Siirry pääsisältöön

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
(Tammi 2017)
Alkuteos A Little Life 2015
Suomentanut Arto Schroderus
939 sivua
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ystävät. Willem haaveilee näyttelijän urasta, JB halajaa taiteen pariin ja Malcolmia kiinnostaa arkkitehtuuri. Jude puolestaan suuntautuu jurismin alalle. Kaikki neljä saavuttavat unelmiaan ja toteuttavat toiveitaan, mutta silti Pientä elämää varjostaa murheellinen alavire, kaiken yllä leijuu kysymys ihmisyydestä, elämisen merkityksestä ja olemisesta suhteessa toisiin.
Jos olisin toisenlainen ihminen, sanoisin ehkä, että koko tämä välikohtaus on vertauskuva elämälle yleensä: jotain särkyy, ja joskus se korjataan, mutta useimmiten sitä tajuaa, että vaikka kuhmuja tulee minne tulee, elämä pyrkii hyvittämään menetykset, joskus jopa ylenpalttisesti.
Ehkä elämä tosiaan pyrkii hyvittämään menetyksiä, jopa Juden, jonka saamat kuhmut ovat käsittämättömän suuria ja kipeitä. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, voiko kaiken korjata tai hyvittää. Entä mikä on ihmisen oma vastuu eheytymisen tiellä?

Hanya Yanagihara kuvaa vivahteikkaan kauniisti ja psykologisesti osuvasti henkilöitään. Erityisesti Jude piirtyy esiin moniulotteisena hahmona, jossa riittää tutkittavaa. Onko hänen elämäntarinansa täysin uskottava, sitä jäin miettimään, mutta toisaalta optimistisesti haluan suoda edes hitusen onnea ihmiselle, jota on kohdeltu kaltoin. Tarinassa rohjetaan tarttua myös nurjiin puoliin, ja paikoin väkivallan kuvaus raastaa. Pieni elämä koskettaa, jopa satuttaa, eikä päästä irti otteestaan kovin pian, vaikka kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.

Pieni elämä on tiiliskivi, joka vie maailmaansa. Matka ei aina, ei edes kovin usein, ole kovin miellyttävä, mutta se on ehdottomasti tekemisen arvoinen. Yanagihara käsittelee esimerkiksi rakkautta, ystävyyttä, traumatisoituneisuutta, seksuaalisuutta, menneisyyden varjoja, mielenterveyttä ja häpeää upealla tavalla. Kerronta on runsasta, paikoin rönsyilevääkin, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Asiaan kuuluu, että asioille annetaan aikaa: hätäilemisestä ei kirjailijaa voi mitenkään syyttää.

Romaanin tarina on lohduton, murheellinen ja jopa ahdistava. Mutta erityisellä tavalla se myös kannattelee lukijaansa, ei sysää liian syvälle. Pieni elämä on tämän kirjavuoden parhaita käännöskirjoja, ja vaikea on kuvitella, että kovin pian eteen osuisi toista kirjaa, joka vetoaisi tunteisiin yhtä suuresti.

Helmet 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja.

Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjavinkit ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä teoksesta kovasti. Henkilötarinat eivät välttämättä ole täysin uskottavia, mutta syvälle ne kyllä menevät. Kirjan ahdistava mutta ajatuksia herättävä tunnelma jää riipimään mieltä pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, kiva kuulla, että sinäkin pidit. Henkilötarinat tosiaan menevät syvälle, ja ehkä siinä ei enää tarvitsekaan miettiä, ovatko ne uskottavia.

      Poista
  2. Pieni elämä on melkoinen järkäle, jonka lukeminen otti hetkittäin koville, mutta joka kokonaisuutena vei mukanaan. Koskettava, hurja, ruma ja kauniskin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tiivistät kyllä hyvin neljään adjektiiviin Pienen elämän. Helpolla kirja ei lukijaansa päästänyt mutta jätti vahvan jäljen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on