Suojelijan vala oli kuin toinen iho, se oli itsestäänselvä ja aina läsnä. Vala antoi elämälle merkityksen, mutta se sulki myös pois kaikki muut mahdollisuudet. Toisinaan vala oli raskas kantaa. Sellaisina hetkinä mietin, millaista olisi olla aivan tavallinen elonkehän asukas. Kuka minä olisin, mitä tekisin, jos en olisi suojelija?
Heidi Nummen esikoisromaani Petovala sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen. Maailma ei kuitenkaan ole suuresti erilainen kuin tämä jonka tunnemme. Silti jotkin asiat ovat muuttuneet: ekokriisi on muuttanut elämisen tapoja, muun muassa susi ja karhu ovat kuolleet sukupuuttoon ja romaanin maailmassa eletään elonkehillä.
Petovala on vaikuttava esitys siitä, minkälainen lähitulevaisuutemme voi hyvinkin olla. Punainen myrsky -pandemia on muuttanut maailmaa mutta ihminen itsessään ei ole isosti muuttunut. Mikäli romaanin tulevaisuudenkuva toteutuu, painitaan muutaman vuosikymmenen kuluttua aika samankaltaisten haasteiden kanssa kuin nykyään.
Mä olen miettinyt paljon, että kenen pitäisi ottaa vastuu vihasta, sen joka vihaa vai sen joka lietsoo muita vihaamaan.
Romaanin kuvaamassa ajassa petoviha elää ja voi hyvin, eikä polarisoituneisuus ole jäänyt menneisyyteen. Romaanin päähenkilö, 17-vuotias Laika, on ottanut tehtäväkseen ilveksen suojelemisen, mutta tehtävä vaikuttaa epätoivoiselta. Samaan aikaan Ihmiset ensin -puolue ratsastaa kohti vaaleja ääriliikkeiden avustuksella ja lietsomalla vihaa villieläimiä kohtaan. Yhtäläisyydet nykymaailmaan ovat selviä, ja romaani kertookin paljon myös meidän ajastamme. Hieno elementti on kuitenkin se, että polarisoitumisen ei anneta toteutua itseään vahvistaen vaan romaani esittää ajatuksia siitä, miksi ääriliikkeet ja väkivalta vetoavat. Teokseen sisältyy myös ajatus mahdollisuudesta asettua toisen asemaan.
»Miksi hitossa meidän pitäisi välittää ihmisistä, jotka eivät piittaa uhanalaisista lajeista pätkän vertaa?»
»Siksi, että me olemme kaikki tässä yhdessä», Nenek sanoi. »Tämä on heidän maailmansa ihan yhtä paljon kuin meidänkin.»
Petovala ei ole pelkästään synkkä kuva mahdollisesta tulevasta vaan se antaa myös syytä toiveikkuuteen. Olennaista kuitenkin tuntuu olevan se, että ihminen ymmärtää olevansa osa luontoa, ei erillinen eikä varsinkaan luomakunnan kruunu, jolla on oikeus tuhota kaikki, mikä ei satu miellyttämään. Minä muuten aloin lukea tätä kirjaa vuoden 2026 ensimmäisenä päivänä. Samana päivänä astui voimaan uusi metsästyslaki, joka sallii susien tappamisen.
Kunpa vain koko maailma olisi enemmän metsän kaltainen, siitä minä usein haaveilin. Puut viestivät juurten välityksellä, suorilla kemiallisilla signaaleilla, joissa ei ollut erehtymisen varaa. Osa puista kasvoi vinoon ja osa teki kaksi haaraa, eikä silti yksikään puu ollut vääränlainen. Kun olin metsässä, minussa ei ollut mitään, mikä olisi pitänyt yrittää korjata.
Heidi Nummen esikoisteos on nuortenromaani, jolla on paljon annettavaa myös aikuislukijalle. Nuoren päähenkilön ja hänen lähipiirinsä maailma on tunnistettava, koskettavakin, eikä romaanista puutu jännitettä varsinkaan silloin, kun tilanne alkaa kärjistyä äärimmilleen. Uskonkin Petovalan sopivan monenlaisille lukijoille ja toivon sen löytävän tiensä niin varsinaisen kohderyhmänsä kuin aikuistenkin käsiin. Enkä lainkaan ihmettele teoksen saamaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkuutta.
Ihmisen muisti on liian lyhyt ja siksi demokratia on niin hauras, samat virheet toistuvat yhä uudestaan.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 14. Kirjassa on robotti, drooni tai jokin vastaava laite.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.