Siirry pääsisältöön

Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

"Pirriween alakoulun oppilaiden vanhemmat olivat häkellyttävän ihastuneita naamiaisiin. Tavallisessa visailuillassa ei ollut heille kylliksi. Rouva Ponder tiesi saamansa kutsun perusteella, että joku valopää oli keksinyt tehdä tilaisuudesta Audrey ja Elvis -visailun, mikä tarkoitti sitä, että kaikkien naisten oli pukeuduttava Audrey Hepburniksi ja miesten Elvis Presleyksi. (Se oli osasyy siihen, että rouva Ponder oli kieltäytynyt kutsusta. Hän oli aina kammonnut naamiaisia.) Vaikutti siltä, että useimmat osallistujista olivat saaneet innoituksensa Audrey Hepburnin elokuvasta Aamiainen Tiffanylla. Kaikilla naisilla oli pitkä musta puku, valkoiset hansikkaat ja kaulaa myötäilevä helmikaulakoru. Miehet puolestaan olivat valinneet esikuvakseen Elviksen kypsässä iässä. Kaikilla oli hohtavanvalkoinen haalari, säihkyviä jalokiviä ja avara kaula-aukko. Naiset olivat kauniita. Miesparat näyttivät pelkästään naurettavilta."
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet
(WSOY 2015)
Alkuteos Big Little Lies 2014
Suomentanut Helene Bützow
448 sivua
Liane Moriartyn romaani Mustat valkeat valheet kiinnittyy vahvasti australialaiseen Pirriween kouluun. Tarinan henkilöt ovat kaikki jotain kautta kytköksissä kouluun: Kuka on pienen koululaisen isovanhempi, kuka lapsenhoitaja ja niin edelleen. Pienet koululaiset toki ovat tärkeitä hekin. Eturiviin rynnistävät kuitenkin koululaisten vanhemmat, ja heitä riittää. Henkilöhahmot muodostavat herkullisen kuvan yhteisöstä, jossa vanhemmuus tuntuu olevan ura ja kilpakenttä.

Keskiöön nousevat kolme naista, jotka ovat erilaisia mutta ystävystyvät. Kuvankaunis Celeste luotsaa kouluun viisivuotiaita kaksospoikiaan ja on käsittämättömän rikas. Jane saapuu alueelle uutena asukkaana pienen poikansa kanssa ja etsii omaa paikkaansa. Madeline emännöi uusperhettä ja tuskailee teini-ikäisen tyttärensä tempauksia samalla, kun Fred aloittaa koulun. 

Koulun vanhemmat kokoontuvat yhteiseen illanviettoon, joka päättyy traagisesti, kun yksi vanhemmista saa surmansa. Heti tarinan alussa selviää, että tragedia on kouluyhteisöä kohdannut, mutta vasta aivan lopussa selviää, kuka vanhemmista menehtyi. Rakenne piti mukavasti mielenkiintoa yllä, kun vähän väliä huomasin arvailevani, kuka tuo menehtynyt mahtaakaan olla. Olin jopa huolissani, että ei kai vain...

Romaanin keskeiset naiset onnistuivat jäämään mieleen. Jane ja Celeste kantavat molemmat mukanaan suuria salaisuuksia, ja Janen Ziggy-pojan osakseen saama kohtelu koulussa herättää voimakkaita ajatuksia. Hyvänä vastapainona toimii Madeline, joka suhtautuu elämään ihastuttavan ronskisti ja itseironisesti niin, että hänen seurassaan tulee naurettua kerran, jos toisenkin: "Sanotaan, että vanhoista kaunoista kannattaa päästää irti, mutta enpä tiedä, min olen kyllä aika kiintynyt omaani. Hoivaan sitä kuin pientä lemmikkiä."

Mustat valkeat valheet on toimiva sekoitus kepeyttä ja vakavuutta. Tarinaan sisältyy arkisia tilanteita, jotka naurattavat ja tuntuvat tutuilta. Sitten mukana on tummempi puoli, johon sisältyy (koulu)kiusaamista, elämän kokoisia sanoja ja perheväkivaltaa. Oivaltavaa viihdettä tarjoava romaani onnistuu koskettamaan ja herättämään ajatuksia, ja tämän kirjan myötä Liane Moriarty nousee kirjailijaksi, jonka tuotantoon aion perehtyä uudelleen.

Moriartyn romaanista ovat kirjoittaneet myös Annika, SallaNina, Leena Lumi, Norkku ja Krista. Lisäksi Hanna määrittelee Mustat valkeat valheet "lukusukkulaksi" - mainio määritelmä!

Kiitos kustantajalle viihdyttävästä lukukokemuksesta.

Kommentit

  1. Minäkin olen hyvin myyty Moriartylle silleen, että en pysty olemaan enää häntä lukematta. Tämä uusin on parempi kuin Hyvä aviomies! Siinä en pitänyt loppuratkaisusta.

    Luin tänään jostain lehdestä just, kuten sanoit, että kepeästi kirjoitettu, mutta raknat aiheet. Selliainen kirja siis, joka pysyy balanssissa...Näin tämän nyt koen.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Balanssissa tosiaan pysyy, totta! Kyllä Moriartyn nimi on nyt mieleen painettu.

      Poista
  2. Minäkin luin tämän ihan vasta ja tykkäsin paljon! Jopa enemmän kuin Hyvästä aviomiehestä, minäkään en pitänyt sen loppuratkaisusta.

    VastaaPoista
  3. Oi, tämä lukusukkula on odotellut minua lukulaitteella jo kesästä lähtien, enkä vieläkään ole ehtinyt sukkuloimaan... hyvä tietää, että on mukavaa luettavaa luvassa! :)

    VastaaPoista
  4. Oi, tämä lukusukkula on odotellut minua lukulaitteella jo kesästä lähtien, enkä vieläkään ole ehtinyt sukkuloimaan... hyvä tietää, että on mukavaa luettavaa luvassa! :)

    VastaaPoista
  5. Tätä säästelen sellaiseen hetkeen, kun kaipaan viihdyttävää mutta kuitenkin laadukasta luettavaa. Juuri sellaiselta tämä vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. viihdyttävä mutta laadukas on mielestäni sopiva määritelmä tälle kirjalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok