Siirry pääsisältöön

Anneli Kanto: Lahtarit

"Tuomikylän asemalta meirän laitettiin junahan. Ei muka saanut sanua, mihinkä ollahan menos, koska se oli sotasalaisuus, mutta kumminkin kaikki puhuu, jotta Vilppulaan ollahan menos. Seinäjokiset reheväälivät, jotta heitä oli kauhia väkijoukko ja torvisoittokunta laittanu matkahan ja Vaasan marssia oli puhallettu, mutta meille soitteli vain puhelinlangat pakkasees. (Suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko)"
Anneli Kanto: Lahtarit
(Gummerus 2017)
389 sivua
Anneli Kannon romaani Lahtarit kertoo Suomen sisällissodasta valkoisten näkökulmasta ja on siten tervetullut lisä historiallisten romaanien joukkoon. Punaisten kauttahan sotaa on kuvattu paljon, mutta valkoinen puoli on ollut selvässä paitsiossa.

Punaisten puoli saakin äänensä kuuluviin monen, monen henkilön kautta. Mosaiikkimainen romaani antaa puheenvuoron esimerkiksi lakitieteen ylioppilaalle, kuularuiskumasinistille ja jääkärille. Ei ole yllätys, että ääneen pääsevät pääasiassa miehet, mutta onpa joukossa naisiakin, kuten emäntä ja eräs kansanopistolainen, josta tulee myöhemmin muonittaja, muun muassa.

Henkilöitä tosiaan on runsaasti, ja kukin heistä puhuu vuorollaan lyhyehkösti. Äänet ovat erilaisia ja erottuvia, ja hienosti Kanto tuo esille erilaisia puhetapoja ja ihmisten vaihtuvia elämäntilanteita ja asemia epätavallisessa tilanteessa. Yhteistä kaikille on se, että sota vaikuttaa elämään suuresti ja peruuttamattomasti.

Vaikka romaanin henkilögalleria kiinnostava onkin, olisi minun makuuni vähemmän ollut tällä kertaa enemmän. Henkilöihin oli vaikea päästä kiinni, kun hahmot vaihtuivat niin tiuhaan. Toki jotkut erottuivat joukosta toisia enemmän, mutta jotkut jäivät vain alaviitteiksi, joista ei juuri muistikuvia muodostunut. Silti laajalla joukolla on puolensa, sillä henkilöt kuvaavat vakuuttavasti sitä, miten erilaisiin ja moniin ihmisjoukkoihin sota vaikutti ja miten moninaista sota on. Sodan mielettömyys on läsnä lähes koko ajan.
Voin sanoa olevani haavoittuneiden puolella, mutta onko siinäkään työssä mieltä? Tuolla metsässä ihmiset ampuvat toisiaan tappaakseen, ja me sidomme heidän toisilleen aiheuttamansa haavat. He himoitsevat vuodattaa veren toisistaan, ja me yritämme tukkia verenvuodon. Sehän on mielipuolista, järjetöntä. (Ambulanssilääkäri Ilmari Ikola)
Sota on sattumanvaraista, röyhkeää, niin alkukantaista ja raakaa, ettei sille ole sanoja. Miksi kuvittelin, että ruotsalainen aateliskilpi suojaisi suomalaisen punikin luodilta? Toivon, että valkoinen armeija korjaa ruumiini eikä se joudu punikkien häpäisemäksi. Saanko koskaan enää teetä ja voileipiä? Miksei omien tuli lakkaa? Miksei tämä lopu? (Kapteeni, ruotsalainen vapaaehtoinen Heijke Heijkenskiöld)
Romaanin rakenteen myötä Lahtarit on kuin kokoelma välähdysmäisiä kuvia. Kuvien myötä syntyvä vaikutelma sodasta on todentuntuinen ja vakuuttava, ja Kanto onkin käynyt kirjaansa varten lävitse mittavan lähdeaineiston. Vaikka romaanin näyttämönä on sota, ei tarjolla ole pelkkää surkeutta vaan seassa välähtelee huumoria. Tavalliset ihmiset viedään keskelle kaaosta, ja selviytymisen keinot on löydettävä.

Lahtarit näyttää sen, miten saman maan kansalaiset asettuvat toisiaan vastaan ja miten naapurista tulee yhtäkkiä vihollinen. Kauheuksiin ja mielipuolisuuksiin sorrutaan molemmin puolin, eikä kukaan ole entisellään, kun sota viimein päättyy. Kirjan kansien sulkeuduttua mielessä pyörii kysymys, onko sodassa voittajia.

Lahtareista sanansa sanovat myös esimerkiksi Katja, Mikko, Tuija, Elina, MariLiisa ja Kaisa.

Helmet 2017: 8. Suomen historiasta kertova kirja.

Kommentit

  1. Vuosi 1918 on vieläkin arka ja monille käsittelemätön asia. Itse selvittelin asian joskus lukion jälkeen. Itse olen pohtinut myös sitä, miten meidän olisi käynyt, jos lopputulos olisi ollut toinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen pohtinut minäkin. Aika lähellä historiassamme on monta käännekohtaa, joiden toisenlainen tulos olisi vaikuttanut varmasti paljon meihin.

      Poista
  2. Luin kirjaa aika kauan ja elin Tampereen kohtalokkaita päiviä turhakin rankasti (kirja osui luettavaksi samoihin päivämääriinkin kaiken kukkuraksi). On tosiaankin aiheellista kysyä, onko sodassa voittajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin lukeminen vei aikaa. Mietiskelin tosin, olisiko tiiviimpi luenta ollut romaanille palvelus. Ehkä.

      Poista
  3. Tämän kirjan haluaisin vielä lukea. Mielenkiintoinen tuo rakenne, jossa moni ihminen kertoo näkökulmansa. Ja lainaamissasi otteissa on hyviä ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että ajatuksia herättäviä toteamuksia kirjassa riitti runsaasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...