Siirry pääsisältöön

Péter Gárdos: 117 kirjettä

"-Tuollaiseksi olen sinut aina kuvitellut. Aina. Unissani. Terve, Lili."
Péter Gárdos: 117 kirjettä
(Siltala 2016)
Alkuteos Hajnali láz 2015
Suomentanut Juhani Huotari
257 sivua
117 kirjettä on unkarilaisen elokuvaohjaaja Péter Gárdosin romaani, joka on tulkinta siitä, mitä Gárdosin vanhemmille tapahtui heti toisen maailmansodan päätyttyä. Sekä Miklos että Lili ovat päätyneet turvaan Ruotsiin vietettyään sodan viimeiset hetket keskitysleirillä.

Ruotsiin saavuttuaan Miklos saa kuulla, että elinaikaa hänellä on vain vähän. Lääkärin diagnoosista Miklos ei välitä vaan alkaa rakentaa tulevaisuuttaan: hän haluaa löytää itselleen vaimon ja kirjoittaa 117 samansisältöistä kirjettä Ruotsissa toipuville unkarilaisnaisille. Hän on varma, että kotimaan naisten joukosta hän löytää elämänkumppaninsa.
Mahtoiko isäni milloinkaan pohtia, mitä ne kaikki naiset ajattelivat avatessaan heille osoitettuja kirjekuoria? Kun he ottivat esiin kirjeet ja näkivät tuon säännöllisen kaunokirjoituksen?
Ja niin käy, että Lili vastaa saamaansa kirjeeseen. Alkaa kirjeenvaihto, joka johtaa myöhemmin tapaamiseen ja vielä myöhemmin avioliittoon.

Romaanissa on kiinnostavia aineksia. On esimerkiksi kiintoisaa tietää, että keskitysleirien uhreja kuljetettiin Ruotsiin kuntoutumaan ja toipumaan koettelemuksistaan. Lilin ja Miklosin rakkaustarina on kiehtova, ja kiinnostavia ovat myös ajan tapainkuvaukset. Ajatuksia herättää sekin, miten kauheita kokeneet nuoret aikuiset suuntaavat kohti tulevaisuutta ja haluavat jättää taakseen sen, mistä tulivat. Ehkä sen vuoksi jää paljon sanomatta.
Lopulta padot aukesivat, he puhuivat ahneesti saamatta edes lausetta loppuun, kuin patoallas olisi murtunut. He keskeyttivät malttamattomina toistensa puheen, olivat kiihkeitä ja halusivat kerralla korvata kaiken.
Mutta tärkeimmästä asiasta he vaikenivat.
Vaikenivat niin silloin kuin myöhemminkin.
117 kirjettä kuvaa Gárdosin vanhempien suhteen syntyhetkiä mutta myös sodan jälkeistä Eurooppaa ja sodan kokeneita ihmisiä. Tarinassa on mieltä kutkuttavia hahmoja, kuten Judit Gold, jonka tarkoitusperistä ei oikein saa selvää.

Vaikka romaanissa on runsaasti hyviä aineksia, jotain jää puuttumaan. Miklosin ja Lilin rakkaustarina jää etäiseksi, niin kuin henkilöhahmotkin. Käännöstyöhön on jäänyt häiritseviä virheitä, eikä lukukokemus kaiken kaikkiaan herätä suuria tunteita.

Kirjaan suhtaudutaan muissa blogeissa myötämielisemmin, vilkaisepa vaikka: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirjasähkökäyrä, KirjareppuUllan Luetut kirjat, Kannesta kanteenMari A:n kirjablogi, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Sivutiellä.

Kommentit

  1. Onko tämä kirja niitä kuuluisia konekäännöksiä tai jotain muuta sellaista, josta on kohistu tänä vuonna. Kirjassa on liikaa virheitä minunkin makuuni, vaikka yleensä yksittäiset virheet eivät haittaa. Tässä isää puhuteltiin välillä isoisänä jne.
    Minä koin suuria tunteita ja kirja oli ihana rakkaustarina ja selviytymistarina. Tuon ajan pikkumaisuus ja säännöt ja rajoitukset tulivat selvästi esille.
    Judith Gold sai kirjeen, mutta antoi sen Lilille vastattavaksi. Judith rakasti uskoakseni Liliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikolukeminen oli ainakin jäänyt sivuosaan.
      Minun tunteisiini tarina ei valitettavasti onnistunut vetoamaan, mutta olenkin selvästi vähemmistössä tässä suhteessa.
      Kiinnostava tulkinta Juditista! Ja ehdottomasti pohtimisen arvoinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

John Irving: Kaikki isäni hotellit

"Jos sinulla oli salaisuus, äiti säilytti sen: jos halusit demokraattista asioiden puintia ja keskustelua, joka saattoi venyä tuntikausia, pahimmassa tapauksessa viikkokausia - jopa kuukausia - pitkäksi, silloin toit asiasi isälle."
John Irvingin romaani Kaikki isäni hotellit on perhetarina. Keskiössä on Berryn perhe, jonka isä Winslow ei jätä toteuttamatta haaveitaan, joita muut eivät välttämättä pidä realistisina. Perheen äiti Mary on haudannut omat opiskelu- ja urahaaveensa voidakseen huolehtia iäkkäistä vanhemmistaan. Esikoispoika Frank on homoseksuaali ja tytär Franny valmissanainen selviytyjä. Tarinan minäkertoja John rakastaa Franny-sisartaan yli kaiken. Pikkusisko Lilly on lopettanut alle kymmenvuotiaana kasvamisen ja kuopus Egg rakastaa tavaroita ja pukeutumusta eikä tunnu kuulevan juuri mitään - tai sitten hän kuulee vain sen, mitä haluaa. Perhe on eittämättä epätavallinen, vaikka Franny ja minäkertoja väittävätkin toista:
"Ei me olla mitenkään erikoisia"…