Siirry pääsisältöön

Anni Kytömäki: Kivitasku

"Laskeudun röykkiölle ja tutkin kallionkylkeä lähempää. Punertava kiviaines on täynnä soikeita, mustia silmiä. Joissain on vaalea keskusta, toiset ovat pikimustia. Kaikkia ympäröi ohut, vaalea kehä kuin auki rävähtäneet silmäluomet."

Anni Kytömäki: Kivitasku
(Gummerus 2017)
645 sivua

Anni Kytömäen Kivitaskua odotin innolla, sillä kirjailijan esikoisteos Kultarinta (2014) oli oikein vakuuttava avaus, joka antoi luvan odottaa Kytömäeltä paljon. Esikoisesta tuttua on tässä toisessakin linnun nimeä kantavassa kirjassa, mutta paljon on uutta: Henkilöt ovat uusia tuttavuuksia, Suomesta poiketaan suureen itänaapuriin ja nykyajasta aikaan ennen itsenäisyyttä. Ennen kaikkea miljöö on muuttunut: metsästä on siirrytty kalliomaisemiin, ja kivi on romaanissa tärkeä elementti.

Erityisesti viehätyinkin siitä, miten kauniisti ja elinvoimaisesti Kytömäki romaaninsa maisemia rakentaa. Kallioiden ja vesistöjen ihailijana tunsin olevani Kivitaskun maisemissa kotonani. Louhuranta sukumökkeineen oli helppo rakentaa mieleen, ja sinne palasi aina mielellään.

Louhuranta on yksi yhdistävä tekijä eri aikatasojen välillä. 1800-luvun puolivälin venäläinen Sergei, 1900-luvun puolivälin Helena ja 2010-luvun Veka kiinnittyvät kaikki, tavalla tai toisella, Louhurantaan. Yhteyttä henkilöiden ja aikojen välille ei rakenneta osoitellen ja alleviivaten vaan tasapainoisesti tilaa jättäen.

Kivitasku on sukupolviromaani ja sukutarina, joka osoittaa kauniisti sen, miten historia on osa meitä. Juuremme ovat jossain - kenties kalliossa, ehkä metsässä - ja se, mitä on ollut, vaikuttaa siihen, mitä on.
Linnan jälkeen emme enää lähteneet kolmisin kesäretkelle Riutanlahden ulkopuolelle. Kertun reviirin rajat vetäytyivät kotirannoille, puheissaankaan hän ei päässyt niitä kauemmas. En osaa edes kuvitella, mitä kaikkea meiltä jäi kuulematta.
Lukiessani huomasin pohtivani paljon sitä, miten mennyt rakentaa myös nykyisyyttä, muokkaa ihmisen minuutta. Se, miten Veka tutki perhesalaisuuksia, oli kiehtovaa, sillä samalle tutkimusmatkalle pääsi myös lukija. Omaa tutkimusmatkaansa tekevät kirjan sivuilla muutkin: esimerkiksi Sergein muuntautuminen toiseksi ja muutoksen vaikutus hänen minäkuvaansa ovat kiinnostava osa tarinan kokonaisuutta.

Romaani liikkuu eri aikatasoilla mutta pysyy ehyenä. Pakko on kuitenkin todeta, että viehätyin eniten 1800-luvun kuvauksesta. Kivi nousee materiaalina merkitykselliseen asemaan, suorastaan elämän ja kuoleman kysymykseksi, kun Katinka pyrkii saamaan Sergein vapaaksi pakkotyöstä keräämiensä kivien avulla. Nuoren naisen päättäväisyys ja tahto jäävät vaikuttavina mieleen.

Kivitasku on runsas, ja siitä löytyy monenlaisia teemoja luontosuhteesta vapaudenkaipuuseen, mielenterveydestä ihmissuhteisiin. Kytömäki kirjoittaa hyvin kauniisti ja luonnollisesti: metaforat taipuvat tavalla, jossa ei ole pakkoa.
Polku ei ole vielä paljastunut yön sylistä, mutta jalkani tuntevat reitin.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kivitaskusta kirjoittavat myös Amma, Kirjaluotsi, bleue, MerviKirsi, Arja, Tuija, Jaana, Mai, Tuomas ja Kaisa.
Kirja löytyy esimerkiksi Adlibriksen* valikoimista.

Kommentit

  1. Pidin tästä kirjasta vielä enemmän kuin Kultarinnasta. Kultarinta oli mielestäni liian täyteläinen, Kivitasku on aromikas. Helenan tarina olisi kiinnostanut enemmänkin, nyt se jäi avauksen asteelle, mutta kirjassa oli kyllä riittämiin eri tasoja ja tarinoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti luonnehdittu, Mai! Minua ei olisi haitannut, vaikka romaania olisi hieman tiivistänyt - jossain kohtaa uuvutti jo. Mutta paljon Kivitasku ajateltavaa tarjoaa.

      Poista
  2. Havaintosi metaforisuuden pakottomuudesta osuu! Kirjan kaunis kuvaus ei mene koreilevaksi, ja siksi kerronta tukee sukupolvitarinaa niin, että lukija eläytyy. Kiitos oivallustekstistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniisti Kytömäki tosiaan osaa kirjoittaa - sortumatta koreiluun. Kiitos, Tuija!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok