Kirjakaapin kummitus

"En enää tiedä kuinka voimme maksaa velkamme takaisin. Ulosottoviraston kanssa käyn loputtomia neuvotteluja ja heidän mielestään ainoa vaihtoehto on talon pakkohuutokauppa. Asko kuvittelee että meillä ei ole suurempia rahahuolia, ei sen jälkeen kun hän perusti firmansa. Lapset eivät tiedä, eivät mitään, heille uusi polkuauto tai trampoliini ei merkitse luottoa vaan leikkiä ja aurinkoa." Markku Pääskynen: Vihan päivä (Tammi 2006) 117 sivua Markku Pääskysen romaanissa Vihan päivä  on perhe, jossa kaikki voisi olla hyvin. Asko on yrittäjä, lapset ovat nimeltään Lahja ja Aarre - kuin nimetkin kuvastaisivat lasten suurta merkitystä vanhemmilleen. Mutta: Eliisa on masentunut, välillä niin väsynyt että hän nukkuu viikkokausia. Äiti on vaan joskus surullinen ilman syytä, Lahja sanoo, ja äiti sanoi että se on niin kuin tauti johon ei oo lääkettä. Silloin Aarre sanoo: Mut meidän täytyis pitää äiti ilosena niin se ei olis surullinen. Jos äiti ei olis surullinen se olis ilonen. ...

"- Tyttö. Tehdään siitä pieni tyttö, Mabel sanoi. - Mikäs siinä. Mabel polvistui muotoilemaan alaosaa hameeksi, joka levittyi lumitytöstä. Hän luisutti käsiään ylöspäin, vuoli pois lunta ja kavensi luomusta, kunnes se muistutti pientä lasta. Seisomaan noustessaan hän näki Jackin käyttelevän linkkuveistä. - Noin, Jack sanoi ja perääntyi. Valkoiseen lumeen oli veistetty täydelliset, suloiset silmät, nenä ja pienet, valkoiset huulet." Eowyn Ivey: Lumilapsi (Bazar 2013) Englanninkielinen alkuteos  The Snow Child  2012 Suomentanut Marja Helanen 415 sivua Eowyn Iveyn esikoisromaani Lumilapsi  on herättänyt hurmioituneita huokauksia monissa blogeissa, ja niinpä oli minunkin kirjaan tartuttava. Ja löysin ihastuttavan tarinan, joka herätti eloon 1920-luvun maagisen Alaskan! Romaanin päähenkilö on Mabel, joka on muuttanut miehensä Jackin kanssa Alaskaan aloittaakseen alusta. Viisikymppinen pariskunta on aikanaan halunnut oman lapsen, mutta toive ei ole täyttynyt....

"Azarin sydäntä särki kun hän muisteli aikaa jolloin oli tehnyt kiihkeästi töitä uuden Iranin, paremman ja oikeudenmukaisemman Iranin puolesta."  Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset (WSOY 2013) Englanninkielinen alkuteos Children of the Jacaranda Tree julkaistu 2013 Suomentanut Laura Jänisniemi 283 sivua Jakarandapuun lapset  alkaa siitä, kun Azar synnyttää vankeudessa tyttärensä. Tarinan kauheus hyökkää heti päälle: Kuinka pelottavaa olisi synnyttää lapsi ja tietää, että lapsi viedään pois? Mutta kuitenkaan ei tietäisi, milloin, ja joutuisi joka hetki olemaan valmiina tapahtumaan, johon ei voi koskaan olla valmis. Ja kuinka hirvittävää olisi joutua ojentamaan lapsensa vieraisiin käsiin ja todeta, että oma syli on yhtäkkiä, aivan liian aikaisin, tyhjä? Kun ensimmäisen luvun on lukenut, ei kirjaa saata jättää kesken, sillä Azar pienine tyttärineen on tullut niin lähelle, että on pakko saada tietää, mitä tapahtuu. Toisessa luvussa tulevat kuitenkin vastaan uudet i...

"Houdini istuu kahvilassa ja keskustelee ystävänsä kanssa. Ilmassa on jotain outoa, ehkä anteeksiantoa. Tarjoilija kokeilee sormellaan, onko kahvi lämmintä." (Runosta Ystävyyden illuusio ) Pekka Jäntti: Houdinin uni (Teos 2010) 92 sivua Pekka Jäntin esikoisrunokokoelma Houdinin uni  on moderni, rajoja rikkova, ironinen, yllättävä, kantaa ottava. Se tarjoaa ilahduttavia oivalluksia ja epäilyksen hetkiä, kun koskaan ei ole varma, olenko ymmärtänyt ajatuksen oikein. Mutta onko "oikein" ymmärtämisellä niin väliä, jos runot herättävät ajatuksia ja tulkintoja? Runokokoelman nimestä tulee mieleen Harry Houdini , jonka Wikipedia määrittelee yhdeksi kaikkien aikojen taikureista ja kahlekuninkaista. Houdini oli skeptikko, joka paljasti yliluonnollisilla tempuillaan huijanneita meedioita. Illuusioista on kysymys myös monissa Jäntin runoissa: on ystävyyden, lopun ja rakastuneen illuusioita, on jopa kasvisliemikuutioilluusio. Proosarunossa  Rakastuneen illuusio  ru...

"Näistä asioista puhuvat suurimmalla kiihkolla ne, jotka on siunattu niin käsittämättömän vähällä faktatiedolla, perspektiivillä ja ymmärryksellä, että hirvittää." Hannu Lauerma: Hyvän kääntöpuoli (WSOY 2014) 269 sivua Nykyisin eräät sosiologit ovat kuvanneet juoruämmien roolin hyödylliseksi yhteisölle: juoruilun avulla saatettiin kontrolloida epäsopivaa käytöstä, epäluotettavien henkilöiden toimintaa ja mahtavien valtaa yli heikompien. Perinteisellä juoruämmällä oli kuitenkin vastuunsa, sillä väärästä tai valheellisesta tiedosta jäi helposti kiinni ja menetti uskottavuutensa. Ollakseen vakuuttva piti olla riittävän luotettava. Internetin anonyymi satuilija tai pahantahtoinen panettelija taas voi useimmiten toimia vailla henkilökohtaista vastuuta. Tämä tuo helposti esiin ihmisen pahimmat puolet. Lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Hannu Lauerma kirjoittaa kirjoituskokoelmassaan Hyvän kääntöpuoli  monenlaisista aihe...

"Akseli seisoi yksin tiellä. Taivaanranta punersi maaliskuun aamunsarastusta. Kylästä päin kuului yhä melua ja huutoa, josta erotti kirouksia ja komentosanoja. Vallankumouksen sielu siellä rusahteli särkyessään." Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, toinen osa (WSOY 1960) 526 sivua Täällä Pohjantähden alla  -trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi. Eletään 1910-lukua, Akseli on asettunut Elina-vaimonsa kanssa Koskelan taloon ja vanhalle isäntäparille on rakennettu uusi talo samaan pihapiiriin. Torpparikysymystä ei ole ratkaistu vieläkään, mikä huolestuttaa Akselia: isäntien vallassa on, saako torppari asua kotonaan vai tuleeko häätö. Mutta sitten tulee tieto isommasta rytinästä: sota on syttynyt. Eikä mene kauan, kun alkaa sisällissota, joka ravistelee kovasti pentinkulmalaisten elämää. Sisällissodasta muodostuukin tämän Täällä Pohjantähden alla  -trilogian toisen osan ydin. Itsenäisyysjulistuskin sivuutetaan lähestulkoon olankohautuksella: Samassa...

"Ei isä voi oikeasti olla kadonnut kokonaan, koska mie olen vasta kymmenen ja pikkusisko vasta alle vuoden. Ja mitä mummi ja ukkikin tekevät kun isä on heille niin tärkeä! Äiti tarvitsee isän kaverikseen." Hanneriina Moisseinen: Isä (Huuda Huuda 2013) 155 sivua Hanneriina Moisseisen sarjakuva-albumi kertoo todellisen ja surullisen tarinan isästä, joka katosi. Hanneriina Moisseisen isä Seppo katosi työpaikan rantakalaillasta elokuussa 1989, eikä häntä koskaan löydetty. Isän katoamisilta kuvataan tummin sävyin. Sarjakuvassaan Hanneriina Moisseinen kuvaa illan, jona isä katosi. Sitten hän siirtyy kuvaamaan elämää ennen ja jälkeen isän katoamisen. Elokuinen viikonloppu on selvä vedenjakaja, joka muutti Hanneriinan, hänen äitinsä ja perheen pienen vauvan koko elämän. Isä kuvataan sarjakuvassa lempeäksi mieheksi, joka on tyttärelleen läheinen ja rakas. Tyttärelleen hän sanoo: Kauniita asioita sitä pitääkin vaalia tässä elämässä. -- Se on hyvä pysähtyä ajattelemaan ...