Siirry pääsisältöön

Paula Hawkins: Tummiin vesiin

"Askel kerrallaan, kunnes hän tuli metsikön laitaan, askel kerrallaan pois polulta, hieman kompastellen joenpenkkaa alas ja sitten, askel kerrallaan, veden varaan."
Paula Hawkins: Tummiin vesiin
(Otava 2017)
Alkuteos Into the Water 2017
Suomentanut Antti Autio
415 sivua


Paula Hawkinsin Tummiin vesiin -trillerin olennaisessa osassa on Beckfordin joki, erityisesti sen tietty mutka, jota on alettu kutsua Hukkuneiden mutkaksi paikassa menehtyneiden useiden naisten vuoksi.
Paikka on idyllisen kaunis. Sinne johtaa tammien varjostama polku, läheisillä kukkuloilla kasvaa plataaneja ja pyökkejä, ja etelänpuoleinen törmä laskeutuu vesirajaan hiekkapeitteisenä. Joenmutkaan voi mennä melomaan tai viettämään aurinkoista eväsretkipäivää lastensa kanssa. Kaikki vaikuttaa täydelliseltä.
Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä, päinvastoin. Aikojen saatossa Hukkuneiden mutkassa ovat henkensä heittäneet lukuisat naiset, jotka tiedetään nimeltä, ja heidän lisäkseen vielä monet muut. Viimeisimpänä joesta nostetaan kuolleen Nel Abbottin ruumis; häntä ennen joen mustiin syvyyksiin on vajonnut teini-ikäinen Katie Whittaker.

Beckfordin kylä kätkee sisäänsä salaisuuksia, jotka paljastuvat vähä vähältä. Suurimpia salaisuuksia on se, että kaikkien naisten kuolema ei suinkaan ole seurausta omasta valinnasta, vaan monen naisen kuolemaa edesauttaa joku toinen. Mutta kuka? Monella kylässä tuntuisi olleen motiivi murhata Nel Abbott, joka eläessään jakoi mielipiteitä - eikä vähiten kirjaprojektillaan, johon liittyen hän tutki Hukkuneiden mutkan naiskohtaloita. Nel Abbott myös tiesi jotain, mitä ei haluttu kirkkaaseen päivänvaloon.

Paitsi että Tummiin vesiin on tarina rikosten selvittelystä, on se myös tarina melko tiiviistä kyläyhteisöstä, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja monet kantavat kaunaa, kuka mistäkin syystä. Moni myös tekee - usein tahtomattaan - tiliä menneisyytensä kanssa, kun varjot eivät jätä rauhaan vaan tunkeutuvat väkisin esille tarkastelua odottamaan.

Henkilögalleria on varsin laaja, ja ääneen pääsevät monet: sisarensa menettänyt Jules, äitinsä menettänyt Lena, vuosia aiemmin myös äitinsä menettänyt Sean, tulenarkaa salaisuutta kantava Mark, rikostutkija Erin... Hahmoja riittää, mutta he erottuvat toisistaan niin, että henkilökavalkadi ei käy uuvuttavaksi selvittelyksi, kuka kukin on.

Tummiin vesiin on tunnelmaltaan synkkä ja saa aika ajoin aikaan jännitystä. Ihmisten rikkinäisyys ja jopa tietynlainen mustuus on kuvattu kiinnostavasti. Pidin siitä, miten kaikkea ei kiedottu lopussa nätisti pakettiin, vaan muutamia asioita rohjettiin jättää auki. Loppupuolta olisi voinut hieman tiivistää, mutta viihdyttävää jännityslukemista etsivälle uskallan Hawkinsin teosta kyllä suositella.

Kirjavinkit, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin Book Club ja Kirjasähkökäyrä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…