistaa. Kotiapulainen. Ja nyt liikemiessuku. Olin kuullut niin monta uutta ja erikoista sanaa sinä iltana, etten voinut muuta kuin nyökätä mykkänä.
Pojat kuitenkin ystävystyvät, ja ystävyys kantaa läpi vuosikymmenien ja kestää, joskaan ei aivan nikottelematta, senkin, että kertoja seurustelee Alexin Stella-sisaren kanssa sekä nuorena että aikuisiässä. Stella Rabell onkin sitten asia erikseen. Kertoja tuntee häneen vetoa, joka ei tunnu hälvenevän vuosien mittaan, vaikka seurustelu ei katkeamattomana jatkukaan. Muut naiset vertautuvat Stellaan, jonka kertoja tuntuu nostavan jalustalle - tosin epäselväksi jää, miksi.

Epäselväksi jää sekin, mistä romaanissa on lopulta kysymys. Tarinan kaari kattaa muutaman vuosikymmenen ja paikoin aikaa tunnelmineen kuvataan onnistuneesti. Se ei kuitenkaan kanna kovin pitkälle. Ajankuva ei syvene ja useat kelpo teemat jäävät kellumaan ulottumattomiin niin, ettei niistä oikein saa kiinni. On kuin käsissä olisi saippua, joka aina luiskahtaa karkuun. Lukukokemusta arvioidessa voisin lainata Stellan sanoja:
"Mutta tämä uusi on vähän... se on väsynyt, se ei nouse lentoon."
Lentoon ei nouse, ei. Henkilöihin ei kiinny, enemmänkin ärsyyntyy. Tarinassa kurkotetaan moniaalle mutta mihinkään ei oikein päästä kiinni. Seksi saa turhan suuren tilan. Liian paljon asioita jää ilmaan, ikään kuin niihin ei olisi maltettu syventyä riittävästi. Lopetus on hätäisesti yhteen vedetyn oloinen.

Epäluotettavan oloinen kertoja toki on kiintoisa, ja kertojan tuskaisa pohdinta omien muistojen paikkansapitävyydestä jäi mieleen.
Kunhan sinä vain haet ja haet ja tarkennat, sinä löydät totuuden kaikesta mitä on tapahtunut. Etkö sinä ymmärrä, että muisti on pahempi satuilija kuin meistä kukaan?
Lopputulema kuitenkin on, että paljon en tarinasta saanut. Rikinkeltainen taivas ei ole minun kirjani, mutta moni muu on siitä pitänyt.

Tuija sai kirjasta irti paljon enemmän kuin minä. Jokke toteaa, että loppu pilasi tarinan. Kirsi kiittää palkitsevaa lukukokemusta ja Riitta löytää romaanista paljon pohdittavaa, samoin Mai. "Hyvässä mielessä perinteinen romaani", kiittää Katja. Lauralle jäi ristiriitainen olo, mutta Marile ihastui henkilöihin välittömästi.

Kommentit

  1. Tämä on kovin kiitelty, mutta olen kanssa pohtinut, että mihin tämä johti, ja minusta se lässähti ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin. Alkuun ajattelin, että onpa kivaa ajankuvaa, mutta sitten veto katosi.

      Poista
  2. Yleisesti ottaen Westön teoksia on ollut iloa lukea niiden ilmavuuden, kerronnan ja teemojen kiintoisuuden ansiosta. Rikinkeltainen taivaskin on omin silmin katsottuna erikoissävyssään varsin kaunis ja kauas vievä. Tämän kirjallisen taivaan suhteen jäi hitusen hämmentynyt ja ohi-meni -olo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta jäi huomaamatta kauneus, jos toki ajoittain ihastelin sitä, miten tunnelmia ja tilanteita kuvataan. Samankaltaisia oloja tämä minuunkin jätti.

      Poista
  3. Voi olla, että tähän kirjaan pitää palata uudestaan muutaman vuoden päästä. Päähenkilö kipuili kirjailijana, olikohan Westö kirjoittanut omia mietteitään kirjailijan ammatista. Pääteemaksi nostaisin kuitenkin kymmenien vuosien ystävyyden ja sen eri vaiheet, naiset ja muu elämä kulki siinä sivussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, pitäisikö tämä lukea uudelleen, jotta avautuisi paremmin. Mutta en pidä hyvänä merkkinä sitä, jos tarina ei yhdellä lukukerralla avaudu.
      Minä huomasin pohtivani aika usein, kuinka paljon tässä on Westön omia kokemuksia - ehkä juuri luettu Ennen kuin mieheni katoaa vaikutti taustalla.
      Minä en osaa ystävyyskuvauksena tätä lukea, mutta kukin tietysti nostaa esille asioita, joihin oma huomio kiinnittyy. Minun huomiotani vei turhan paljon ärsyyntyminen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok