Siirry pääsisältöön

Johanna Forss: Pidot

Keskellä salia on samppanjatorni, johon kireästi hymyilevä tarjoilija kaataa kuplivaa nestettä kullansävyisellä nahalla päällystetystä pullosta. Hänellä on kädessään valkoiset hanskat, enkä muista milloin olisin viimeksi nähnyt jotain niin yliampuvaa. Kännykät kuvaavat, laseja poimitaan, minäkin tartun laakeaan lasiin ja silmäilen tilaa. Mariannea ei näy ja hetken olen helpottunut. Minulla on aikaa tarkkailla hänen maailmaansa, niin kuin olen tehnyt jo pitkään etäältä.

Johanna Forss: Pidot
Tammi 2026
kansi Markko Taina
195 sivua

Maria ja Marianne. Parivaljakko, joka piti aikanaan yhtä mutta jonka vuodet ovat sittemmin erottaneet.

Nyt Maria saa keskelle perhearkea kutsun Mariannen juhliin. Pikkukaupungin tytöt ovat päätyneet eri suuntiin: Maria työskentelee museossa mutta häntä polttelee haave jostain muusta; Mariannesta on tullut laajalti verkostoitunut ja menestynyt vaikuttaja, joka osaa miehensä kanssa brändätä. Uteliaisuus ja kenties myös jonkinlainen kaipaus vetävät Mariaa juhliin, joissa voi törmätä milloin keneenkin julkkikseen ja joissa niin moni tuntuu kilpailevan Mariannen huomiosta. Mutta eikö Marialla ole jonkinlainen erityisasema, sillä hehän olivat toisilleen kaikki kaikessa?

Vähitellen käy Marian muistojen kautta ilmi, että kaksikon osat ovat kääntyneet. Yksinhuoltajaäidin tyttärestä on tullut menestyjä, kun taas hyväosaisen perheen lapsesta on kasvanut keskiluokkainen lapsiperheen äiti, joka kipuilee kadottamansa tulevaisuuden kanssa.

Olennaista onkin, mitä tapahtui siinä välissä, kun oli mahdollisuuksien täyttämä nuoruus ja nyt tämä hetki, kun ollaan aikuisia ja pidoissa. Salaisuudet alkavat vähitellen paljastua, ja syy epämukavuudelle selviää. Kun lukija haluaa tietää syitä ja taustoja, pitää romaani hyvin otteessaan samalla, kun vinksahtanut tunnelma kiehtoo sekin.

Pidot onkin erinomaisen kiinnostava romaani nykyhetkestä, jota menneisyys määrittää. Se on myös vahvasti visuaalinen kertomus kuvallisesta nykyajasta, jossa Instagram määrittää ihmistä monin tavoin – tai niin ainakin kuvitellaan. Samalla romaani rakentaa nykyihmisestä kuvaa, joka ei juuri mairittele mutta saa samalla sillä tavoin vinkeän sävyn, että ei siitä pahastuakaan voi. 

Helmet 2026 -lukuhaaste: 31. Kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi.

Kommentit

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta. Ystävyyssuhteet ja miten aika niitä on muokannut on itsessään kiinnostava aihe. Joskus aika kuljettaa ystävykset eri teille, jotka kuitenkin risteävät uudelleen toisena aikana.

    VastaaPoista
  2. Tämä on ollut minulla lukulistalla, mutta nyt kiinnostuin kyllä vielä enemmän. Kiinnostaa ystävysten kääntyneet osat -teema, samoin somenäkökulma.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

100. postaus ja kirja-arvonta (päättynyt!)

Blogini on vielä lapsen kengissä ja ensi askeleiden tiellä, mutta sadannen postauksen aika tuli yllättävän äkkiä: tässä se nyt on! Ensimmäisen blogitekstini julkaisin 3.11.2013, ja nyt, noin neljän kuukauden iässä, on tämän sadan tekstin merkkipaalun aika. Vauvani on pari viikkoa blogiani vanhempi, ja juuri vauva selittää sitä, miksi olen ehtinyt lukea ja postata niin paljon. Hän on hyvin tyytyväinen ja rauhallinen, eli äidin lukuharrastusta ajatellen (ja toki muutenkin) unelmavauva. Olen ehtinyt viime kuukausina lukea enemmän kuin pitkään aikaan tätä ennen, joten kulunut talvi on ollut hyvin antoisa. Aloitin blogin, koska minua on jo pitkään häirinnyt se, että unohdan niin paljon lukemiani kirjoja. Kysymys ei ole kirjojen huonoudesta vaan onnettomasta muististani, ja ajattelin, että blogin avulla voin palata muistuttamaan mieleeni, mitä kirjoja olen lukenut ja millaisia ajatuksia ne ovat herättäneet. Bloggaaminen on kuitenkin ollut myös paljon muuta kuin lukukokemusten muistiin ki...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...