Siirry pääsisältöön

Marja-Liisa Vartio: Kaikki naiset näkevät unia

"Rouva Pyy huomasi juuri taksiautoaseman ohitse laituria kohti kääntyvän bussin numeron. Se oli siis tullut, ja lähtisi aivan kohta. Hän laskeutui portaita alas ja oli jälleen rouva Pyy: jalat tiesivät mihin kulkea ja samassa hän unohti vielä äsken olleensa vieras."
Marja-Liisa Vartio:
Kaikki naiset näkevät unia
(Otava 1982, alun perin 1960)
312 sivua
Rouva Pyy on Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unia -romaanin päähenkilö. Keski-ikäinen kotirouva unelmoi paremmasta mutta ei tunnu huomaavan ympärillään olevaa hyvää. Hän on alati tyytymätön ja näkee ympärillään salakavaluutta ja pahantahtoisuutta.

Rouva Pyy on hahmo, johon voisi tympääntyä heti alkumetreillä. Kuitenkin hänessä on jotain, mikä saa jatkamaan lukemista ja jopa tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Taitavasti Vartio kuvaa naista, joka on oman elämänsä sivustakatsoja eikä useinkaan kovin hyvin selvillä siitä, missä oikein mennään.

Tylsistynyt romaanin päähenkilö on, se on selvää. Ehkä ajan ahtaat raamit tekevät sen, ettei rouva pääse irtautumaan roolistaan vaan pyristelee turhaan. Tai ehkä ahtaat raamit ovat sittenkin mielessä, joka säätelee, miltä elämän pitäisi ulospäin näyttää.

Väsyneenä elämäänsä rouva puuskahtaa, että olisi pitänyt toimia toisin, mutta katuminen ei tunnetusti auta, ei myöskään tässä tapauksessa. Kiinnostavaa on se, miten rouva Pyy elämässään rimpuilee suuntaan jos toiseen mutta tyytyy kuitenkin siihen, mitä on, kykenemättä muutokseen, huolimatta siitä, että näkee itsessään erityislaatuisuutta, joka ansaitsisi huomiota. Valitettavasti muut eivät sitä näe, vaikka puoliso melkein kaikkensa tekeekin pitääkseen vaimonsa tyytyväisenä. Kiitosta eivät puolison tekemiset kuitenkaan osakseen saa.
- Eikö ihmisen ole parempi vaikka itkeä koko elämänsä kuin mennä virran mukana? Mutta sinä et nykyään tee muuta kuin moitit minua kasvattajana ja asetut aina lasten puolelle.
Suorastaan surkuhupaisa on kuvaus matkasta Italiaan, missä eivät odotukset myöskään toteudu. "Tämä kaikki oli niin pientä ja hämärää", täysin muuta kuin piti.

Ajankuva romaanissa rakentuu hyvin. On mies, joka kantaa leivän pöytään; on kotirouva, joka keskittyy Artekin verhoihin ja taideostoksiin; ovat lapset, jotka elävät uudenlaista aikaa ja joita äiti ei oikein osaa ymmärtää. 1950-luvun kerrostaloasuntoon sijoitettu perheenäiti keskittyy lähinnä itseensä ja haaveisiinsa - yhteys Gustave Flaubertin Rouva Bovaryyn tulee mieleen tämän tästä. Mieleen tulee sekin, että ei rouva Pyy mikään -50-luvun tuote ole, vaan varmasti hänenlaisiaan löytyy ajasta riippumatta, eri puitteissa tosin.

Lukukokemusta voisi kuvata sanalla tahmea. Mitenkään liukkaasti etenevä tarina ei ole, mutta eipä ole liukkaasti etenevää rouva Pyyn elämäkään vaan ennemmin harmaata. Kuitenkin jokin saa kiinnostumaan päähenkilöstä ja tämän mielenliikkeistä niin, että ei kirjaan loppuun lukeminen mitään pakkopullaa lopulta ollut.

Kaikki naiset näkevät unia on Kirjojen Suomi -hankkeen vuoden 1960 kirja. Ylen sivuilta löytyy lisää tietoa.

Kirjasta blogeissa: Bibliofiilin päiväunia, Kulttuuri kukoistaa ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Vartion kirjoista olen lukenut vain pari ja tämä kuulostaa kiinnostavalta, vaikka ei ilmeisesti kovin nopeatempoinen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole aiemmin Vartion tuotantoon perehtynyt. Ainakin "Hänen olivat linnut" kiinnostaisi lukea, siitä olen niin usein kuullut.

      Poista
  2. Luen tätä juuri syyskuun lukupiiriä varten ja tahmeaa on. Turhautuminen elämäänsä ei katso aikaa mutta jotenkin tämä tuntuu vanhentuneelta. Ehkä jaksan viimeiset 60 sivua entistä enemmän ajankuvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin tämän lukupiiriä varten. Muuten ehkä olisinkin jättänyt aika alkuvaiheissa kesken.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on