Laura mietti, pitäisikö Railikin kutsua juhliin. Tai bileisiin; mieluummin hän yhä ajatteli niitä bileinä – nopeatempoisena, kiihkeänä massaliikahteluna, jossa kehenkään ei erityisesti tarvinnut keskittyä ja pitää hyvänä. Siksi ihmisiä tuli olla paljon! Talon ja pihan täydeltä, niin että jokainen varmasti löytäisi oman rupatteluryppäänsä, johon liittyä.
Raili on isän tyttö. Isä on ymmärtänyt maailmasta jotain sellaista, mitä kukaan muu ei ole käsittänyt. Hän ottaa kymmenvuotiaan tyttärensä mukaan salaisuuteensa, kun hän valmistelee teoriansa julkistamista. Vain Raili tietää, mistä isä on päässyt perille, mutta kaikkea hän ei ymmärrä, ei voi mitenkään käsittää.
Mutta onneksi isä tietää. Ja tulee hetki, kun muillakin on mahdollisuus päästä osallisiksi isän ymmärryksestä, vieläpä Railin omalla koululla.
Mikään ei kuitenkaan mene niin kuin jännittynyt tyttö olettaa. Isä viedään pois, eikä Raili tapaa häntä enää. Hänelle jää vain muisto traumaattisesta kokemuksesta, joka muodostaa merkittävän käännekohdan hänen elämässään.
Raili oli muistanut isän nöyryytetyksi ja taltutetuksi joutumisen muiden edessä ja tämän vilpittömän järkyttyneet sanat käytävällä: älkää hyvät rakkaat ystävät... Se oli ollut taivaista putoamisen ääni.
Vuosikymmeniä myöhemmin Raili on menestynyt pankkiiri ja kymmenen vuotta nuorempi sisko Laura tuntee biologisen kellonsa tikittävän. Laura ei koskaan tuntenut isäänsä Kaukoa vaan otti isäkseen Tapion, joka riensi äidin tueksi silloin, kun isä vietiin pois. Kun Laura järjestää juhlat, on Tapiokin kutsuttu paikalle, vaikka tilanne onkin hieman monimutkainen. Mitä kutsuista ajattelee naisten äiti, jonka suhde Tapioon on päättynyt ikävästi aiemmin? Entä mistä Laura oikeastaan haaveilee nyt, kun hän on eräänlaisessa taitekohdassa elämässään, tilanteessa kun on tehtävä töitä unelmien eteen ennen kuin on liian myöhäistä?
Pirjo Hassisen romaani on vaikuttavan moneen suuntaan ulottuva ja silti hienosti koossa pysyvä romaani perhesuhteista ja onneaan etsivistä ihmisistä, jotka hapuilevat eteenpäin muuttuvassa maailmassa ja etsivät paikkaansa. Jo pelkästään siskosten, Railin ja Lauran, suhde on kiinnostava, koska he ovat eläneet kovin erilaisissa perheissä lapsuutensa. Toinen muistaa ihailemansa Kauko-isän, joka on toiselle vain nimi paperilla. Toinen elää vakaata ja tasapainoista arkea, jossa on taloudellista turvaa, toinen etsii tietään ja kärsii jatkuvasta rahapulasta.
Mutta sitten on muutakin perhettä. On ikääntyvä äiti ja tämän entinen puoliso Tapio, ovat Tapion lapset ja Lauran haave, joka voi tarkoittaa taas uutta ulottuvuutta perheen käsitteeseen. Ja on olemassa tietoisuus siitä, että jokainen on osa perheensä ketjua, kukaties jopa joku jolla on perisynnin kaltainen vika. Vai voiko rakkaus sittenkin korjata sen, mitä perimässä kannetaan?
Kiehtova ulottuvuus romaanissa on myös ymmärrys maailmasta. Miten Kauko Z. Salonen maailman näki ennen esiintymistään, joka kääntyi tragediaksi? Millä tavoin salaliittoteoriat jylläävät vuosikymmeniä myöhemmin?
Isoja teemoja, jotka pysyvät kuitenkin hienosti taitavan kirjoittajan käsissä koossa. Tematiikassa on myös synkkiä sävyjä, mutta kertomus ei suinkaan ole pelkästään tummasävyinen vaan sisältää myös huumoria, jopa valoa. Ja jotenkin miellyttävän toiveikas olo romaanin jäljiltä jää.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.