"Ja aina minä sanoin, että ne kesän 1987 tapahtumat nostivat ympärilleen pahan olon aallon. Sitä pahaa oloa on vaikea lievittää, vaikka tekisi elämässään mitä hyvää. Ne olivat varsinaiset sydämensärkijäiset."
Sydämenmurskajaiset on Markus Ahosen neljäs Markku Isaksson -dekkari. Tällä kertaa helsinkiläinen Isaksson päätyy tutkimaan murhaa, kun merestä löytyy maailmalla rikastuneen Karl Bellmanin ruumis. Pian selviää, että Bellmanin kuolema on osa laajempaa ja monimutkaisempaa vyyhtiä, jonka langat ulottuvat vuoteen 1987 saakka. Silloin surmansa sai 15-vuotias rippikoululainen konfirmaatiota edeltävänä yönä Vuosaaressa.
Eikä aikaakaan, kun ruumiita on vielä enemmänkin kuin kaksi. Kuolemantapauksia ei vain ole aiemmin osattu yhdistää toisiinsa, mutta nyt yhteys löytyy: rippikoulukesän 1987 kaiut kantautuvat vuoteen 2015 saakka. Kesää muistellaan myös Syyriassa saakka, kun yksi rippikoululaisista on kellarissa vankina ja yrittää pelin sekä nuoren vartijansa avulla selvittää, kuka on syyllinen rippikoulukaverin kuolemaan.
Vauhtia ei tästä dekkarista puutu. Poliisit ovat ratkaisun lähellä mutta joutuvat hakemaan apua kansainvälisestä yhteistyöstä ja selvittämään monenmoisia kytköksiä, ennen kuin selvyyttä tapahtumiin saadaan. Rikosvyyhti on niin runsas, että perässä pysymisessä on tekemistä varsinkin, kun useampaa henkilöä kuvataan kolmannessa persoonassa ilman nimeä. Nimettömyys ja melko laaja henkilögalleria aiheuttivat sen, että murhaajan selvittyä piti miettiä, että kukas tämä tyyppi nyt olikaan. Ehkäpä tässä suhteessa vähemmän olisi ollut enemmän - tai ainakin henkilöiden nimeäminen olisi ollut lukijalle avuksi.
Markku Isaksson on hahmona miellyttävä, ja mukavasti hänen kauttaan kuvataan miehen arkista elämää haasteineen ja ilonaiheineen sekä toiveita esimerkiksi parisuhteeseen liittyen. Miellyttävää on sekin, että vaikka tarinassa kuollaan väkivaltaisesti, ei väkivallalla mässäillä. Kerronnassa on paikoin kömpelyyksiä mutta Ahonen taitaa miljöökuvauksen, minkä myötä tuntuu, kuin olisi paikalla niin Vuosaaressa kuin Syyriassa. Tarina etenee junan lailla niin, että kyydissä pysytteli mielellään loppuun saakka - ja mielelläni kyytiin vielä palaan vaikkapa viidennen dekkarin myötä.
Aikaisemmat Isaksson-dekkarit:
 |
| Markus Ahonen: Sydämenmurskajaiset (WSOY 2016) 440 sivua |
Eikä aikaakaan, kun ruumiita on vielä enemmänkin kuin kaksi. Kuolemantapauksia ei vain ole aiemmin osattu yhdistää toisiinsa, mutta nyt yhteys löytyy: rippikoulukesän 1987 kaiut kantautuvat vuoteen 2015 saakka. Kesää muistellaan myös Syyriassa saakka, kun yksi rippikoululaisista on kellarissa vankina ja yrittää pelin sekä nuoren vartijansa avulla selvittää, kuka on syyllinen rippikoulukaverin kuolemaan.
Vauhtia ei tästä dekkarista puutu. Poliisit ovat ratkaisun lähellä mutta joutuvat hakemaan apua kansainvälisestä yhteistyöstä ja selvittämään monenmoisia kytköksiä, ennen kuin selvyyttä tapahtumiin saadaan. Rikosvyyhti on niin runsas, että perässä pysymisessä on tekemistä varsinkin, kun useampaa henkilöä kuvataan kolmannessa persoonassa ilman nimeä. Nimettömyys ja melko laaja henkilögalleria aiheuttivat sen, että murhaajan selvittyä piti miettiä, että kukas tämä tyyppi nyt olikaan. Ehkäpä tässä suhteessa vähemmän olisi ollut enemmän - tai ainakin henkilöiden nimeäminen olisi ollut lukijalle avuksi.
Markku Isaksson on hahmona miellyttävä, ja mukavasti hänen kauttaan kuvataan miehen arkista elämää haasteineen ja ilonaiheineen sekä toiveita esimerkiksi parisuhteeseen liittyen. Miellyttävää on sekin, että vaikka tarinassa kuollaan väkivaltaisesti, ei väkivallalla mässäillä. Kerronnassa on paikoin kömpelyyksiä mutta Ahonen taitaa miljöökuvauksen, minkä myötä tuntuu, kuin olisi paikalla niin Vuosaaressa kuin Syyriassa. Tarina etenee junan lailla niin, että kyydissä pysytteli mielellään loppuun saakka - ja mielelläni kyytiin vielä palaan vaikkapa viidennen dekkarin myötä.
Aikaisemmat Isaksson-dekkarit:
Minustakin Ahonen kirjoittaa mukavasti ja Isaksson on sympaattinen tyyppi. Olen samaa mieltä siitä(kin), että kirjassa on liikaa henkilöitä ja hetkittäin on vaikea pysyä heidän perässään. Pääosin kuitenkin oikein toimiva dekkari.
VastaaPoistaKyllä, pääosin toimiva dekkari. Mielelläni Isakssonin tekemisiin perehdyn jatkossakin.
Poista