Siirry pääsisältöön

Han Kang: Vegetaristi

"Tuli kevät, eikä vaimoni ollut vieläkään pyörtänyt päätöstään. Hän oli ollut sanansa mittainen, sillä en ollut nähnyt kertaakaan hänen panevan suuhunsa lihan murentakaan, mutta en ollut viitsinyt valittaa enää pitkään aikaan. Kun joku muuttuu niin perin pohjin kuin hän, muut eivät voi tehdä muuta kuin istua kädet ristissä ja antaa asioiden edetä omalla painollaan."
Han Kang: Vegetaristi
(Gummerus 2017)
Alkuteos 채식주의자 2007
Englanninnoksesta The Vegetarian
suomentanut Sari Karhulahti
215 sivua
Han Kangin romaani Vegetaristi on alun perin julkaistu vuonna 2007, mutta se suomennettiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin - kenties 2016 myönnetyn Booker-palkinnon innoittamana. Deborah Smithin englanninnoksesta romaanin on suomentanut Sari Karhulahti.

Romaanin päähenkilö on eteläkorealaisnainen nimeltä Yeong-hye. Hän on hiljainen ja rauhallinen, elää avioliitossa jossa mies on selvästi johtaja ja naisen tehtävänä on täyttää puolisonsa tarpeet. Tasainen ja sovinnainen elämä järkkyy, kun Yeong-hye raakoja painajaisia nähtyään päättää lopettaa lihansyönnin. Samalla muuttuu muutakin, sillä ensimmäistä kertaa avioliittonsa aikana Yeong-hyen puoliso joutuu lähtemään töihin ilman, että vaimo ojentaa miehelleen tämän tavarat ja saattaa ovelle.

Päätös lihansyönnin lopettamisesta sysää liikkeelle tapahtumia, jotka kärjistyvät kohti kliimaksia. Käydään tahtojen taistelua, kun naisen päätös rikkoo perinteisiä tapoja toimia. Lähellä olevat suhtautuvat Yeong-hyen toimiin eri tavoin, ja lopulta kyseessä ei olekaan vain se, mitä syödään, vaan se, mitä kukin päättää. Kenellä on oikeus päättää ja mistä? Mikä on sopivaa, mikä ei? Mikä on sallittua?
Yeong-hye muistutti häntä asioista, joita hän ei enää kestänyt. Hän ei voinut antaa Yeong-hyelle anteeksi sitä, että Yeong-hye oli ylittänyt yksinään rajan, jonka tuolle puolen hän ei ikinä kykenisi menemään, eikä sitä, että Yeong-hye oli viitannut niin tavattoman vastuuttomasti kintaalla sovinnaisuussäännöille mutta jättänyt hänet niiden vangiksi. Eikä hän ollut edes tiennyt olevansa kaltereiden takana, ennen kuin sisar oli murtanut omansa.
Vegetaristi on moniääninen romaani, jonka keskushenkilön Yeong-hyen omaa ääntä ei juuri kuulla. Nainen on valokeilassa aviomiehensä, lankonsa ja sisarensa kautta: kukin katsoo häntä omien silmälasiensa lävitse, omasta näkökulmastaan. Ratkaisu on minusta varsin onnistunut.

Romaanista hahmottuva kuva eteläkorealaisesta kulttuurista on kiinnostava sovinnaisuussääntöineen ja perinteineen. Tosin aivan kaikkea en voi sanoa ymmärtäneeni: miksi esimerkiksi mongoliläiskä on Yeong-hyen langolle niin vastustamaton? Ehkä kulttuurin kautta selittyvät myös jotkin seikat, jotka jäivät minun makuuni hieman liikaa ilmaan: minun makuuni tapahtumat kärjistyvät liiaksi ilman kunnollista alustamista.

Ajatus siitä, miten vegetaristiksi ryhtyvä nainen muuttuu kasviksi, on kiehtova. Tarinasta muodostuu mielessäni voimakkaasti visuaalinen kokemus - niin brutaali kuin kaunis. Vimmainen tarina pitää otteessaan ja hämmentää mutta jotain jää puuttumaan, jotta romaani nousisi parhaiden lukukokemusten joukkoon. Ajatuksia ja tulkintamahdollisuuksia Vegetaristi joka tapauksessa monikerroksisuudessaan mieleen jättää, siitä ei pääse mihinkään.

Vegetaristista muualla: Luettua elämää, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Yöpöydän kirjatLumiomena, Kirjaluotsi ja Pieni kirjasto. Muitakin löytyy!

Helmet 2017 -listalta kuittaan tällä romaanilla kohdan 16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja.

Kommentit

  1. Luin tämän vähän aikaa sitten ja täytyy myöntää että fiilikset ovat hieman ristiriitaiset. En varauksetta ihastunut. Ja ehdottoman samaa mieltä olen kanssasi siitä, että joissain kohdin tapahtumat kärjistyivät oudosti liian paljon ilman alustamista. Monitulkintainen teos ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiriitaista tosiaan. Toisaalta tarina vei mukanaan, mutta sitten joku viimeinen juttu jäi puuttumaan.

      Poista
  2. Voimakkaan visuaalinen ja vimmainen tämä olikin. Ajatus kasviksi muuttuvasta naisesta oli myös huikea. Mutta kun ne miehet olivat niin kertakaikkisen ällöttäviä ja itsekkäitä, niin ei kai naiselle oikein muuta pakokeinoa jäänyt. Jokin tässä asetelmassa oli turhan suoraviivaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Visuaalisuus on havaittu muuallakin: käsittääkseni tästä romaanista puuhataan elokuvaa. Kiintoisaa!

      Poista
  3. Jonna, luulen että juuri ne kohdat, joiden sinä koit jäävän "liikaa ilmaan" oli osin niitä, joista minä taas niin kovin pidin. Pidän siitä, että en ns. ymmärrä kaikkea. Minuun vetosi erityisesti kirjan keskimmäinen osio ja siitä onkin jäänyt vahvoja kuvia mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin erityisen visuaalisena kokemuksena juuri tuota keskimmäistä osaa. Muutenkin pidin siitä, miten eri näkökulmat olivat niin erilaisia ja omanlaisiaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…