Siirry pääsisältöön

Hanya Yanagihara: Pieni elämä

"Viime aikoina hän oli miettinyt, mahtoiko läheisriippuvuus olla niin paha juttu. Hänen ystävyyssuhteensa tuottivat hänelle nautintoa eivätkä haitanneet ketään, joten mitä väliä sillä oli, olivatko ne läheisriippuvuutta vai ei? Ja sitä paitsi, miten ystävyys muka oli läheisriippuvaisempaa kuin rakkaussuhde?"
Hanya Yanagihara: Pieni elämä
(Tammi 2017)
Alkuteos A Little Life 2015
Suomentanut Arto Schroderus
939 sivua
Voi, Jude. Huokaus karkaa mieleen useamman kerran Pientä elämää lukiessa. Voi, Jude. Vaikka romaani on kuvaus neljän miehen ystävyydestä, kiertyy kaikki salaperäiseen ja sulkeutuneeseen Judeen, joka on pienestä pitäen joutunut kokemaan liian paljon, näkemään liian paljon ja olemaan liian paljosta vastuussa.

Juden elämäntarina, hänen pieni elämänsä, nostaa esiin monenlaisia kysymyksiä. Voiko rakkaus korjata sen, mikä on rikkoutunut pirstaleiksi aivan liian varhain? Voiko luottamusta syntyä, vaikka se on liian monta kertaa tuhottu? Voiko elämästä kasvaa elämisen arvoista, vaikka perustat eivät ole kunnossa?

Juden rinnalla ja taustalla elävät erilaisista lähtökohdista ponnistaneet ystävät. Willem haaveilee näyttelijän urasta, JB halajaa taiteen pariin ja Malcolmia kiinnostaa arkkitehtuuri. Jude puolestaan suuntautuu jurismin alalle. Kaikki neljä saavuttavat unelmiaan ja toteuttavat toiveitaan, mutta silti Pientä elämää varjostaa murheellinen alavire, kaiken yllä leijuu kysymys ihmisyydestä, elämisen merkityksestä ja olemisesta suhteessa toisiin.
Jos olisin toisenlainen ihminen, sanoisin ehkä, että koko tämä välikohtaus on vertauskuva elämälle yleensä: jotain särkyy, ja joskus se korjataan, mutta useimmiten sitä tajuaa, että vaikka kuhmuja tulee minne tulee, elämä pyrkii hyvittämään menetykset, joskus jopa ylenpalttisesti.
Ehkä elämä tosiaan pyrkii hyvittämään menetyksiä, jopa Juden, jonka saamat kuhmut ovat käsittämättömän suuria ja kipeitä. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, voiko kaiken korjata tai hyvittää. Entä mikä on ihmisen oma vastuu eheytymisen tiellä?

Hanya Yanagihara kuvaa vivahteikkaan kauniisti ja psykologisesti osuvasti henkilöitään. Erityisesti Jude piirtyy esiin moniulotteisena hahmona, jossa riittää tutkittavaa. Onko hänen elämäntarinansa täysin uskottava, sitä jäin miettimään, mutta toisaalta optimistisesti haluan suoda edes hitusen onnea ihmiselle, jota on kohdeltu kaltoin. Tarinassa rohjetaan tarttua myös nurjiin puoliin, ja paikoin väkivallan kuvaus raastaa. Pieni elämä koskettaa, jopa satuttaa, eikä päästä irti otteestaan kovin pian, vaikka kirjan kannet ovat jo sulkeutuneet.

Pieni elämä on tiiliskivi, joka vie maailmaansa. Matka ei aina, ei edes kovin usein, ole kovin miellyttävä, mutta se on ehdottomasti tekemisen arvoinen. Yanagihara käsittelee esimerkiksi rakkautta, ystävyyttä, traumatisoituneisuutta, seksuaalisuutta, menneisyyden varjoja, mielenterveyttä ja häpeää upealla tavalla. Kerronta on runsasta, paikoin rönsyilevääkin, mutta jotenkin se kuuluu asiaan. Asiaan kuuluu, että asioille annetaan aikaa: hätäilemisestä ei kirjailijaa voi mitenkään syyttää.

Romaanin tarina on lohduton, murheellinen ja jopa ahdistava. Mutta erityisellä tavalla se myös kannattelee lukijaansa, ei sysää liian syvälle. Pieni elämä on tämän kirjavuoden parhaita käännöskirjoja, ja vaikea on kuvitella, että kovin pian eteen osuisi toista kirjaa, joka vetoaisi tunteisiin yhtä suuresti.

Helmet 2017: 39. Ikääntymisestä kertova kirja.

Toisaalla:
Kirsin kirjanurkka, Kirja vieköön!, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjavinkit ja Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua.

Kommentit

  1. Minä pidin tästä teoksesta kovasti. Henkilötarinat eivät välttämättä ole täysin uskottavia, mutta syvälle ne kyllä menevät. Kirjan ahdistava mutta ajatuksia herättävä tunnelma jää riipimään mieltä pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirri, kiva kuulla, että sinäkin pidit. Henkilötarinat tosiaan menevät syvälle, ja ehkä siinä ei enää tarvitsekaan miettiä, ovatko ne uskottavia.

      Poista
  2. Pieni elämä on melkoinen järkäle, jonka lukeminen otti hetkittäin koville, mutta joka kokonaisuutena vei mukanaan. Koskettava, hurja, ruma ja kauniskin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tiivistät kyllä hyvin neljään adjektiiviin Pienen elämän. Helpolla kirja ei lukijaansa päästänyt mutta jätti vahvan jäljen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok