Siirry pääsisältöön

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
(Tammi 2017)
Alkuteos A Little Life 2015
Suomentanut Arto Schroderus
939 sivua
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ystävät. Willem haaveilee näyttelijän urasta, JB halajaa taiteen pariin ja Malcolmia kiinnostaa arkkitehtuuri. Jude puolestaan suuntautuu jurismin alalle. Kaikki neljä saavuttavat unelmiaan ja toteuttavat toiveitaan, mutta silti Pientä elämää varjostaa murheellinen alavire, kaiken yllä leijuu kysymys ihmisyydestä, elämisen merkityksestä ja olemisesta suhteessa toisiin.
Jos olisin toisenlainen ihminen, sanoisin ehkä, että koko tämä välikohtaus on vertauskuva elämälle yleensä: jotain särkyy, ja joskus se korjataan, mutta useimmiten sitä tajuaa, että vaikka kuhmuja tulee minne tulee, elämä pyrkii hyvittämään menetykset, joskus jopa ylenpalttisesti.
Ehkä elämä tosiaan pyrkii hyvittämään menetyksiä, jopa Juden, jonka saamat kuhmut ovat käsittämättömän suuria ja kipeitä. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, voiko kaiken korjata tai hyvittää. Entä mikä on ihmisen oma vastuu eheytymisen tiellä?

Hanya Yanagihara kuvaa vivahteikkaan kauniisti ja psykologisesti osuvasti henkilöitään. Erityisesti Jude piirtyy esiin moniulotteisena hahmona, jossa riittää tutkittavaa. Onko hänen elämäntarinansa täysin uskottava, sitä jäin miettimään, mutta toisaalta optimistisesti haluan suoda edes hitusen onnea ihmiselle, jota on kohdeltu kaltoin. Tarinassa rohjetaan tarttua myös nurjiin puoliin, ja paikoin väkivallan kuvaus raastaa. Pieni elämä koskettaa, jopa satuttaa, eikä päästä irti otteestaan kovin pian, vaikka kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.

Pieni elämä on tiiliskivi, joka vie maailmaansa. Matka ei aina, ei edes kovin usein, ole kovin miellyttävä, mutta se on ehdottomasti tekemisen arvoinen. Yanagihara käsittelee esimerkiksi rakkautta, ystävyyttä, traumatisoituneisuutta, seksuaalisuutta, menneisyyden varjoja, mielenterveyttä ja häpeää upealla tavalla. Kerronta on runsasta, paikoin rönsyilevääkin, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Asiaan kuuluu, että asioille annetaan aikaa: hätäilemisestä ei kirjailijaa voi mitenkään syyttää.

Romaanin tarina on lohduton, murheellinen ja jopa ahdistava. Mutta erityisellä tavalla se myös kannattelee lukijaansa, ei sysää liian syvälle. Pieni elämä on tämän kirjavuoden parhaita käännöskirjoja, ja vaikea on kuvitella, että kovin pian eteen osuisi toista kirjaa, joka vetoaisi tunteisiin yhtä suuresti.

Helmet 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja.

Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjavinkit ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä teoksesta kovasti. Henkilötarinat eivät välttämättä ole täysin uskottavia, mutta syvälle ne kyllä menevät. Kirjan ahdistava mutta ajatuksia herättävä tunnelma jää riipimään mieltä pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, kiva kuulla, että sinäkin pidit. Henkilötarinat tosiaan menevät syvälle, ja ehkä siinä ei enää tarvitsekaan miettiä, ovatko ne uskottavia.

      Poista
  2. Pieni elämä on melkoinen järkäle, jonka lukeminen otti hetkittäin koville, mutta joka kokonaisuutena vei mukanaan. Koskettava, hurja, ruma ja kauniskin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tiivistät kyllä hyvin neljään adjektiiviin Pienen elämän. Helpolla kirja ei lukijaansa päästänyt mutta jätti vahvan jäljen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...