Öinen sade oli saanut luonnon tuoksumaan huumaavalta. Sateen raikastama ilmaa teki mieli vetää syvälle keuhkoihin, ja kosteat mättäät näyttivät niin pehmeiltä, että niille olisi halunnut painaa poskensa. Oli oikeastaan ihme, ettei Anna ollut kaupungissa asuessaan älynnyt kaivata mitään tällaista. Ei hän ennen ollut kiinnittänyt huomiota luonnon vaiheisiin vuodenaikojen tai jopa pelkästään päivien vaihtuessa, mutta jotain oli muuttumassa. Hän näki nyt, miten valon väri vaihtui kesän edetessä ja huomasi, miten ohikiitävän hetken kukat kukkivat ennen kuin taas lakastuivat.
Anna on saanut perinnöksi isotädiltään Ainolta talon. Se on täynnä Ainolta jääneitä tavaroita ja kiinteistönvälittäjän mukaan purkukuntoinen. Talo tarjoaa kuitenkin nuorelle kaupunkilaisnaiselle oivan turvapaikan, kun puoliso Niklas päättää lähteä reppureissaamaan eikä Annalla ole yksin varaa maksaa kaupungissa kallista vuokraa.
Niinpä Anna pakkaa siirtyy maaseudulle, missä asuminen ei alkuun ole kovin mielekästä. Ympäristö on vieras, talo täynnä Ainon tavaroita hieman pelottava ja lisäksi mieltä kaihertaa ikävä varsinkin, kun Niklas ei isommin vaivaudu menemisistään ilmoittamaan.
Vähitellen Anna kuitenkin löytää paikkansa uudesta ympäristöstä. Naapurista löytyy kiinnostava Jussi, josta on kiperissä paikoissa paljonkin apua. Mutta miten kiinnostavaan mieheen pitäisi suhtautua, kun Niklaksen kanssa on kaikki kesken?
Lisäksi Anna huomaa Ainon tavaroita peratessaan, että hän ei välttämättä tiedä kaikkea isotätinsä menneisyydestä. Ainon jäämistöstä löytyvät kirjeet ja valokuvat paljastavat jotain yllättävää.
Jäljellä oli enää pieni lipasto. Anna avasi sen ylimmän laatikon, jossa oli yksittäinen valokuva-albumi. Hän nosti esineen hitaasti ylös, siveli sen rispaantunutta pintaa ja kurkisti kannen alle. Sivujen välistä pilkisti mustavalkoisia valokuvia. Anna alkoi jo vähän innostua. Ehkä hän oli sittenkin löytänyt jotakin, joka toisi päivänvaloon jotain kiinnostavaa Ainon elämästä.
Jaana Tapion esikoisromaani sijoittuu viehättävään maalaismiljööseen ja nautinkin romaania lukiessani ja kuunnellessani erityisesti siitä, miten ympäristöä kuvataan. Pidin myös siitä, miten päähenkilön kokemat vieraudentunteet vähitellen hälvenevät, kun hän asettuu perintötaloonsa ja alkaa kotiutua. Maalla asumista kuvataan realistisesti, eikä olekaan yllätys huomata, että kirjailijalla on omakohtaista kokemusta maalaiselämästä.
En aina innostu romanttisesta viihteestä, mutta tästä pidin kyllä. Kertomus ei ole liian siirappinen ja sen äärellä saa leppoisan lukuelämyksen. Toki käänteissä on tiettyä ennalta-arvattavuutta mutta siitä huolimatta näin on hyvä.
Muualla: Kirjakaapin avain.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.