Siirry pääsisältöön

Jessie Burton: Nukkekaappi

"Kaapin yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja ikään kuin oikea talo olisi kutistettu ja leikattu kahtia niin että sisukset paljastuvat. Yhdeksän huonetta - keittiöstä salonkiin ja jopa ullakkoon, jossa varasotidaan turvetta ja polttopuuta suojassa kosteudelta. 'Täällä on piilokellarikin', Johannes sanoo ja avaa keittiön ja paraatikeittiön välisen lattian, jonka alta paljastuu tyhjä piilo. Paraatikeittiön kattoon on jopa maalattu alkuperäisen näköinen silmää huijaava kuva. Nella muistaa keskustelunsa Oton kanssa. Kaikki romahtaa, Otto sanoi katsoen epätodellisen näköistä kattoa."
Jessie Burton: Nukkekaappi
(Otava 2016)
Alkuteos The Miniaturist 2014
Suomentanut Markku Päkkilä
431 sivua
1600-luvun Amsterdamiin vie Jessie Burtonin romaani Nukkekaappi, jonka päähenkilö on nuori Nella, vastavihitty vaimo, joka saapuu uuteen kotiinsa maaseudulta mukanaan vähäinen määrä tavaraa mutta sitäkin suurempi määrä toiveita uudesta elämästä uudessa kodissa. Aika pian selviää, että toiveille ei ole katetta. Vastaanotto Amsterdamissa ei ole järin lämmin, eikä Nellaa parikymmentä vuotta vanhempi aviomies tunnu olevan kovin kiinnostunut vaimostaan. Matkoja ja menoja Johanneksella sen sijaan riittää.

Vaikka avioelämä ei ole Nellan odotusten mukaista, onnistuu erikoinen yhteisö Herengrachtin kanavan varrella voittamaan hänet puolelleen. Johanneksen sisarella Marinilla on kolkkoudestaan huolimatta pehmeä puoli, Cornelia hoitaa palvelijan töitä ja on samalla tärkeä tiedonlähde. Otto, miespalvelija, pysyttelee taustalla.

Johannes yllättää vaimonsa erikoisella häälahjalla. Nella saa ison nukkekaapin, joka on lähes täydellinen toisinto Brandtien omasta talosta. Smitin luettelosta löytyy miniatyristi, jolta Nella tilaa pieniä esineitä ja hahmoja nukkekaappiaan varteen - ja saa jatkuvasti enemmän kuin tilaa. Näyttää siltä kuin salaperäinen miniatyristi näkisi enemmän kuin muut, jopa tulevaisuuteen saakka.
Nella kääntelee niitä käsissään ja yhtäkkiä alkaa tuntua uhkaavasti siltä että hänen verensä lakkaa kiertämästä. Toisen koiran mahassa on pieni musta piste täsmälleen samassa paikassa kuin Dhanallakin.
Erityisen uhkaavan tilanteesta tekee se, että Brandtin perheellä on salaisuus, jonka ei pitäisi päästä päivänvaloon Amsterdamin kaduilla. Vai onko mahdollista, että syntejä annetaan anteeksi, kun varakkuutta ja asemaa on riittävän paljon? Vai käykö sittenkin niin, että nimenomaan aseman ja varakkuuden tähden salaisuudesta perille päässeet ovat valmiita petokseen?

Nukkekaappi avaa lukijalle elämäntäyteisen kuvaston 1600-luvun Amsterdamista. Kuvasto on kiehtova ja kiinnostava, ja jouheva kerronta pitää otteessaan. Henkilöt jäävät kuitenkin melkoisen yksiulotteisiksi eikä se, miten 18-vuotias maalaistyttö kasvaa muutamassa kuukaudessa ottamaan ohjia käsiinsä, ole täysin vakuuttavaa. Naisten asemaa vuosisatoja sitten kuvataan kyllä kiintoisasti: Amsterdamissa naiset sentään voivat liikkua kadulla ilman miesseuraa.

Tunnelmaa on luotu tehokkaasti ja miljöötä kuvataan eläväksi, mutta silti jotain jää puuttumaan. Tuntuu, että kaikkia elementtejä ei ole maltettu hyödyntää vaan hyviä aineksia sipaistaan melko kepeällä otteella - ehkä teemojen karsiminen olisi antanut tilaa syvyyteen. Loppujen lopuksi: Nukkekaappi on kelpo lukuromaani, joka viihdyttää mutta ei herätä syviä ihastuksen huokauksia ainakaan tässä lukijassa.

Burtonin romaanista kirjoittavat myös Katja, HennaUlla, Leena, TuijaKirjaluotsi, Annika, Riitta ja Amma. Hakemalla löytyy lisää, blogeissa kirjasta on kirjoitettu runsaasti.

Helmet 2017: 42. Esikoisteos.

Kommentit

  1. Tykkään historiallisista kirjoista ja tässä oli yksi kelpo teos tuolta ajalta. Aika hyvin tuli esille naisen paikka avioliitossa ja muutenkin yhteiskunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen asema mietitytti monessa kohtaa, ja sitä tuotiinkin hyvin esille. Kelpo teos tosiaan.

      Poista
  2. Bloggauksesi summaa paljon ajatuksiani Nukkekaapista. Pidin ideasta (ja kauniista kannesta!) ja ajattelin, että siinä voisi olla ainesta paljoon, mutta toteutus oli jäänyt aika tavanomaiseksi. Lukuromaanina menee, mutta harmillisen pinnalliseksi ja väärällä tavalla helpoksi (olisin kaivannut haastetta) lukukokemuksesi jäi tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on tosiaan kaunis. :) Ideasta pidin minäkin, ja kyllä Johanneksen kohtalo mietitytti nykylukijaa aika tavalla. Turhan helppo lukukokemus tosiaan mutta ihan hyvää ajanvietettä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on