Pari isää sitten se olisi ällistyttänyt minua, mutta nyt minulle on alkanut selvitä, että isät ovat kuin säätila tai kasvukivut: ei voi valita milloin ne alkavat ja päättyvät, edes äideillä ei ole mitään välitöntä vaikutusta isien läsnäoloon, niitä vain tulee ja sitten sinnitellään tai purraan hammasta, kyllähän ne aikanaan taas häipyvät.
Intiaani, Kasvivelho, Taiteilija, Varas, Pappi, Murhaaja, Meloja. Kaikki he ovat isiä, jotka tulevat ja menevät.
Andrev saa 7-vuotiaana kuulla, että hänen isänsä ei olekaan se, jota hän on isäkseen luullut. Andrev ei ole tiedosta pahoillaan, pikemminkin päinvastoin. Hän haluaa tietää, kuka hänen oikea isänsä on, mutta uutisen myötä hän saa elämäänsä liudan muitakin miehiä, jotka sovittelevat isän viittaa harteilleen. Seitsemän vuoden aikana Andrev kohtaa seitsemän miestä, jotka saapuvat osaksi hänen perhettään, kuka tiiviimmin ja kuka löyhemmin.
Samaan aikaan Andrev kasvaa kohti nuoruutta ja aikuisuutta. Hän katselee isäehdokkaita vinkeällä katseella, kuten muutenkin maailmaa. Vaikka elämä ei aina ole kaunista, on siinä usein jotain koomista ikävänkin keskellä, ja romaani onnistuu sekä kivistämään sydäntä että hauskuuttamaan.
Omaelämäkerrallisessa romaanissa esiintyvät isähahmot ovat erilaisia, vajavaisia, toivoa luovia ja toivon pois heittäviä. He ovat romaanin minäkertojalle miehenmalleja, mutta eivät sellaisia malleja, joita kohti Andrev haluaisi kurkottaa. Kullakin on ongelmansa ja kukin luo ongelmia ympärilleen. Yksi on väkivaltainen, toinen huomionkipeä, kolmas raastavan mustasukkainen ja neljäs unelma isästä, jonka Andrev haluaisi.
Andrev peilaa itseään ympäristöönsä. Hän haluaisi, että hänellä olisi ominaisuuksia, jotka tekisivät hänestä jotain muuta kuin pojan ilman mitään merkillepantavia ominaisuuksia. Siinä, miten hän liittää ominaisuuksia muihin paitsi itseensä, on jotain hellyttävää.
Hellyttävää on myös romaanin kerronta. Se, miten kaikkea tarkastellaan kasvavan lapsen silmin, on kiehtovaa ja lempeää. Kerronta hälventää kertomuksen synkkyyttä ja saa luottamaan siihen, että Andrev löytää kyllä oman tapansa olla mies. Miehenpuolet on upea romaani, ja on ilo kuulla, että siitä on tekeillä myös elokuva.
Minulle hauska yksityiskohta löytyy seuraavasta lainauksesta. Siinä mainitaan tukholmalainen katu, joka on minulle menneisyydestä kovin tuttu ja jota usein muistelen lämmöllä.
Kun palaamme takaisin Tomtebogatanille, seinistä on putkahtanut uusia serkkuja. En ymmärrä miten heitä voikin olla niin monta, mutta muutaman tunnin kuluttua minulle selviää, että tädillä on hoitolapsia. Vain kuusi lasta on hänen omiaan, muut ovat hoitolapsia tai serkkujen kavereita, joita tulee ja menee välittämättä koputtaa ovelle. Ei tarvitse kuin kuunnella tätiä selvittääkseen, ketkä kuuluvat talouteen. Jos hän kutsuu lasta hemmetin mukulaksi, lapsi on hänen omansa.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 35. Kirjan nimessä on sana ”mies” tai ”poika” tai niiden taivutusmuoto.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.