Siirry pääsisältöön

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina (Verlyn Flieger toim.)

"Sitten vajosi emo taas murheeseensa, ja Kullervo huusi ääneen: 'Isäni veitsen kautta, kun olen kooltani isompi ja varreltani vahvempi, kostan minä isäni kohlut ja maksan sinun mahlasi, emoni ja kantajani.' Eikä hän näitä sanoja lausunut kuin sen ainoan kerran, mutta sen ainoan kerran kuuli Untamo hänen sanansa."

J. R. R. Tolkien: Kullervon tarina
(toim. Verlyn Flieger)
(WSOY 2016)
Alkuteos The Story of Kullervo
Suomentajat Alice Martin, Kersti Juva ja Jaakko Kankaanpää
163 sivua
Mikään uutinen ei ole se, että J. R. R. Tolkien ihaili Kalevalaa, kansalliseepostamme, joka kuulemma oli Tolkienin tarunkerronnan tärkeä liikkeellepanija. Erityisesti Tolkienin huomion puoleensa käänsi Kullervo, Kalevalan traagisin hahmo, varsinainen kovan onnen soturi, joka ei tunnu onnellisia käänteitä kohtaavan oikein missään vaiheessa elämäänsä.

Kullervon tarina on kokoelma tekstejä, jotka Verlyn Flieger on toimittanut kokonaisteokseksi. Flieger on Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on perehtynyt Tolkienin tuotantoon. Kullervon tarinan ydin on Tolkienin kesken jäänyt kertomus, joka pohjautuu vahvasti Kalevalan tarinaan. Lisäksi teoksesta löytyy kaksi Tolkienin esitelmäluonnosta Kalevalasta sekä Fliegerin huomautuksia ja kommentteja.

Toki Kullervon tarina on suomalaislukijalle varsin kiinnostava, sillä siinä konkretisoituu se, mikä on tiedettykin: Tolkien todella ammensi Kalevalasta runsaasti omaan uraansa. Sekin, miten Tolkien esitelmässään Kalevalaa kuvaa, on kiinnostavaa:
Näin ollen käsillä on kokoelma myyttisiä balladeja täynnä sitä alkukantaista aluskasvillisuutta, jota Euroopan kirjallisuudesta on yleisesti ottaen yritetty hävittää ja häivyttää vuosisatojen ajan, eri kansojen keskuudessa erilaisella menestyksellä, onnistuen missä aiemmin ja missä myöhemmin.
Tolkienille Kalevala on varasto "täynnä tarinoita, joita hienostuneisuus ei vielä ole ahtanut järkiperäisiin mittasuhteisiin; tarinoita, joissa liioittelu ei tunne minkäänlaista säällistä rajaa". Kukapa suomalainen ei sisäisesti hymyilisi sille, että Tolkienin mielestä suomen kieli "on vahva ehdokas Euroopan vaikeimmaksi kieleksi", tai sille, miten Keski-Maan fantasiamaailman luoja kuvaa Suomea maana, jossa sauna on ikimuistoisista ajoista lähtien ollut osa elämänmenoa ja jossa on "järviä ja tasankoja, joiden halki kaislareunaiset joet virtaavat".

Itse kertomus Kullervosta mukailee vahvasti alkuperäistarinaa mutta jää kesken. Teksti on jäänyt luonnosmaiseksi myös esimerkiksi siten, että kirjoittaja ei ole tehnyt lopullista päätöstä henkilöiden nimistä vaan ne vaihtelevat kesken tarinan. Siten kertomusta ei varsinaisesti voi lukuelämykseksi ylistää.

Voisi kuvitella, että suomalaislukijalle tämä teos on kiintoisampi kuin monelle muulle vahvan Suomi-yhteyden vuoksi, mutta välttämättä kaikki eivät innostu tarkastelemaan, mitä suuri fantasiakirjailija on maastamme aikanaan esitelmöinyt. Tolkien- ja/tai Kalevala-faneille teoksella voi olla annettavaa, mutta miksikään suuren yleisön suosikiksi Kullervon tarinasta tuskin on.

Karvakasakirjoissa ja Kirjavinkeissä teoksesta kirjoitetaan myös.

Kommentit

  1. Onpa harmi, että tämä on noin keskeneräisen oloinen. Luulen silti, että käyn kirjastossa ainakin selaamassa kirjaa, sen verran TSH- ja Tolkien fani olen. :)

    VastaaPoista
  2. Olen kuullut tosifanien tästä nauttineen, mutta meihin vähemmän-sellaisiin ei niin uponnut juuri tuon keskeneräisyyden takia :(
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan vakuuttunut keskeneräisen työn julkaisemin tarpeellisuudesta, mutta tosifanit voivat tästä kyllä ilahtua.

      Poista
  3. Kiitos Jonna mainiosta kirjaesittelystä! Hitusen tämä teos on mieltäni poltellut, mutta taitaa jäädä tutustumatta. Tukeudun sinuun ja Lönnrotin versioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lönnrotin versiossa on kyllä potkua, edelleen! :) Kiitos, Tuija.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on