Siirry pääsisältöön

Anneli Kanto: Lahtarit

"Tuomikylän asemalta meirän laitettiin junahan. Ei muka saanut sanua, mihinkä ollahan menos, koska se oli sotasalaisuus, mutta kumminkin kaikki puhuu, jotta Vilppulaan ollahan menos. Seinäjokiset reheväälivät, jotta heitä oli kauhia väkijoukko ja torvisoittokunta laittanu matkahan ja Vaasan marssia oli puhallettu, mutta meille soitteli vain puhelinlangat pakkasees. (Suojeluskuntalainen Hermanni Larva-Kokko)"
Anneli Kanto: Lahtarit
(Gummerus 2017)
389 sivua
Anneli Kannon romaani Lahtarit kertoo Suomen sisällissodasta valkoisten näkökulmasta ja on siten tervetullut lisä historiallisten romaanien joukkoon. Punaisten kauttahan sotaa on kuvattu paljon, mutta valkoinen puoli on ollut selvässä paitsiossa.

Punaisten puoli saakin äänensä kuuluviin monen, monen henkilön kautta. Mosaiikkimainen romaani antaa puheenvuoron esimerkiksi lakitieteen ylioppilaalle, kuularuiskumasinistille ja jääkärille. Ei ole yllätys, että ääneen pääsevät pääasiassa miehet, mutta onpa joukossa naisiakin, kuten emäntä ja eräs kansanopistolainen, josta tulee myöhemmin muonittaja, muun muassa.

Henkilöitä tosiaan on runsaasti, ja kukin heistä puhuu vuorollaan lyhyehkösti. Äänet ovat erilaisia ja erottuvia, ja hienosti Kanto tuo esille erilaisia puhetapoja ja ihmisten vaihtuvia elämäntilanteita ja asemia epätavallisessa tilanteessa. Yhteistä kaikille on se, että sota vaikuttaa elämään suuresti ja peruuttamattomasti.

Vaikka romaanin henkilögalleria kiinnostava onkin, olisi minun makuuni vähemmän ollut tällä kertaa enemmän. Henkilöihin oli vaikea päästä kiinni, kun hahmot vaihtuivat niin tiuhaan. Toki jotkut erottuivat joukosta toisia enemmän, mutta jotkut jäivät vain alaviitteiksi, joista ei juuri muistikuvia muodostunut. Silti laajalla joukolla on puolensa, sillä henkilöt kuvaavat vakuuttavasti sitä, miten erilaisiin ja moniin ihmisjoukkoihin sota vaikutti ja miten moninaista sota on. Sodan mielettömyys on läsnä lähes koko ajan.
Voin sanoa olevani haavoittuneiden puolella, mutta onko siinäkään työssä mieltä? Tuolla metsässä ihmiset ampuvat toisiaan tappaakseen, ja me sidomme heidän toisilleen aiheuttamansa haavat. He himoitsevat vuodattaa veren toisistaan, ja me yritämme tukkia verenvuodon. Sehän on mielipuolista, järjetöntä. (Ambulanssilääkäri Ilmari Ikola)
Sota on sattumanvaraista, röyhkeää, niin alkukantaista ja raakaa, ettei sille ole sanoja. Miksi kuvittelin, että ruotsalainen aateliskilpi suojaisi suomalaisen punikin luodilta? Toivon, että valkoinen armeija korjaa ruumiini eikä se joudu punikkien häpäisemäksi. Saanko koskaan enää teetä ja voileipiä? Miksei omien tuli lakkaa? Miksei tämä lopu? (Kapteeni, ruotsalainen vapaaehtoinen Heijke Heijkenskiöld)
Romaanin rakenteen myötä Lahtarit on kuin kokoelma välähdysmäisiä kuvia. Kuvien myötä syntyvä vaikutelma sodasta on todentuntuinen ja vakuuttava, ja Kanto onkin käynyt kirjaansa varten lävitse mittavan lähdeaineiston. Vaikka romaanin näyttämönä on sota, ei tarjolla ole pelkkää surkeutta vaan seassa välähtelee huumoria. Tavalliset ihmiset viedään keskelle kaaosta, ja selviytymisen keinot on löydettävä.

Lahtarit näyttää sen, miten saman maan kansalaiset asettuvat toisiaan vastaan ja miten naapurista tulee yhtäkkiä vihollinen. Kauheuksiin ja mielipuolisuuksiin sorrutaan molemmin puolin, eikä kukaan ole entisellään, kun sota viimein päättyy. Kirjan kansien sulkeuduttua mielessä pyörii kysymys, onko sodassa voittajia.

Lahtareista sanansa sanovat myös esimerkiksi Katja, Mikko, Tuija, Elina, MariLiisa ja Kaisa.

Helmet 2017: 8. Suomen historiasta kertova kirja.

Kommentit

  1. Vuosi 1918 on vieläkin arka ja monille käsittelemätön asia. Itse selvittelin asian joskus lukion jälkeen. Itse olen pohtinut myös sitä, miten meidän olisi käynyt, jos lopputulos olisi ollut toinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen pohtinut minäkin. Aika lähellä historiassamme on monta käännekohtaa, joiden toisenlainen tulos olisi vaikuttanut varmasti paljon meihin.

      Poista
  2. Luin kirjaa aika kauan ja elin Tampereen kohtalokkaita päiviä turhakin rankasti (kirja osui luettavaksi samoihin päivämääriinkin kaiken kukkuraksi). On tosiaankin aiheellista kysyä, onko sodassa voittajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin lukeminen vei aikaa. Mietiskelin tosin, olisiko tiiviimpi luenta ollut romaanille palvelus. Ehkä.

      Poista
  3. Tämän kirjan haluaisin vielä lukea. Mielenkiintoinen tuo rakenne, jossa moni ihminen kertoo näkökulmansa. Ja lainaamissasi otteissa on hyviä ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että ajatuksia herättäviä toteamuksia kirjassa riitti runsaasti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Herman Koch: Lääkäri

"He haluavat että heidät tutkitaan . He eivät tyydy lääkärin monivuotiseen kokemukseen, hänen kliiniseen katseeseensa joka rekisteröi yhdellä silmäyksellä mikä jotakuta vaivaa, koska on nähnyt saman jo satatuhatta kertaa. Koska hän tietää kokemuksesta, ettei hänen sadannellatuhannennella ensimmäisellä kerralla tarvitse yhtäkkiä pukea kumihansikkaitaan." Herman Koch: Lääkäri Siltala 2013 Hollanninkielinen alkuteos Zomerhuis met zwembad  2011 Suomentanut Sanna van Leeuwen 447 sivua Herman Kochin Lääkäri -romaani tutustuttaa lukijansa yleislääkäri Marc Schlosseriin, joka on varsin omintakeinen tyyppi. Hän on onnistunut luomaan itsestään kuvan lääkärinä, jolla on aikaa. Hänen vastaanotolleen jonotetaan, vaikka hän yrittää olla kuuntelematta potilaitaan ja mieluummin vain katselee ja jättää tutkimatta. Suhtautuminen potilaisiin on kyynistä ja välinpitämätöntä. Heitä on potilaistani selvä enemmistö, useimpia ei vaivaa yhtikäs mikään. He voihkivat ja valittavat, ääntelystä

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Lucy Foley: Jahti

Kun hän on lähempänä, huomaan, että hänen piirteensä ovat jähmettyneet järkytyksestä. Tunnen ilmeen. Olen nähnyt sen ennenkin. Juuri tuollaiselta näyttää ihminen, joka on nähnyt jotakin kauhistuttavaa, jotakin, mikä ei kuulu ihmisen tavallisiin kokemuksiin. Avaan oven ja päästän hänet sisään. Hän tuo mukanaan jääkylmää ilmaa ja lunta. – Mitä on tapahtunut, kysyn häneltä. Lucy Foley: Jahti Otava 2020 alkuteos The Hunting Party suomentanut  Satu Leveelahti äänikirjan lukija Outi Vuoriranta kesto 10 h 24 min Jahdissa  uutta vuotta kokoontuu vastaanottamaan yhdeksänhenkinen kaveriporukka Lontoosta. Hyväosainen ja hieman elitistiseltä vaikuttava joukkio suuntaa Skotlantiin syrjäiseen lomakylään perinteitä kunnioittaen: joukkion tapana on ollut hakeutua aika ajoin yhteen vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan menneitä. Mukana on neljä pariskuntaa, yksi lapsi ja yksi sinkku. Aika pian selviää, että henkilöillä ei ole niin lämpimät ja läheiset välit kuin mitä ulospäin yritetään esittää. Muutama