Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat

"Kyllä minä olen nähnyt, miten isä välillä vilkaisee taivasta. Ikään kuin se tarkistaisi jotain. Se menee ulos kävelläkseen autolle, mutta pari askelta otettuaan se katsoo ylös. Se on vain hetken pysähdys. Sitten se jatkaa matkaa taas."
Selja Ahava:
Taivaalta tippuvat asiat
(Gummerus 2015)
223 sivua
Selja Ahavan romaani Taivaalta tippuvat asiat on odotellut lukemistaan hyllyssäni jo lähes vuoden verran: sain kirjan viime jouluna lahjaksi Hannalta. Nyt viimein, vuoden lähestyessä päätöstään, tuli sopiva hetki tarttua kirjaan, josta olin kuullut kehuja ja jonka saaminen ilahdutti minua kovin paljon. Kiitos siis kirjasta, Hanna!

Ahavan romaani oli kyllä nimeltään tuttu. Romaani oli vuoden 2015 Finlandia-palkintoehdokkaana ja viime keväänä se sai EU:n kirjallisuuspalkinnon. Palkintohuomiointia en kirjan luettuani ihmettele lainkaan, niin erityinen ja hieno teos tässä on kyseessä.

Saara menettää traagisesti äitinsä. Kuolema on uskomaton sattuma, sillä äiti jää taivaalta tippuvan jäälohkareen alle. Myönteisiä sattumuksia kohtaa Saaran täti, joka voittaa kahdesti lotossa jättipotin. Toisaalla elää mies, johon salama osuu viisi kertaa.

Sattumuksistahan elämässä on myös kyse. Taivaalta tippuvien asioiden kohdalla sattumukset vain ovat niin mittavia, ettei niitä voi olankohautuksella ohittaa. On myös niin, että myönteinenkin sattuma saattaa olla jo melkein liikaa. Kysymys kuuluukin: mitä kaikkea ihminen kestää ja mistä kaikesta selviytyy?

Selja Ahava kuvaa henkilöitään ja heille koituvia elämänkäänteitä kauniisti, lämmöllä ja ymmärtäväisesti. Koko ajan rinnalla kulkee ajatus elämän sattumanvaraisuudesta, mutta ajatuksesta ei muodostu pelottava mörkö vaan lohdullinen, pehmeä peitto, jonka alle on mukava käpertyä. Surua ja surusta selviytymistä kuvataan kipeän kauniisti.
On asioita, jotka eivät mene ajan mukana pois. Ne eivät himmene, pehmene eivätkä muutu muistoiksi. Ne ovat aina yhtä kovia ja suuria, ne seisovat kuin patsas ihmisen mahassa ja rinnassa ja kumisevat siellä sitten.
Vaikka joku lähtee, muistot jäävät. Saara muistaa äidin, joka laittoi satuihin omiaan ja joka oli omenapuussa. Kun äiti kuoli, meiltä jäi satu kesken. Menetetyn tilalle tulee jotain uutta, vaikkei uusikaan välttämättä mene aivan suunnitellusti. Mutta menetettykään ei katoa kokonaan vaan jää osaksi elämää.
Ei aika pienennä äitiä eivätkä värit haalistu. Äiti vain räjähtää palasiksi, ja palaset jäävät ilmaan leijumaan.
Romaani muodostuu kolmesta osasta, joista ensimmäisessä näkökulma on Saaran. Toisessa osassa tutustutaan kaukaiseen merimieheen ja kolmannessa Kristaan, Saaran isän uuteen puolisoon. Vaikka Saaran osuus jää vahvimpana mieleen, toimivat muutkin osat ja siten kokonaisuus oikein hyvin.

Airi kiittää kirjaa kiehtovaksi ja Laura ihanaksi. Hieno ja poikkeuksellinen lukukokemus, toteaa Marile. Katja ei olisi halunnut kirjan päättyvän. Kiehtova yhdistelmä realismia ja taianomaisuutta, sanoo Sara.

Kommentit

  1. Aika erikoinen juoni, mutta tykkäsin kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tosiaan pidin kovasti. Olen iloinen, kun tulin kirjan viimein lukeneeksi.

      Poista
  2. Yksi upeimmista lukukokemuksistani on tämä kirja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Ahava tosiaan hienon lukukokemuksen tarjoaa!

      Poista
  3. Ihana tämä kirja kieltämättä oli, nuo linkkaamassasi postauksessani olevat pienet särötkin ovat ajan kuluessa unohtuneet, ja kirja muistuu mieleen näin useita kuukausia myöhemmin huomattavasti eheämpänä, parempana ja taitavampana kuin heti lukemisen jälkeen. Parhaat kirjat ja tarinat tosin suurenevatkin ajanmyötä, joten allekirjoitan ihanuuden edelleen. Hieno kirja, jopa ehkä kuitenkin sitä Eksyneen muistikirjaakin parempi, vaikka aluksi tuntui menevän juuri toisin päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiinnostavaa, miten aika vaikuttaa lukukokemukseen. Joskus käy niinkin päin, että tuoreeltaan hienolta tuntunut kirja haalistuu mielessä kovin pian. Olen samaa mieltä, että parhaat tarinat suurenevat, kun aikaa kuluu: onnistunut teos jää mieleen ja jatkaa elämäänsä ajatuksissa.

      Poista
  4. Minä luin tämän kirjan silloin ihan tuoreeltaan ja pidin kovasti. Minullekin vahvimpana jäi mieleen Saaran osuus, kirjailija tavoitti kielellisesti huikean hienosti nuoren tytön päänsisäisen maailman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, Saaran näkökulma vakuutti. Ahava käyttää kieltä niin kauniisti, että pitää palata kirjan pariin ihastelemaan uudelleenkin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on