Kuljettuaan lyhyen matkaa metsän tiheämmässä osassa hän lähestyy suota ja kuulee taas helinän. Hän katsahtaa edessään olevan maiseman ylitse ja sitten hän näkee sen. Kaunis vaadin, jolla on kello kaulassa. Se kääntyy katsomaan häntä ja juoksee sitten pois. Sen perässä tulee vielä kymmenisen poroa.
1930-luvun lopulla Siv saa tehtäväkseen ryhtyä metsätyömiesten kokiksi. Talven ajan hänen työnään on valmistaa ruokaa miehille, jotka ahkeroivat päivät metsissä. 17-vuotias Siv yöpyy miesten kanssa savottakämpässä ja varmistaa, että raatajat saavat syödäkseen.
Alku on nuorelle naiselle haastava, sillä eihän hän tiedä kämpän käytänteitä eikä osaa valmistaa kaikkia ruokia, joita miehet toivovat saavansa. Mutta hän oppii ja löytää paikkansa metsästä. Siellä hän myös tapaa saamelaisen Nilan, joka on jotain aivan erityistä, Kohtaamisesta seuraa jotain, joka kantaa sukupolvien ylitse.
2020-luvulla Eva tulee kaupungista isovanhempiensa kotiseudulle Djupseleen. Hänen tehtävänsä on puolustaa metsäyhtiötä, joka on suorittamassa hakkuita alueella, eivätkä kaikki todellakaan ilahdu suunnitelmista. Eva saa vastaansa luontoa puolustavia ihmisiä mutta myös sukunsa salaisuuksia.
Evalle matka Djupseleen on myös matka nuoruuteen, sillä hän vietti seudulla paljon aikaa isovanhempiensa luona vuosia aiemmin. Matka ei ole hänelle erityisen mieleinen, ja hän aikookin hoitaa työnsä ja palata kotiin mahdollisimman pian. Helpoksi tehtävä ei kuitenkaan osoittaudu, sillä luontoarvojen puolustajat ja suuri metsäyhtiö ajautuvat eri linjoille niin, että Evaa aletaan uhkailla. Samalla, kun Eva yrittää pitää puoliaan, hän tutustuu myös isoäitinsä Sivin tarinaan.
Lakkasuo aloittaa Metsän omat -sarjan, jonka luomisessa kirjailija on innoittunut oman sukunsa naisista ja Norrlannin metsistä. Metsät ovatkin tässä sarjan avausosassa läsnä hyvin vahvasti: on lähes sadan vuoden takainen metsä, joka ympäröi metsäkämppää, ja on 2020-luvun metsä, joka voidaan nykyaikaisin menetelmin kaataa hetkessä hakkuuaukeaksi. 1930-luvulla henkilöiden elinympäristö on huomattavasti pienempi kuin lähes 90 vuotta myöhemmin. Metsän keskellä eletään omassa maailmassa, jonne kaiut muualta eivät kantaudu. 2020-luvulla tiedot suunnitelluista metsähakkuista ja häväistykset leviävät hetkessä laajalti. Toisaalta ongelmaton ei ole 1930-luvun miljöökään. Uudisasukkaat valtaavat saamelaisten maita ja tunteet kuumenevat, kun tasa-arvo ei varsinaisesti ole johtoajatuksena arjen toimissa.
Metsän omat -sarjan aloitus on kiinnostava, sillä se nivoo yhteen monenlaisia metsien käyttöön liittyviä pulmakohtia ja toisaalta tuo näkyviin myös vaikuttamisyritysten ongelmallisuutta. Pidin myös siitä, miten metsä on luontevasti ja kauniisti läsnä erityisesti 1930-luvulle sijoittuvassa kertomuksessa. Nyt, kun romaanin kuuntelemisesta on jo aikaa, huomaan, että nimenomaan 1930-luvun tunnelma on jäänyt mieleen, nykyaika ei niinkään. En tiedä, olisiko ollut pahitteeksi, jos romaani olisi keskittynyt vain aiempaan aikatasoon. Nyt kertomuksen kulku oli melkoisen helposti ennalta arvattavissa.
Otavan sivuilta en löytänyt vielä tietoa, milloin trilogian toinen osa julkaistaan. Tässä avauksessa lankoja jätettiin siinä määrin avoimiksi, että jatko jäi hitusen kiinnostamaan.
Muualla: Amman lukuhetki
Helmet 2025 -lukuhaaste: 23. Pidät kirjan nimestä.
Kiva lukea tästä kirjasta, sillä se on minulla kesän lukupinossa. Näin päällisin puolin tuntuu, että kirjassa on hieman samoja elementtejä kuin Mikael Niemen Silkkiin kääritty kivi -teoksessa, mikä on vain bonusta. Mielelläni lähden jälleen Ruotsiin ja tutustamaan etenkin siihen 1930-osuuteen. Aina välillä miettiin, tarvitaanko kaikissa kirjoissa aina näitä useita aikatahoja?
VastaaPoistaMinäkin pidin erityisesti Sivin tarinasta. Arki tukkikämpässä oli yllättävänkin kiehtovaa seurattavaa. Teos ei suinkaan ollut huono, mutta epäilen kyllä, etten jatka sarjan parissa. Ellei sitten seuraavan osan juoni vaikuta jotenkin erityisen kiinnostavalta.
VastaaPoista