Siirry pääsisältöön

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

"Askel kerrallaan, kunnes hän tuli metsikön laitaan, askel kerrallaan pois polulta, hieman kompastellen joenpenkkaa alas ja sitten, askel kerrallaan, veden varaan."
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
(Otava 2017)
Alkuteos Into the Water 2017
Suomentanut Antti Autio
415 sivua


Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi.
Paikka on idyllisen kaunis. Sinne johtaa tammien varjostama polku, läheisillä kukkuloilla kasvaa plataaneja ja pyökkejä, ja etelänpuoleinen törmä laskeutuu vesirajaan hiekkapeitteisenä. Joenmutkaan voi mennä melomaan tai viettämään aurinkoista eväsretkipäivää lastensa kanssa. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä.
Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, päinvastoin. Aikojen saatossa Hukkuneiden mutkassa ovat henkensä heittäneet lukuisat naiset, jotka tiedetään nimeltä, ja heidän lisäkseen vielä monet muut. Viimeisimpänä joesta nostetaan kuolleen Nel Abbottin ruumis; häntä ennen joen mustiin syvyyksiin on vajonnut teini-ikäinen Katie Whittaker.

Beckfordin kylä kätkee sisäänsä salaisuuksia, jotka paljastuvat vähä vähältä. Suurimpia salaisuuksia on se, että kaikkien naisten kuolema ei suinkaan ole seurausta omasta valinnasta, vaan monen naisen kuolemaa edesauttaa joku toinen. Mutta kuka? Monella kylässä tuntuisi olleen motiivi murhata Nel Abbott, joka eläessään jakoi mielipiteitä - eikä vähiten kirjaprojektillaan, johon liittyen hän tutki Hukkuneiden mutkan naiskohtaloita. Nel Abbott myös tiesi jotain, mitä ei haluttu kirkkaaseen päivänvaloon.

Paitsi että Tummiin vesiin on tarina rikosten selvittelystä, on se myös tarina melko tiiviistä kyläyhteisöstä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja monet kantavat kaunaa, kuka mistäkin syystä. Moni myös tekee - usein tahtomattaan - tiliä menneisyytensä kanssa, kun varjot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat väkisin esille tarkastelua odottamaan.

Henkilögalleria on varsin laaja, ja ääneen pääsevät monet: sisarensa menettänyt Jules, äitinsä menettänyt Lena, vuosia aiemmin myös äitinsä menettänyt Sean, tulenarkaa salaisuutta kantava Mark, rikostutkija Erin... Hahmoja riittää, mutta he erottuvat toisistaan niin, että henkilökavalkadi ei käy uuvuttavaksi selvittelyksi, kuka kukin on.

Tummiin vesiin on tunnelmaltaan synkkä ja saa aika ajoin aikaan jännitystä. Ihmisten rikkinäisyys ja jopa tietynlainen mustuus on kuvattu kiinnostavasti. Pidin siitä, miten kaikkea ei kiedottu lopussa nätisti pakettiin, vaan muutamia asioita rohjettiin jättää auki. Loppupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta viihdyttävää jännityslukemista etsivälle uskallan Hawkinsin teosta kyllä suositella.

Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin Book Club ja Kirjasähkökäyrä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on