Jouluaaton valoisimpana tuntina avantoon vievällä laiturilla havaittiin kaksi hotellin valkoisiin froteekylpytakkeihin sonnustautunutta henkilöä, mies ja nainen. He olivat syventyneet keskusteluun ja koskettivat toisiaan hellästi ja kevyesti mutta myös tottuneesti. Joulupäivänä heitä ei näkynyt mutta tapaninpäivänä heidät nähtiin taas samaan aikaan.
Ystävättärien on määrä kokoontua perinteiseen tapaan tapaninpäivänä pitkälle lounaalle. Mutta Ester Nilsson ei saavukaan tällä kertaa paikalle. Hän on nimittäin onnellisesti rakastunut – vihdoin. Olisiko Omavaltaista menettelyä ja Vailla henkilökohtaista vastuuta -romaaneista tuttu Ester viimein löytämässä avaimensa onneen? Entä mitä kuuluu Esterin ystävättärille?
Miehiä ja naisia tarjosi kiintoisan lukukokemuksen, jossa aikuisten ihmisten rakkaus yhdistyy henkilöitä ympäröivään maailmaan. Romaani tarkastelee henkilöitään lämmöllä mutta kritiikiltäkään ei säästytä. Yhteiskunta, jossa viha saa liialti – ja jopa traagisesti – sijaa, on analyyttisen katseen kohde ja näyttämö, joka kaipaa kohentamista, jos romaanin kertojalta kysytään.
Miehiä ja naisia on ajatuksia kutkuttava kertomus kiinnostavista henkilöistä ja nykyajasta. Se tarjoaa ikkunan kiinnostaviin ajatustenvaihtoihin henkilöiden välillä, jos kohta paikoin keskustelut tuntuvat hitusen asetelmallisilta, jopa mahtipontisilta.
**********
Yhteisalus kallistuu, kun se laskee maihin. Merilevän ja suolan tuoksu iskee vasten Louisen kasvoja. Kalalokit kirkuvat taivaalla. Kun hän nousee lautasta, tuulenpuuska tarttuu hänen sitruunankeltaiseen mekkoonsa, aivan kuin saari haluaisi vetää hänet lähemmäksi itseään. Kestää hetken, ennen kuin tasapainoaisti tottuu taas kiinteään maahan. Vilkaistuaan viimeisen kerran yhteysalusta hän kääntyy kohti Halsterön alkukesän vehreyttä.
Entinen julkkiskokki Louise ja entinen toimittaja Thomas saapuvat Haslterön saarelle Tukholman lähettyville työskentelemään Villa Hildassa. Molemmat etsivät tavallaan uutta alkua aiempien pettymysten jälkeen, ja saaristoidylli tarjoaakin tervetulleen mahdollisuuden irtautua totutusta.
Toisaalta idyllikään ei ole särötön. Villa Hildan pyörittäminen ei ole aivan mutkatonta, vaikka matkustajakoti saakin suorastaan lentävän lähdön ja Louisen loihtimat ruuat saavat ylistystä osakseen. Louise kuitenkin haaveilee muustakin kuin kokkaamisesta: hän kirjoittaa kirjaa ja löytää yllättäen nipun vanhoja rakkauskirjeitä. Thomas taas kantaa huolta muistisairaasta äidistään. Villa Hildasta vastaava Birgitin terveyshuolet sekoittavat nekin pakkaa, eivätkä Birgitin tyttären pyrkimykset auttaa majatalon askareissa osu aina aivan maaliin. Mutta Sanne on kyllä kiinnostava nainen ainakin Thomasin mielestä, eikä Sannen poikakaan hullumpi ole.
Villa Hildan kesä tarjosi sitä, mitä siltä odotinkin. Pieni yhteisö saaristomaisemassa on sopivasti idyllinen ja henkilöt riittävän erilaisia, jotta heistä oli mahdollista kiinnostua. Monessa hahmossa on myös jotain rosoista, mikä ei ole suinkaan haitaksi kiinnostuksen ylläpitämiseksi. Hieman tanakampaa ryhtiä olisin kertomukselta kuitenkin kaivannut, sillä nyt irtonaisia langanpäitä tuntui olevan melko paljon. Halsterön saarelle palaan joka tapauksessa mielelläni taas uudelleenkin.
**********
Auri katsoi pipopäistä peilikuvaansa eteisessä. Hän oli kokeillut jo muutamaa vaatekertaa mutta ei ollut vieläkään tyytyväinen. Hän viivytteli lähtöä ja harjasi hiuksensakin innostuksissaan kolmeen kertaan. Kettukosken erällä oli juhlavuosi, kokonaiset viisikymmentä vuotta toiminnan aloittamisesta. Oli siis perusteltua tehdä seurasta aukeaman juttu, vaikka Sami ei ollut kehottanut huomioimaan metsästysseuran erityistä merkkipäivää mitenkään.
Kirjailija Auri Tuhkanen on toipumassa henkeä uhkaavasta tapahtumasarjasta, jonka sysäsi liikkeelle hänen esikoisdekkarinsa. Auri ei kuitenkaan anna tapahtumien liikaa hidastaa itseään vaan hyppää riehakkaasti rattoisaan sinkkuelämään, josta ei menoa ja meininkiä puutu varsinkaan, kun Kettukoskella valmistaudutaan iloiseen joulunalusaikaan.
Monenlaista Aurin elämässä todellakin ehtii tapahtua. On niin estottomia seksisessioita kuin hieman kyseenalaista kirjailijuutta, vaivaannuttavaa strippaamista ja luotien viuhumista.
Vauhtia on niin paljon, että hitaampia meinaa jo heikottaa. Lisäksi huumori on niin kaksimielistä, että se varmasti jakaa mielipiteitä. Ihan ei ollut minun kirjani tämä, vaikka kirjailijanimi Marke Talvi tarinaa varmaotteisen hulvattomasti eteenpäin kuljettaakin.
**********
Tammikuu oli Millan mielestä ehdottomasti vuoden pisin kuukausi. Kun joulu pakattiin pois loppiaisen jälkeen, oli edessä tylsä, kylmä ja juhlaton ajanjakso. Ei ollut oikein mitään, mitä tavoitella ja odottaa, ja pelitkin käynnistyivät taas normitahdilla. Antti oli jatkuvasti jäähallilla tai pelimatkoilla.
Vaskilammella on oma jääkiekkojoukkue Vaski-Kiekko, joka ei rehentele suurella pelaajabudjetilla mutta pyrkii kuitenkin kunnianhimoisesti sarjassa ylemmäs. Joukkuetta valmentaa antaumuksella Jukka, jonka vaimolla Sariannalla on huolia. Jukalla puolestaan on hommaa paitsi valmentamisessa myös joukkueensa aisoissa pitämisesssä: esimerkiksi muuan Niskanen hoitaa kyllä hommansa mallikkaasti hyökkääjänä mutta on melkoinen mölli kaukalon ulkopuolella. Silti Jenni ei voi olla miehestä kiinnostumatta.
Joukkueen luottomaalivahti Antti taas on esimerkki pelaajasta, josta Jukan ei tarvitse isommin huolehtia. Antista on tullut hiljattain isä ja Milla opetteleekin tottumaan uuteen elämänvaiheeseen kotona vauvan kanssa.
Alkulämpö on mukavan lämminhenkinen romaani, jossa pyöritään niin kaukalossa kuin Vaskilammen pikkukaupungissa. Henkilöt muodostavat toimivan joukkueen, jossa on meneillään monenlaista, ja hahmojen sopivasti erilaiset olemisen tavat saavat heidät erottumaan toisistaan niin, että pää ei mene kuunnellessakaan sekaisin hahmojen määrästä.




Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.