Siirry pääsisältöön

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja

"Toistaiseksi elimme vain pikku harmien, arkisten huolien ja kinan keskellä. Minun työni oli nyt pitää talo kunnossa, tarjota edes se suoja näille ihmisilleni, kulkea lumikatulaisteni rinnalla ja kasvaa osaksi heidän elämäänsä. Pelkkä utelias muistiin kirjaaminen syvenisi ymmärrykseksi, niin toivoin. Olin saanut jo kiinni joistakin arjen rutiineista ja nukuin yöni hyvin unia näkemättä. Alitajunta teki tilaa tuleville valveajan kauhuille."
Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja
(WSOY 2017)
357 sivua
Katja Kaukosen romaani vie lukijan unenomaiselle matkalle toisen maailmansodan aikaiseen Puolaan. Matkalla ei voi välttyä painajaisilta, mutta onneksi niihin limittyy unelmia ja tavallisen arjen kuvia elävine henkilöhahmoineen.

Romaanin kertoja on kiehtova. Hän saapuu toukokuussa 1937 puolalaiseen pikkukaupunkiin ja ilmoittaa nimekseen Bajek. Hän asettuu osaksi Lumikadun kirjavaa yhteisöä, seuraa elämänmenoa ja on salaperäinen mutta onnistuu silti löytämään paikkansa naapurustossa. Vaikka Bajek kuvaa tapahtumia omasta näkökulmastaan, tuntuu hän koko ajan olevan tapahtumista perillä muita paremmin. Vähän hän kuitenkin itsestään paljastaa ja jää tarinan päätyttyäkin varsin arvoitukselliseksi.
Olin jo ehtinyt kaupungin toiselle laidalle ja aikeissa kääntyä takaisin, kun kuulin ilmahälytyksen. Yhtäkkiä sota saapui Gwiazdaan kaiken hajottavana räjähdyksenä. Enää emme olleet turvassa, piti olla alati valpas, sännätä suojaan kellareihin ja kiireessä kyhättyihin pommisuojiin.
Kiehtovia ovat muutkin henkilöt. He elävät arkeaan sodan varjon alla ja sitten, kun sota todella alkaa, etsivät keinojaan elää elämää epätavallisissa olosuhteissa. Lilka, Pawel, Olga, Bruno ja Marek - kaikki he ovat tavallisia ihmisiä mutta kuitenkin omanlaisiaan, heidän kohtalonaan on elää aikaa, joka rikkoo valtavan paljon. Lumikadun henkilöt ja tapahtumat nähdään Bajekin kautta. Bajek puolestaan säilyttää naapurustoonsa tietynlaisen etäisyyden, ja jonkinlainen etäisyys lukiessakin jää suhteessa henkilöihin.

"Toisinaan Lumikadun aika hidastui tapahtumattomuuteen", toisinaan taas "aika tiheni", oltiin "joko epätoivoisia tai ylettömän toiveikkaita". Saksalaisten saapuminen ja juutalaisvainot aiheuttavat sen, että useimmiten on viisainta sulkea silmät ja olla tietämätön. Kuka selviää, kuka ei? Kuka joutuu todistamaan omaan kotikaupunkiin saapuvia kauheuksia, jotka tekevät koko olemisesta epävakaata?

Toisesta maailmansodasta on kirjoitettu valtavan paljon, mutta Kaukosen romaani ottaa paikkansa sodasta kertovien tarinoiden rinnalla. Kaukonen kirjoittaa tavattoman kauniisti, ja ajoittain oli pakko pysähtyä ihastelemaan kielen runollisuutta. Imua olisin kaivannut hitusen enemmän, mutta toisaalta tarinassa on jotain, joka jää kutkuttamaan mieltä mukavasti. Hetkien katoavaisuus, pienet ihmiset suurissa myllerryksissä, historia ja nykyaika - monenlaisia mietteitä romaanin myötä heräsi.

Muualla: Leena Lumi, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjaluotsi, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena ja Kirjapolkuni.

Helmet 2017: Vuoden 2017 uutuuskirja.

Romaani Adlibriksen* valikoimissa.

Kommentit

  1. Tämä ei avautunut minulle ja se harmistuttaa hiukkasen. Vein kirjan takaisin kirjastoon. Jospa mun pää ymmärtää sitä toisella kertaa paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä aika ei vain ollut oikea ja kannattaa antaa kirjalle toinen mahdollisuus.

      Poista
  2. Jonna, minulle tämä oli ihan sitä ominta lukemistani eli tässä tapahtumattomuuskaan ei ollut vailla makuja, tuoksuja, tuntoja, kaikki oli tiheää. Jokin varjo läsnä. Odotus. Sekin aika kuitenkin elettiin. Mystiikkaa just sopivasti. Upea kieli, upea kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvaat romaania todella osuvasti, Leena! Kaukonen kirjoittaa niin kauniisti, että romaanin äärelle voisi jäädä vain ihastelemaan kieltä.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El